Saaristomeren tutkimuslaitos

Kenttäasema täynnä tarinoita

Author: Katja (page 1 of 5)

Yöperhosseurannan pyyntikauden aloitus

Villakarvajalka, havununna, kuutäplä, härkäpää…siinä muutamia Seilissä havaittuja yöperhoslajeja. Seilissä perhosseurantaa on tehty jo 1970 ja 1980-luvuilla henkilökunnan toimesta ja laitos on osallistunut SYKEn ja Ely-keskusten koordinoimaan valtakunnalliseen yöperhosseurantaan vuodesta 1993 lähtien. Päivä- ja yöaktiivisia perhosia määritetään Seilistä  vuosittain Biologian laitoksen maaselkärangattomien kenttäkurssilla. Seurantojen päätarkoituksena on saada tietoa siitä millaisia perhosia Seilissä ja Suomessa esiintyy ja miten niiden runsaudet vaihtelevat. Seurannat kertovat  myös lajien levinneisyydestä ja auttavat siten ymmärtämään esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Seurantojen pitkän historian aikana Seilissä on havaittu yli 600 makroperhoslajia ja alueelle uusia lajeja tavataan lähes vuosittain. Kevät on saapunut vauhdilla Seiliin ja jälleen on ollut aika aloittaa jälleen yöperhosseuranta ja asentaa valorysä paikalleen maastoon.

valopyydys Seili

Seilissä käytettävä Jalas-mallinen (Jalas 1960) valorysä syksymaisemassa. Valorysän toiminta perustuu siihen, että perhoset hakeutuvat valolähteiden lähettyville. Pyydys on paikallaan keväästä syksyyn niin kauan kuin yön lämpötila pysyy nollan yläpuolella. Rysässä on tehokas sekavalolamppu, joka houkuttelee perhosia rysälle iltahämärästä aamuvarhaiseen. Keräysastiassa sijaitsevan myrkyn vaikutuksesta perhoset tippuvat suppilon kautta keräysastiaan. Kartionmuotoisen katto ja keräysastian sisällä oleva suppilo estävät näytteitä kastumasta. Rysä koetaan viikon välein ja näytteet säilötään pakkasessa määritykseen asti.

valopyydys

Yöperhosrysän asennusta tiistaina 17.4. Rysässä käytettävä tetrakloorietaani on myös ihmiselle erittäin haitallista, minkä vuoksi rysän lähempää tarkastelua ei suositella ilman asianmukaisia suojavarusteita. Nykyinen valorysä on tarkoitus korvata tulevaisuudessa pakasterysällä, jolloin tetrakloorietaanin käytöstä voidaan luopua.

Yöperhosilla tarkoitetaan yöaktiivisia perhosia. Yöperhoset ovat vaihtolämpöisiä, niiden sukupolvien väli on lyhyt ja ne pystyvät liikkumaan pitkiäkin etäisyyksiä. Tämän vuoksi ne reagoivat nopeasti ympäristössä tapahtuviin erilaisiin muutoksiin.  25 vuotta toimineen valtakunnallisen yöperhosseurannan aikana perhosten vuosittain havaittu lajimäärä on noussut erityisesti etelä-Suomessa. Myös useat eteläistä alkuperää olevat lajit ovat runsastuneet samalla kun pohjoiset lajit ovat vähentyneet.  Yöperhosten runsaus- ja lajisuhteissa tapahtuvat muutokset voivat johtua esimerkiksi muutoksista lähiympäristön maankäytössä tai ilmansaasteiden tasossa tapahtuneista muutoksista, mutta todennäköisimpänä syynä havaituille muutoksille pidetään kuitenkin ilmastonlämpenemistä (Leinonen ym. 2016, 2017).

rysänäyte Seili

Seilin yöperhosnäytteiden lajeja määritetään muun muassa Turun yliopiston Biologian laitoksen järjestämän maaselkärangattomien kenttäkurssin aikana. Viimeisen 10 vuoden aikana uusia yöperhoslajeja ovat olleet rantapikkumittari  (Eupithecia orphnata) (2015), tarharengaskehrääjä (Malacosoma neustria) (2012) sekä  villakarvajalka (Calliteara pudibunda) (2017).

Yöperhoseuranta on ELY-keskuksen ja SYKEn koordinoima seurantahanke. Valopyynti hoidetaan Saaristomeren tutkimuslaitoksen henkilökunnan toimesta ja lajimäärityksen toteuttaa Turun yliopiston Biologian laitoksen lehtori Kai Ruohomäki.

Lähteet ja lisätietoa Suomen perhosista ja valtakunnallisesta yöperhosseurannasta

Suomen-perhoset.fi

Suomen Perhostutkijain Seura ry

Leinonen Reima,  Pöyry Juha,  Söderman Guy &  Tuominen-Roto Liisa (2017) Suomen yöperhosyhteisöt muutoksessa — valtakunnallisen yöperhosseurannan keskeisiä tuloksia 1993–2012. Baptria 3/2017

Leinonen Reima; Pöyry Juha, Söderman Guy &  Tuominen-Roto Liisa (2016) Suomen yöperhosseuranta (Nocturna) 1993–2012. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2016

Valtakunnallinen yöperhosseuranta (Nocturna) Facebookissa

Entisestä pesula-rakennuksesta kuoriutui moderni merivesilaboratorio

Talven mittaan edistynyt entisen pesula-rakennuksen remontti valmistui muutama viikko sitten ja tällä viikolla tutkimuslaitoksen henkilökunta aloitti laboratorio-tilaksi muunnetun Pesulan valmistelun. Viikon aikana päärakennuksen pohjoiskäytävällä sijaitsevan kurssilaboratorion (vesilaboratorio) irtaimisto siirrettiin uuteen merivesilaboratorioon. Vanha kurssilaboratorio muuntuu sekin myöhemmin uuteen käyttötarkoitukseen. Tässä hieman maistiaisia miltä uusi merivesilaboratoriomme näyttää tällä hetkellä!

Seili sea water laboratory

Entisestä pesula-rakennuksesta (vasemmalla) rakennettiin uusi merivesilaboratorio. Uusi laboratorio täydentää merkittävästi laitoksen tutkimusinfrastruktuuria. Uutta laboratoriota tukemassa on vieressä  olevassa punainen Makasiiniksi kutsuttu vaja, jossa on kesäisin käytettävissä kaksi kliimahuonetta sekä näytteiden säilöntään tarkoitettuja pakastimia. Oikealla näkyvässä ”Sikalassa” voi taas tehdä sekä sisällä että ulkona akvaariokokeita. Sekä Pesulaan että Sikalaan tulee putkea pitkin Kirkkoniemen kupeesta suolapitoisuudeltaan n. 5.5-6 promillea olevaa merivettä.

Seili sea water laboratory

Tilanne remontin ja muutto-operaation jälkeen. Laitoskäytössä aiemmin olleet pesukoneet ja kuivain on korvattu rosteripöydillä ja vetokaapilla. Tila on muutamia tavaroita vaille valmis käytettäväksi.

Seili sea water laboratory

Entinen kuivaushuone odottaa vielä tyhjillään kahta akvaarioräkkiä. Tila soveltuu erityisesti kokeelliseen työskentelyyn.

Seili sea water laboratory

Laitoksen entisestä kuntosalista muotoutui erityisesti opetuskäyttöön tarkoitettu tila. Tilassa on mahdollista esimerkiksi mikroskopoida Seilin lähivesiltä kerättyjä näytteitä ja opettaa lajintunnistusta. Kaapeissa opiskelijoita odottavat uudet FINMARIn tuella hankitut Zeiss stereomikroskoopit ja kaikki näytteiden analysoimiseen tarvittava pientavara.  Tilassa on myös tykki ja nettiyhteys. Ensi viikolla tila saa loppusilauksen, kun paikalle tuodaan pöydät ja tuolit.

Uusien tutkimuslaitteiden avulla uutta tietoa Itämerestä

Korkeatasoinen, ympärivuotinen merentutkimus ja sen opetus tarvitsee hyviä tutkimuslaitteita ja toimivan tutkimusinfrastruktuurin.  FINMARI eli kansallisen merentutkimuksen infrastruktuuriverkosto kehittää alan toimijoiden yhteistyötä tutkimuslaitteiden, tukipalveluiden sekä mallien ja tietovarantojen käytössä Suomessa ja kansainvälisesti. FINMARI-rahoituksen avulla myös Seiliin on voitu hankkia monia uusia tutkimusvälineitä. Tässä blogipostauksessa esittelemme muutamia näistä.

Henkilön Saaristomeren tutkimuslaitos - Turun yliopisto kuva.

Viime viikolla vierailimme kahden päivän ajan FINMARI Tutkijapäivillä, jotka järjestettiin kolmatta kertaa Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla (Helsingin yliopisto). Tutkimuspäivillä esittelimme viimeisimpiä tutkimusprojektejamme ja kuulimme mitä tutkimusta tehdään tällä hetkellä muissa FINMARI konsortion yhteistyöorganisaatioissa. Kuvassa laitoksen preparaattorinakin toiminut Markus Weckström esittelee osallistujille gradututkimustaan. Mikromuoviin keskittyvän tutkielman aineistonkeräys toteutettiin osin FINMARI-rahoitetun välineistön avulla. Lue Markuksen näytteenottomatkasta täällä

Mikä on FINMARI?

FINMARI (Finnish Marine Research Infrastructure) on vuonna 2013 perustettu kansallisen merentutkimuksen infrastruktuuriverkosto, jota koordinoi Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) merikeskus. FINMARI kehittää alan toimijoiden yhteistyötä tutkimuslaitteiden, tukipalveluiden sekä mallien ja tietovarantojen käytössä Suomessa ja kansainvälisesti.

Suomen Akatemian rahoittamaan konsortioon kuuluu tutkimuslaitoksia (Syke, Luonnonvarakeskus, Geologian tutkimuskeskus ja Ilmatieteenlaitos), yliopistoja (Helsingin yliopisto, Turun yliopisto ja Åbo Akademi) sekä yksi valtio-omisteinen yritys (Arctia shipping). Laajalle alueelle ulottuva verkosto koostuu kenttäasemista, tutkimusaluksista, jäänmurtajista, laboratoriotiloista, mm. matkustaja- ja kauppalaivoihin kiinnitettävistä ferrybox-järjestelmistä sekä kiinteistä tutkimusalustoista ja poijuista.

Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen tutkimusalus r/v Aurelia on osa FINMARI-infrastruktuuria. 18,1 m pitkä alus pitää sisällään pienen vesi- ja kuivalaboratorion, useita erilaisia tutkimusvälineitä (mm. CTD-noudin, GEMAX ja Van Veen sedimenttinäytteenottimet,  läpivirtausfluorometri ja akustinen Doppler-virtausmittari (ADCP) ja sedimenttikaikuluotain).  Kesällä 2017 r/v Aureliaan lisättiin myös näytteenottoa helpottava A-puomi. Tutkimusalus liikkuu pääasiassa Saaristomeren alueella, johon se soveltuu rakenteensa puolesta erinomaisesti. Lue lisää aluksesta kotisivuillamme

Viime vuosina Seilin tutkimuslaitteistokokoelmaa ovat rikastuttaneet muun muassa Hydro-Bios Multinet Mini planktonhaavi sekä Manta-haavi. Multinet sisältää viisi 100 um silmäkoolla varustettua planktonhaavia. Haavi mahdollistaa 1-5 vertikaalisen tai horisontaalisen planktonnäytteet ottamisen joko samanaikaisesti tai peräkkäin ja siten tehostaa planktonnäytteenottoa merkittävästi. 335 um silmäkoolla varustetulla Manta-haavilla voidaan sen sijaan kerätä mikromuovia ja planktonia pintavesistä.

Multinet käyttövalmiina r/v Aurelian kannella. Kuvassa näkyy myös vuonna 2017 alukseen lisätty A-puomi.

Näytteenottoa Manta-haavilla. Tiesitkö, että Manta-haavi on nimetty paholaisrauskun mukaan (Manta ray)?

Vuonna 2015 Seiliin hankittiin FINMARI-rahoituksella 10 kuvassa olevaa akvaarioräkkiä. Jokainen räkki sisältää 12 monipuoliseen kokeelliseen tutkimukseen soveltuvaa akvaariota . Viime aikoina akvaarioita on käytetty muun muassa tutkimuksessa, jossa selvitettiin suolapitoisuusmuutosten vaikutuksia rakkolevän perimässä (Fucus vesiculosus).

Vuodesta 2016 lähtien Seilissä vierailevat yliopiston kenttäkurssit ja lukiolaiset ovat voineet tutkia merestä kerättyjä eliöitä uusien, tehokkaalla valaistuksella  ja suurennoksella varustettujen stereomikroskooppien avulla.

Keväällä Seilin laitteisto kasvaa mataliin rannikkovesiin soveltuvalla viistokaikuluotainjärjestelmä, jonka avulla voidaan tutkia esimerkiksi kalojen lisääntymisalueiden pohjamorfologiaa. Luotain mahdollistaa myös uudet tutkimusavaukset esimerkiksi meriarkeologian parissa.

 

 

 

Saaristomeren talvi – kurkistus jäätyneen pinnan alle

Seili post quay
Seiliä ympäröivä merivesi on pakkaspäivien ansiosta alkanut viimein jäätyä ja veden lämpötila näyttää postilaiturilla noin 0 astetta. Mutta mitä tapahtuu jäätyneen pinnan alla? Seilissä ympäristön seurantaa tehdään vuoden ympäri ja Päiväluodon näytteenottopisteellä käydään mahdollisuuksien mukaan myös talvikuukausina. Tällä kertaa avaamme hieman sitä mitä Seilin lähivesiltä kerätyt vesi- ja eläinplanktonnäytteet kertovat pinnan alla tapahtuvista vuodenaikaismuutoksista.

Seili postilaituri

Seilin postilaiturin sumuiset maisemat perjantaina 9.2.2018

Saaristomeren vesin on kesäisin kerrostunut lämpötilan mukaan. Syksyllä pintavesi tulee jäähtyessään raskaammaksi ja painuu syvemmälle sekoittaen samalla vesipatsasta syvyyssuuntaisesti. Syksyn myrskyt sekoittavat vesimassaa lisää ja lopulta lämpötilan harppauskerros eli termokliini hajoaa ja vesipatsas sekoittuu kauttaaltaan. Tämän jokavuotisen prosessin seurauksena Seilin pohjoispuolella sijaitsevalla 50 metriä syvällä ympäristöseurantapisteellä vesi on talvisin tasaisen kylmä pinnasta pohjaan. Myös meriveden suolapitoisuus on talvisin pinnasta pohjaan noin 6‰ luokkaa. Saaristomeren keskisyvyys on vain 23 metriä, minkä vuoksi alueelle ei synny varsinaista suolapitoisuuden harppauskerrosta eli halokliiniä, joka estäisi veden sekoittumisen.

ODAS Seili

Vuoden 2017 suolapitoisuus- ja lämpötilaprofiilit Päiväluodon näytteenottoasemalla. Kuvista nähdään hyvin vesipatsaan syksyinen sekoittuminen. Vedenlaadun vuodenaikaisia muutoksia voit seurata sivulla Saaristomeri.utu.fi. Keväällä tietojen yhteyteen lisätään myös poijussa olevan sääaseman tiedot.

31.1.2018 CTD-profiili

Tammi-helmikuun vaihteessa Ilmatieteenlaitoksen  CTD-sondilla  (vasemmalla; CTD = Conductivity-Temperature-Depth) vesipatsaasta otettu syvyysprofiili (oikealla). Punainen viiva näyttää vesipatsaan lämpötilan (°C), vihreä suolapitoisuuden (PSU) ja sininen ja violetti happipitoisuuden (ml/L) ja saturaatioprosentin (%). Kuva: STL & IL.

Meriveden jäähtymisen ja tarjolla olevan ruoan määrän vähenemisen myötä useat Itämeren eläinplanktonlajeista  viettävät talvensa joko toukkavaiheina tai pohjasedimentissä lepomunina. Joidenkin lajien aikuisvaiheita tavataan kuitenkin planktonnäytteissä pienissä määrin myös talvikuukausina. Näistä yleisimpiä ovat Itämeren runsaimpiin ja yleisimpiin hankajalkaislajeihin kuuluvat Acartia bifilosa ja Eurytemora affinis. Näiden lisäksi  näytteissä havaitaan jonkin verran rataseläimiä sekä esimerkiksi simpukoiden ja amerikansukasjalkaisen (Marenzelleria spp.) planktisia toukkavaiheita.

Acartia CIV_V, nauplius, CI_III, A. bifilosa F l=1800 Seili 20032002

 Acartia bifilosa hankajalkaisen eri kehitysvaiheita Seilistä kerätyssä näytteessä.  Kuva: All rights reserved, (c)Satu Zwerver, Zwerver.fi

Seilin lähivesien jäätyminen ei vain vaikeuta Nauvon ja Seilin välistä meriliikennettä vaan vaikuttaa muun muassa veden virtauksiin, ilman kanssa tapahtuvaan kaasujen vaihtoon kuin myös vedessä ja sen läheisyydessä eläviin eliöihin. Ei heti uskoisi, mutta jääpeitekin pitää sisällään piilevistä, panssarilevistä, sinilevistä, rataseläimistä, planktonäyriäisten toukkavaiheista ja bakteereista koostuvan eliöyhteisön. Nämä lajit elävät sekä jään reunoilla että sisällä ja yhteisön lajikokoonpano ja biomassa vaihtelevat jään muuttuessa talven mittaan.

Viime talvet ovat olleet Seilissä vähälumisia ja meri on ollut suuren osan talvesta avoin. Talven olosuhteilla on suuri merkitys kevään kannalta sillä jäät ja niiden lähtö vaikuttavat muun muassa jokien virtaumien ajoittumiseen ja voimakkuuteen,  kevätkukinnan alkamisen ajankohtaan ja lajikoostumukseen, ja edelleen esimerkiksi eläinplanktoniin ja kaloihin. Lämpimien talvien yleistyminen nähdään aikasarjoissa muun muassa kevään kasviplanktonkukinnan ja tiettyjen eläinplanktonlajien runsaushuippujen aikaistumisena.

Seili Päiväluoto UTU

Näytteenotto Päiväluodolla maaliskuussa 2006.

Hydrokopteri saapuu Seiliin, kuva: Veikko Rinne

Hydrokopteri saapuu Seiliin vuonna 1986. Kuva: (c) Veikko Rinne, juhlakirjasta Seili – Saaristomeren tutkimusta 50 vuotta

Older posts