Aiemmassa 5.9.2016 ilmestyneessä blogikirjoituksessa tarkasteltiin keskustan, vihreiden ja sosialidemokraattien jäsenten kokemaa läheisyyttä muihin eduskuntapuolueisiin. Nyt on jatkon aika, kun mukana on myös kolme muuta puoluetta. Tässä kirjoituksessa puoluejäsenten kokeman läheisyyden tarkastelu laajennetaan koskemaan myös perussuomalaisten, kokoomuksen sekä vasemmistoliiton jäseniä.
Taustana puolueläheisyyden ja -etäisyyden tarkastelun tärkeydelle on kevään 2015 eduskuntavaalien jälkeen julkisuudessa käyty keskustelu erilaisista poliittisista kuplista. Myöhemmin kuplista käyty keskustelu on arkipäiväistynyt ja tullut osaksi arkista julkista keskustelua. Se on näkynyt esimerkiksi keskusteltaessa uudesta avioliittolaista tai maahanmuutosta. Merkittävänä jakolinjana keskustelussa on konservatiivisten ja liberaalien arvojen välinen vastakkainasettelu.
Vielä 2000-luvun alussa poliittisten puolueiden väitettiin muuttuneen yhä enemmän toistensa kaltaisiksi. Kuitenkin erityisesti perussuomalaisten menestyksen myötä, puolueiden julkisten linjausten väliltä on löydettävissä selkeämpiä eroja ja nimenomaan arvoista on alettu keskustella aiempaa enemmän. Puolueiden jäsenistä on kuitenkin hyvin niukalti tilastollisesti edustavaa tietoa. Tässä mielessä keräämämme yli 12 000 vastaajan aineisto on täysin uniikki.
Analyysi
Kuviossa 1 on mallinnettu puoluejäsenten kokema läheisyys muihin puolueisiin verkostoanalyysiohjelma Gephin avulla. Aineistona ovat keräämämme puolueiden jäsenkyselyt. Tarkastelemme tässä blogikirjoituksessa vihreiden (vastaajia kokonaisuutena 1653), sosiaalidemokraattien (1540), keskustalaisten (3967), perussuomalaisten (1935), kokoomuslaisten (951) ja vasemmistoliittolaisten (2384) jäsenten läheisyyttä eri puolueisiin. Mittarina käytämme kysymystä: ”Minkä puoleen koet itsellesi tärkeimmäksi (muu kuin oma puolueesi, valitse yksi)?”.
Niin sanotun verkoston mallinnuksessa on käytetty Fruchterman-Reingold-algoritmia, joka sijoittaa solmut – tässä tapauksessa puolueet ja puoluejäsenet – lähelle toisiaan yhteisten siteiden perusteella. Eli toisin sanoen, mitä läheisempänä puoluejäsenet yleisesti kokevat toiset puolueet, sitä lähempänä puolueet ovat kuviossa.
Kuviosta on nähtävissä, miten sosialidemokraatit, vasemmisto ja vihreät sijoittuvat lähelle toisiaan ja toisaalta myös keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset muodostavat oman läheisen ryhmittymänsä. Jälkimmäiset puolueet muodostavat yhteisen kuplan nimenomaan sen vuoksi, että keskusta toimii niin sanottuna välittävänä solmupuolueena. Kaksi pienintä eduskuntapuoluetta, RKP ja kristilliset, on otettu mukaan kuvioon, mutta läheisyydet perustuvat kuuden suurimman puolueen jäsenten vastauksiin.
Kuvio 1. Puoluejäsenten kokema läheisyys muihin eduskuntapuolueisiin verkostona.
Taulukossa 1 on esitetty puoluejäsenten kokema läheisyys muihin puolueisiin vielä numeromuodossa. Taulukosta on nähtävissä pitkälti samat tulokset kuin verkostokuviossakin. Erityisen hyvin taulukossa erottuu sosialidemokraattien, vasemmiston ja vihreiden muodostama kupla. Vihreiden jäsenistä lähes 74 prosenttia koki vasemmistoliiton tai SDP:n olevan läheisin puolue. Sosialidemokraateista vihreät tai vasemmiston läheisimmäksi koki noin 75 prosenttia ja vasemmistolaisista puolestaan vihreät tai sosialidemokraatit läheisimmiksi koki lähes 83 prosenttia. Tulokset osaltaan puoltavat niin sanotun punavihreän kuplan olemassaoloa.
Hallituspuolueiden jäsenten kokema läheisyys ei näyttäydy taulukossa aivan yhtä selvänä kuin kolmen suurimman oppositiopuolueen jäsenten muodostama rintama. Hallituspuolueita selkeimmin yhdistää läheisyys keskustaan. Kokoomuslaiset eivät osoita korkeaa läheisyyden tunnetta perussuomalaisia kohtaan. Vain hieman yli seitsemän prosenttia kokoomuslaisista koki perussuomalaiset läheisimpänä toisena puolueena.
Mielenkiintoista on myös tarkastella, mitkä muut puolueet hallituspuolueiden jäsenet kokevat läheisiksi. Muista eduskuntapuolueista keskustalaiset ja perussuomalaiset kokivat läheisiksi sosialidemokraatit sekä kristillisdemokraatit, kun kokoomuslaiset kokivat läheisiksi RKP:n ja vihreät. Samoin erittäin mielenkiintoista on se, että lähes neljännes perussuomalaisista kokee toiseksi läheisimmän puolueen löytyvän eduskuntapuolueiden ulkopuolelta.
Taulukko 1. Puoluejäsenten kokema läheisyys muihin eduskuntapuolueisiin (%).
Lopuksi
Ensimmäiset analyysit valmiilla puoluejäsenaineistolla osoittavat, että sosialidemokraattien, vihreiden ja vasemmiston jäsenet muodostavat selkeän ryhmittymän. Samoin hallituspuolueiden jäsenten keskuudessa voidaan huomata merkittävää läheisyyttä toisiinsa, mutta yhdistävänä tekijänä näyttää toimivan ennen kaikkea pääministeripuolue keskusta. Tässä mielessä huomionarvoista on, että perussuomalaisia ei koeta muissa puolueissa erityisen läheiseksi. Vain kristillisdemokraatit koetaan muiden puolueiden keskuudessa vähemmän läheisemmäksi. Kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset ovat leimallisesti eduskunnan arvokonservatiivipuolueita. Tämä näkyy myös siinä kun tarkastellaan puolueiden välistä läheisyyttä toisiinsa.
Muista vanhoista puolueista vain keskustan jäsenissä on vajaan 20 prosentin ryhmä, joka kokee perussuomalaiset läheisimmäksi. Voidaan olettaa tämän ryhmän olevan arvoiltaan kohtalaisen konservatiivisia, mutta ilmiö vaatii jatkotutkimista. Tässä blogitekstissä olemme ensimmäistä kertaa tarkastelleet kaikkien kyselyssä mukana olevien puolueiden läheisyyttä. Jatkossa tulemme tarkastelemaan entistä tarkemmalla tasolla tutkimusartikkeleissamme muun muassa sitä, mitkä asiat määrittävät puolueiden jäsenten kokemaa läheisyyttä muihin puolueisiin.
Ilkka Koiranen & Arttu Saarinen
Kiinnostavaa. En tunne verkostoanalyysiä, mutta onko mittarina käytetty kysymys mielekäs? Kuinka moni ei tunne mitään, tai tuntee tasavahvasti monta eri puoluetta läheisimpänä?
Ei ole myöskään ihan selvää miten puolueiden jäsenten tilastollinen jonkin muun puolueen toiseksi läheisimmäksi kokeminen liittyy kupliin, jolla minun ymmärtääkseni on tarkoitettu ilmiötä, jossa tavallinen elämän kokemuspinta rajoittuu vain hyvin itsen kanssa samankaltaisiin ihmisiin ja jonka seurauksena käsitys yhteiskunnan muista osista hämärtyy. Nythän tuo kuva lähinnä kertoo (tutkimuksesta kiinnostuneiden puoluejäsenten) poliittisesta blokkiutumisesta.
M.O.T
https://www.youtube.com/watch?v=VvDBKPADpT8
Kiitos hyvistä huomioista ja kysymyksistä!
Tarkastelussa ollut puolueläheisyyttä kartoittava kysymys on eittämättä monilta osin yksinkertaistava eikä ota huomioon mainitsemiasi seikkoja.
Tämän lyhyen tarkastelun tarkoituksena oli kuitenkin toimia ehkä jonkinlaisena avauksena puolueiden välisten verkostojen ja läheisyyden tarkastelulle. Jatkossa pyrimmekin selvittämään, miksi puoluejäsenet kokevat toiset puolueet läheisimpinä kuin toiset. Tässä selvitystyössä tulemme hyödyntämään muun muassa puoluejäsenten yhteiskunnallisen asemaa, ammatti- ja yhteistyöverkostoja sekä yhteiskunnallisia arvoja ja riskejä kartoittavia kysymyksiä.
Yt.
Ilkka Koiranen, projektitutkija
Hyvä että asioita tutkintaan…
MUTTA: ”kuplan” käsitteellä on jo varsin vakiintunut merkitys suomalaisessa poliittisessa puheessa. Erityisesti perussuomalaiset ja ras… anteeksi, ”maahanmuuttokriitikot” todistelevat mielellään ”punavihreän kuplan” olemassaoloa.
”Kuplalla” tässä tarkoitetaan sitä, että esim. ”punavihreät” olisivat (väitetysti) tekemisissä (elämässä, somessa) vain samanmielisten kanssa, ja tämä vääristäisi heidän kuvansa yhteiskunnallisesta todellisuudesta.
Tämä tutkimus puhuu kuitenkin jostain aivan muusta eikä tästä asiasta ollenkaan. Pidän ongelmallisena, että tutkimusta markkinoidaan tällaisella ”kupla”-puheella ja samalla annetaan ikään kuin ymmärtää, että se osoittaisi perussuomalaisten yms. väitteet todeksi. Ei tietenkään osoita.
Vakiintuneiden käsitteiden uudelleenmäärittely ei mielestäni ole hyvää tieteellistä käytäntöä.
Miten niin ei pidä paikkansa, että osa punavihreistä on tekemisissä vain samanmielisten kanssa? Muistan viime eduskuntavaalien jälkeen esim. näyttelijä Krista Kososen päivitelleen julkisesti, että kuka ihmeessä äänestää Perussuomalaisia? Omassa kokemuspiirissä kaikki äänestivät lähtökohtaisesti punavihreitä. Itse kyllä ihmettelen, miten tällainen kuplaantuminen on mahdollista. Luulisi edes työpaikalla törmäävän erilaisuuteen.
Tutkimus on hyödyllinen ja vahvistaa myös muualla saatuja tuloksia. Esimerkiksi Jussi Westisen Tampereen yliopistossa tekemä tutkimus (http://e2.fi/blog/punaisesta-yliopistosta-vihreaksi/) osoitti, että toimittajien yliopistokoulutus on vahvasti klusteroitunut punavihreän kuplan sisäpuolelle. Samaan viittaa Marko Hamilon tekemä selvitys (https://www.suomenuutiset.fi/nyt-se-on-tutkittu-journalistiyliopistot-lapikotaisin-punavihreita/).
Punavihreä kupla on todellinen ja vääristää tiedonmuodostusta muuallakin kuin politiikassa: etenkin tieteessä ja tiedonvälityksessä. Niiden piirissä vihervasemmisto tekee kaikkensa muokatakseen totuutta ja todellisuutta omien ennakkoluulojensa mukaiseksi, estääkseen toisenlaisten näkemysten esittämisen ja mustamaalatakseen järkiajattelijat rasisteiksi. Kirjoitin itse aiheesta tässä: http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2016/06/yle-politiikkaa-kulttuurimarxismista.html
Jukka Hankamäki
FT, VTT
Hei Jukka,
Mitenkäs muut tieteenalat? Mihin kuplaan ovat kallellaan juristit, kaupalliset, papit, lääkärit, tekniikan ala, taideaineet, yhteiskuntatieteet ja hallintotieteet? Vääristelevätkö hekin totuutta? Entä miten oma tieteenalasi käyttäytyy? Lähde?
Tieteen dissaaminen harmittaa nykyään minua erityisesti. Useimmiten perusteena on vain mielipide. Ja siihen sortuu jopa tieteen edustajat itse.. Tiede on tiedettä kunhan ei ole teologiaa. Kasvatustiede, tiedotusoppi, tekniikka, ydinfysiikka.
Onko henkilön mielipiteiden liputtaminen rasismiksi ns. väärä hälytys, jos ne sanoo itsensä ns. järkiajattelijaksi luokitteleva?