Kenttäasema täynnä tarinoita

Kategoria: näytteenotto (Page 2 of 3)

Uusien tutkimuslaitteiden avulla uutta tietoa Itämerestä

Korkeatasoinen, ympärivuotinen merentutkimus ja sen opetus tarvitsee hyviä tutkimuslaitteita ja toimivan tutkimusinfrastruktuurin.  FINMARI eli kansallisen merentutkimuksen infrastruktuuriverkosto kehittää alan toimijoiden yhteistyötä tutkimuslaitteiden, tukipalveluiden sekä mallien ja tietovarantojen käytössä Suomessa ja kansainvälisesti. FINMARI-rahoituksen avulla myös Seiliin on voitu hankkia monia uusia tutkimusvälineitä. Tässä blogipostauksessa esittelemme muutamia näistä.

Viime viikolla vierailimme kahden päivän ajan FINMARI Tutkijapäivillä, jotka järjestettiin kolmatta kertaa Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla (Helsingin yliopisto). Tutkimuspäivillä esittelimme viimeisimpiä tutkimusprojektejamme ja kuulimme mitä tutkimusta tehdään tällä hetkellä muissa FINMARI konsortion yhteistyöorganisaatioissa. Kuvassa laitoksen preparaattorinakin toiminut Markus Weckström esittelee osallistujille gradututkimustaan. Mikromuoviin keskittyvän tutkielman aineistonkeräys toteutettiin osin FINMARI-rahoitetun välineistön avulla. Lue Markuksen näytteenottomatkasta täällä

Mikä on FINMARI?

FINMARI (Finnish Marine Research Infrastructure) on vuonna 2013 perustettu kansallisen merentutkimuksen infrastruktuuriverkosto, jota koordinoi Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) merikeskus. FINMARI kehittää alan toimijoiden yhteistyötä tutkimuslaitteiden, tukipalveluiden sekä mallien ja tietovarantojen käytössä Suomessa ja kansainvälisesti.

Suomen Akatemian rahoittamaan konsortioon kuuluu tutkimuslaitoksia (Syke, Luonnonvarakeskus, Geologian tutkimuskeskus ja Ilmatieteenlaitos), yliopistoja (Helsingin yliopisto, Turun yliopisto ja Åbo Akademi) sekä yksi valtio-omisteinen yritys (Arctia shipping). Laajalle alueelle ulottuva verkosto koostuu kenttäasemista, tutkimusaluksista, jäänmurtajista, laboratoriotiloista, mm. matkustaja- ja kauppalaivoihin kiinnitettävistä ferrybox-järjestelmistä sekä kiinteistä tutkimusalustoista ja poijuista.

Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen tutkimusalus r/v Aurelia on osa FINMARI-infrastruktuuria. 18,1 m pitkä alus pitää sisällään pienen vesi- ja kuivalaboratorion, useita erilaisia tutkimusvälineitä (mm. CTD-noudin, GEMAX ja Van Veen sedimenttinäytteenottimet,  läpivirtausfluorometri ja akustinen Doppler-virtausmittari (ADCP) ja sedimenttikaikuluotain).  Kesällä 2017 r/v Aureliaan lisättiin myös näytteenottoa helpottava A-puomi. Tutkimusalus liikkuu pääasiassa Saaristomeren alueella, johon se soveltuu rakenteensa puolesta erinomaisesti. Lue lisää aluksesta kotisivuillamme

Viime vuosina Seilin tutkimuslaitteistokokoelmaa ovat rikastuttaneet muun muassa Hydro-Bios Multinet Mini planktonhaavi sekä Manta-haavi. Multinet sisältää viisi 100 um silmäkoolla varustettua planktonhaavia. Haavi mahdollistaa 1-5 vertikaalisen tai horisontaalisen planktonnäytteet ottamisen joko samanaikaisesti tai peräkkäin ja siten tehostaa planktonnäytteenottoa merkittävästi. 335 um silmäkoolla varustetulla Manta-haavilla voidaan sen sijaan kerätä mikromuovia ja planktonia pintavesistä.

Multinet käyttövalmiina r/v Aurelian kannella. Kuvassa näkyy myös vuonna 2017 alukseen lisätty A-puomi.

Näytteenottoa Manta-haavilla. Tiesitkö, että Manta-haavi on nimetty paholaisrauskun mukaan (Manta ray)?

Vuonna 2015 Seiliin hankittiin FINMARI-rahoituksella 10 kuvassa olevaa akvaarioräkkiä. Jokainen räkki sisältää 12 monipuoliseen kokeelliseen tutkimukseen soveltuvaa akvaariota . Viime aikoina akvaarioita on käytetty muun muassa tutkimuksessa, jossa selvitettiin suolapitoisuusmuutosten vaikutuksia rakkolevän perimässä (Fucus vesiculosus).

Vuodesta 2016 lähtien Seilissä vierailevat yliopiston kenttäkurssit ja lukiolaiset ovat voineet tutkia merestä kerättyjä eliöitä uusien, tehokkaalla valaistuksella  ja suurennoksella varustettujen stereomikroskooppien avulla.

Keväällä Seilin laitteisto kasvaa mataliin rannikkovesiin soveltuvalla viistokaikuluotainjärjestelmä, jonka avulla voidaan tutkia esimerkiksi kalojen lisääntymisalueiden pohjamorfologiaa. Luotain mahdollistaa myös uudet tutkimusavaukset esimerkiksi meriarkeologian parissa.

 

 

 

Mitä Seilissä tapahtuu talvella?

Kysytyimpiä kysymyksiä mitä vuodesta toiseen saamme on ”Millaista on olla ja työskennellä Seilissä talvella?”, ”Mitä tutkimuslaitos tekee Seilissä talvella?” ja ”Miten Seiliin pääsee talvella?”. Tutkimuslaitoksemme on toiminut perustamisestaan lähtien Seilissä ympärivuotisesti ja toimintaamme määrittää sen kaksijakoisuus kiireiseen kesäkauteen ja rauhallisempaan talvikauteen.

Seili winter

Kun kesä kääntyy syksyyn ja muun muassa Nauvo-Seili-Hanka väliä kulkeva yhteysalus m/s Östern lopettaa kesäkautensa, kävijämäärät hiljenevät ja on aika kääntää katse kohti tulevaa talvea. Vaikka ulkona paistaisi vielä lämmin aurinko, talven tulon huomaa yleensä konkreettisimmin ensimmäisenä väen vähenemistä – kesätyöntekijät lähtevät saaresta yksi toisensa jälkeen ja vierailevat tutkijat lopettelevat kenttäkauden näytteenottojaan ja kokeitaan. Jäljelle jää laitoksen toiminnasta huolehtiva ydinporukka.

Samaan aikaan kun toiminta kenttäasemalla hiljenee, herää yliopistokampus uuteen lukuvuoteen mikä tarkoittaa erinäisten työryhmä- ja suunnittelutapaamisten ja muiden kokousten yleistymistä kalenterissa. Tällöin osa henkilökunnastamme siirtyy talvikaudeksi yliopiston kampusalueelle Matthias-rakennukseen, mutta käy Seilissä satunnaisesti läpi talven.

Tähtibongarille ja yökuvauksesta kiinnostuneelle Seili on talvella oiva vierailukohde, sillä Seilissä eivät kaupungin valot häiritse vaan laukkuun kannattaa sen sijaan pakata otsalamppu.

Seilissä ympärivuotisesti työskenteleville talvi on laitteistojen ja tilojen huoltoaikaa. Talven aikana tutkimuslaitteisto käydään lävitse, kaikki huoltoa tarvitsevat laitteet korjataan ja kalibroidaan, verkot parsitaan ja varastot täytetään ensi kesän kenttäkautta varten. Tutkimuslaitoksen huoltomiehet Pete ja Kari huolehtivat kiinteistönhuollosta ja nostavat pienimpiä peltiveneitä lukuun ottamatta kaikki tutkimuslaitoksen veneet ylös ja huoltavat ne kuntoon seuraavaa kesää varten. Tänä vuonna Seilissä myös remontoidaan ja tilojen sijainteja muutetaan, paljon uutta on valmisteilla…

Verstaan valot eivät sammu talvellakaan. Talvikausi on rauhallisempaa aikaa, jolloin kesän kiireiltä jääneitä töitä tehdään loppuun ja laitteistoja ja tiloja huolletaan.

Syksyllä osa monitorointiohjelmista, kuten esimerkiksi yöperhosseuranta lopetetaan kun päivän keskilämpötila laskee pysyvästi 0 asteen alapuolelle. Viimeisimpiä isoja näytteenottorutistuksia on marraskuussa tapahtuva silakankalastus, jossa verkoin kalastetaan 5 kg silakkaa Säteilyturvakeskuksen säteilypitoisuusmonitorointia varten. Vedenlaadun seuranta kuitenkin jatkuu ympärivuoden ja noin 10 päivän välein tutkimuslaitoksen preparaattori ajaa veneellä yhdessä Karin tai Peten kanssa saaren pohjoispuolella sijaitsevalle seurantapisteelle mittaamaan vesipatsaan lämpötilaa ja suolapitoisuutta. Kuukauden joka 21. päivän tienoilla kerätään samalta pisteeltä myös eläinplanktonnäytteet. Näytteenottoa määrittävät talvella jääolosuhteiden lisäksi tuuliolosuhteet ja näytteenottopäiväksi pyritään valitsemaan aina viikon vähätuulisin päivä. Näytteenotto onnistuu yleensä hyvin ympärivuoden, ainoastaan kelirikkoaikaan näytteenottoja joudutaan yleensä perumaan kun näytteenottopisteelle meneminen ei onnistu turvallisesti veneellä, moottorikelkalla eikä hydrokopterilla.

Seili winter sampling

Kuvassa talvinäytteenottoa Seilin intensiiviasemalla vuonna 2006, jolloin näytteenottopisteelle päästiin poikkeuksellisesti ilmatyynyaluksen kyydissä.

Seiliin saapuminen onnistuu helposti myös talvella. Yksityisten yhteysalusliikennöitsijöiden lopetettua kesäkautensa Seilin ja Nauvon väliä kuljetaan m/s Falkön kyydissä. Yhteysalus Falkö kulkee läpi talven aina 20 cm jäänpaksuuteen asti. Kovina jäätalvina Seilin ja Nauvon välille rakennetaan jäätie ja väliä kuljetaan autolla ja moottorikelkoilla. Suurin muutos kesäkauteen on aikatauluissa: edestakaisen matkan Seiliin ja pois pääsee tekemään enää vain kolmena päivänä viikossa, tiistaina, keskiviikkona ja perjantaina. Talvisin yhteysalus kulkee myös ns. y-vuoroin, jolloin vuoro täytyy varata viimeistään edellisenä päivänä. Seilissä ympärivuotisesti työskentelevälle henkilökunnallemme tämä ei kuitenkaan aiheuta suuria muutoksia, saareen tullaan edelleen maanantaiaamuna ja saaresta lähdetään perjantaina klo 13. Tarvittaessa Nauvoon pääsee kätevästi myös laitoksen omilla veneillä. Tänä talvena Seiliin matkustavan kannattaa katsoa aikataulut erityisen tarkasti sillä yhteysalusliikennöinti kulkee poikkeuksellisesti Nauvon vierasvenesataman remontin vuoksi Keson telakalta, Nauvon Ernholmista.

Omanlaisensa työympäristö. Saariston rauhallista talvimaisemaa voi ihailla työn lomassa.

Haluatko vierailla Seilissä talvella, mutta yhteysalusliikenne ei sovi aikatauluihisi? Tarjoamme yksittäisille kävijöille ja ryhmille Turku-Seili-Nauvo välisiä venekuljetuksia ympärivuoden jäätilanteen sallimissa rajoissa. Hinnasto ja lisätietoa täällä.

Puutiaistutkimusta tieteen ja tarinoiden saarella

Mikromuovijahtia pohjoisten leveyspiirien poikki (osa 3)

23.8-31.8.2017 Norjan rannikon myötäisesti etelään ja Tanskan salmien läpi Itämerelle

Intensiivinen näytteenotto jatkui vielä muutaman päivän Tromssan jälkeen. Uutta haastetta yötyöskentelyyn toi pimeys — pohjoisessa ei ollut öisin edes hämärää. Loppurutistuksen jälkeen asemien välit kuitenkin pitenivät ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan oli mahdollista nukkua yhtäjaksoisesti kahdeksan tunnin yöunet. Tuuli oli myötäinen ja purjeet nostettiin vauhdittamaan matkantekoa solmun tai parin verran.

Näytteitä on otettu matkan varrella tarkoin valituilta paikoilta lähinnä merivirtojen käyttäytymiseen liittyvän tiedon perusteella. Voi nimittäin olla esimerkiksi niin, että USA:n itärannikon edustalta pyyhkäisevä Golf-virta kuljettaa amerikkalaista mikromuovia mukanaan kohti arktista aluetta. Näytteitä on kerätty merivirtojen eri haarakohdista ja myös suurten pyörteiden keskeltä, sillä mikromuovin tiedetään yleisesti kertyvän merialtaita kiertävien pyörteiden keskiosia kohti. Tunnetuin tällainen pyörre sijaitsee pohjoisella Tyynellä valtamerellä ja tunnetaan mediassa nimellä ”Great Pacific Garbage Patch”.

Myöhemmin Suomessa näytteet analysoidaan tarkoin kemiallisin ja fysikaalisin menetelmin. Eri muovityyppien suhteellisia osuuksia virtausten eri vaiheissa vertailemalla saadaan toivottavasti hieman lisävalaistusta siitä, missä länsimaisen muovijätteen loppusijoituspaikat sijaitsevat.

Etelää kohti edettäessä aurinko tuntui erityisen lämpimältä ja tuli aika pestä lämpöhaalareista Jäämeren kurat pois ja ripustaa ne kannelle kuivumaan. Tunnelma oli kovin keväinen, vaikka kalenterin mukaan elettiin elokuun viimeistä viikkoa.

Viimeiset näytteet saatiin vielä rutiinilla talteen Itämereltä ennen kiinnittymistä laituriin Oceanian kotisatamassa Gdanskissa. Kaikki loppuu aikanaan, kolme viikkoa kului todella kuin siivillä.

Matka oli sekä tieteellisellä että henkilökohtaisella tasolla melkoinen. Oceania on hieno laiva ja henkilökunta erinomainen. Kaikki toimii, kaikki järjestyy ja joka tilanteessa sopii vähän vitsailla. Ystävällinen ja hyväntuulinen ilmapiiri kesti alusta loppuun ja kaikki myrskyt.

Mutta tutkimus jatkuu, aika siirtyä laivalta laboratorioon…

Kuvat ja teksti: Markus Weckström, Saaristomeren tutkimuslaitoksen preparaattori.

« Older posts Newer posts »