Laskurin rytmikäs klik-ääni kaikuu seminaarihuoneessa kun laskemme eläinplanktonnäytteistä Bosmina longispina maritima vesikirppuja. Silmieni alla makaavalla lasilevyllä käy vilske kun rataseläimet taistelevat tilasta vesikirppujen kanssa. Vilinä on niin kova, että kestää hetki nähdä selvästi kun siirrän katseeni pois mikroskoopin okulaareilta. Välillä mikroskoopin näkökentän pimentää  musta varjo – linssin alla ohitse kiitävä hankajalkainenkin näyttää jättiläiseltä. Acartia tai Eurytemora veikkaan ja lähempi tarkastelu paljastaakin yksilön jälkimmäiseksi.

Eläinplankton on tärkeä ja keskeinen osa merten ekosysteemiä, joka yhdistää ravintoverkon eri tasot toisiinsa. Tutkimuksen ja pitkäaikaisseurannan kannalta oikea ja tarkka lajintunnistus on elintärkeää. Se ei kuitenkaan ole helppoa vaan vaatii vuosien harjoittelua. Syventäviä lajintuntemuksen kursseja on kuitenkin vaikea löytää, sillä asiaan harjaantunut asiantuntijajoukko on pieni ja rahoitusta kurssien järjestämiseen on monesti vaikea saada.

Seilissä tällä viikolla ensimmäistä kertaa järjestetyn eläinplanktonin lajintunnistukseen keskittyvän koulutusvientikurssin aikana syvennyttiin lajintunnistuksen saloihin, osallistujien tunnistustaidot huomioonottaen. Mukana oli osallistujia niin Suomesta, Virosta, Saksasta, Israelista kuin Kanadastakin. Osa oli laskenut ja tunnistanut eläinplanktonnäytteitä pidemmän aikaa, osa vähemmän. Ryhmän koko kuitenkin mahdollisti sen, että jokainen sai tasoistaan ohjausta.

Ensimmäisenä kurssipäivänä lähdettiin perusteista; isokokoisten hankajalkaisten morfologiasta on hyvä aloittaa. Viikon mittaan siirryttiin yhä pienempiin ja pienempiin eliöihin ja niiden osiin. Puhumme 5. jalasta, segmenteistä, furcasta  ja uimaraajoista välillä lajien ekologiaan eksyen. Opettajina toimivat Saaristomeren tutkimuslaitoksen tutkimusjohtajan toimesta vuonna 2016 eläköitynyt Ilppo Vuorinen ja laitoksen luottoanalysoija Satu Zwerver (Plankton Zwerver). Kärsivällisesti opettajat kertovat ja näyttävät osallistujille lajien erot viimeistä sukasta myöten. Apuna tunnistamisessa käytettiin tutkimuslaitoksen omaa eläinplanktonopasta sekä Telesh et al. (2009) Zooplankton of the Open Baltic Sea atlasta. Hengähdyshetken mikroskopointiin tuo näytteenottoretki Airistolle r/v Aurelian kyydissä.

Itämeren murtovedestä johtuen tutkimamme lajisto on kokoelma mereisiä ja makean veden lajeja. Teoriassa opiskellut erot käydään läpi myös käytännössä kun siirrymme analysoimaan näytteenottoretkellä kerättyjä näytteitä. Pian huomataan, että tunnistus ei ole niin helppoa miltä ensisilmäyksellä vaikuttaa. Opimme mihin yksityiskohtiin kannattaa kiinnittää huomiota, mutta harjaantunut silmä erottaa lajit nopeasti toisistaan jo pelkän habituksen perusteella. Kokemukset ja tieto vaihtavat omistajaa kun vertaillaan laskentakyvettejä, mikroskooppeja ja muita työskentely- ja tunnistusmenetelmiä. Välillä keskustelu intoutuu väittelyyn asti.

Ennen kurssin loppua on meille Itämeren eläinplanktoneihin tottuneille luvassa harvinaista herkkua kun tarkastelemme yhtä itäiseltä Välimereltä tuotua näytettä. Lajit ovat eri kuin Itämeressä, mutta siitä huolimatta karkea lajittelu onnistuu kohtuullisen helposti ja löytyypä näytteestä nuolimatojakin (Chaetognatha), joita ei Pohjois-Itämerellä tavata. Keskustelua herätti myös lajintunnistuksen tulevaisuus, digitaaliset kuvantamismenetelmät, niiden hyödyt ja vaaranpaikat. Valitettavasti kaikki hauska loppuu aikanaan ja kurssitöiden esittelemisen jälkeen olikin jo aika vetää kurssi yhteen ja sammuttaa mikroskoopin valo viimeisen kerran, mutta vain tältä viikolta..

Training course on zooplankton identification -kurssia on tukenut Suomen Luonnonsuojelun Säätiön Rafael Kuusankosken muistorahasto

Translation: A rhythmic clicking sound of counters echoes in the seminar building when we count the Bosmina longispina maritima water fleas from the samples. The glass slide I’m viewing under the microscope is full of life as rotifers and cladocerans battle for space. Every now and then, a large shadow covers my field of view – under the microscope, even a small copepod looks like a giant. ”Must be either Acartia or Eurytemora” I think in my mind and a more careful examination of the species head, antenna and other anatomical structures prove it as the latter.

Zooplankton is a central part of marine and freshwater ecosystems, a link between different trophic levels of the food chain. For research and monitoring purposes it is crucial that the samples are analyzed accurately and correctly. However, zooplankton species identification is not easy and mastering the skill takes many years of practice. Nevertheless, few advanced courses exist.

 

This week, a training course on Baltic Sea zooplankton identification, an advanced transnational course, was organized in Seili by the Institute. During the course, participants from various countries got to deepen their identification skills under person to person guiding. 

After arriving in Seili on Monday morning, we started with the basics, the morphology and identification of copepods, and moved on to smaller organisms, cladocerans, rotifers, protozoans and nauplii, as the week progressed. The words P5 (the fifth leg), segment, hair, and furca were repeated often. The teachers, the recently retired research director of the Institute Ilppo Vuorinen and the Institute’s trusted plankton analyst, Satu Zwerver from Plankton Zwerver, patiently explained and showed the differences between the species with the help of the Institute’s own zooplankton guide (in Finnish) and Telesh et al. (2009)  Zooplankton of the Open Baltic Sea Atlas. A sampling cruise with r/v Aurelia to the Archipelago Sea gave the participants a  deserved break from microscopes.

Due to the brackish-water of the Baltic Sea, we observed and identified both marine and freshwater species. The theory was put into practice when we started to analyze the samples. We quickly discovered that the species identification is not as easy as it might seem. We learned the tricks of the trade but an experienced analyst can quickly identify a species from its appearance. Experience and knowledge were transferred with lively conversation when we compared cuvettes, and subsampling and counting methods. 

On our final day, we discussed the many pros and cons of zooplankton imaging techniques, the future of zooplankton identification. There was also a rare treat when we got to analyze an Eastern Mediterranean sample that one of the participants had brought from Israel. For us more familiar with the Baltic Sea zooplankton it was fun to notice that even though the species are different, it was relatively easy to do a rough classification of the animals. We were also lucky to observe some Arrow worms (Chaetognatha), which are absent from the Northern Baltic Sea. Alas, nothing lasts forever and after presenting the group assignments it was time to sum up the week, pack our bags and move away from the microscope, but just for now..

Kuvat ja teksti: Katja Mäkinen, Saaristomeren tutkimuslaitoksen tutkimusteknikko ja tohtorikoulutettava.