Saaristomeren tutkimuslaitos

Kenttäasema täynnä tarinoita

Category: opetus (page 1 of 2)

Tekemällä oppii – Käytännön opetuksen merkitys esimerkkinä Seilin tutkimusaseman murtovesikurssi

Miltä kenttäkurssit tuntuvat opiskelijan näkökulmasta? Tässä blogikirjoituksessa on yhden ekologian opiskelijan näkemys käytännön tekemiseen ja sen tärkeyteen yliopisto-opinnoissa Seilissä vietetyn viikon jäljiltä.

Yliopistolla ei voi koskaan olla liikaa käytännön kursseja. Varsinkin biologian laitoksen puolella, Seilin käytännön kurssit ovat yksi isoimmista puheenaiheista opiskelijoiden jakaessa kokemuksiaan keskenään opintoihinsa liittyen. Päätin itsekin tutustua näihin yliopiston käytännön kursseihin, ja niiden toteutukseen ilmoittautumalla kesän lopuksi pidettävälle murtovesikurssille. Satunnaisia ryhmätöitä lukuun ottamatta päivät yliopistolla kuluvat lähinnä luentosaleissa istuskellessa ja PowerPoint-dioja tuijotellessa, joten tämä kurssi tuli tarpeeseen. Kesätyöni olivat juuri päättyneet ja muiden kurssien luennot eivät olleet vielä alkaneet.

Viisi päivää kestäneeseen kurssiin oli sisällytetty kunnioitettavan paljon. Kokonaisuudessa oli paljon uutta, ja osittain itselleni myös vanhan verestämistä. Päivät kestivät auringonnoususta sen laskuun, ja kurssi oli sopiva sekoitus käytäntöä ja teoriaa. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt, että myös labrapuolta oli hieman sisällytetty mukaan. Tällöin myös opiskelijat, jotka eivät itseni lailla ole aikaisemmin labrassa juuri viettäneet aikaa, pääsivät tutustumaan vesilabran laitteistoon ja toimenpiteisiin kattavammin.  Vaikka esimerkiksi pohjaeläinnäytteitä olen aikaisemmissa amk -opinnoissani ja työharjoitteluissani ottanut, se on tapahtunut käsikäyttöisellä Ekman -noutimella, enkä ole aikaisemmin päässyt näkemään huomattavasti isokokoisemman, vinssiin kiinnitettävän Vann Veen- noutimen käyttöä. Itselleni kalabiologiasta kiinnostuneena rantanuottaus ja verkotus olivat kurssin kohokohtia, ja oli hienoa, että jotkut pääsivät ensimmäistä kertaa elämässään konkreettisesti näkemään koekalastuksen toteutuksen. Jokaisen päivän päätteeksi ainakin tyttöjen tupa oli hyvin hiljainen. Kaikki olivat niin puhki ja täynnä uutta tietoa, että uni iski melkein heti kun pään sai tyynyyn.

Murtovesikurssi, c: Sonja Risti

Vann Veen -noutimen käyttöön tarkoitettu vinssi vasemmalla ja itse noudin oikealla (Risti, 2018).

Olen aina ajatellut, että biologiksi ei opi sisätiloissa. Tietyn teoriapohjan omaksumalla ja aiheeseen perehtymällä saa tietenkin hyvän kuvan aiheesta, mutta vaikka kuinka lukisi etukäteen kuvauksia rantanuotan vetämisestä, tajuaa sen takana olevan mekanismin vasta kun on pitänyt nuotan naruja omissa käsissään. Myös kalat ja kasvit näyttävät melko erilaisilta tutkimusalustalle kerättyinä kuin valkokankaalle heijastettuina.

Murtovesikurssi, c: Sonja Risti

Ahvenen iänmääritystä suomuista mikrofilmin lukulaitteella(Risti,2018).

Murtovesikurssi, c: Sonja Risti

Rantanuotan vetoa (Risti,2018).

Seilissä vietetyn viikon jälkeen voin sanoa, että käytännön kurssit tulevat todella kovaan tarpeeseen. Henkilökohtaisesti pidän yllättävänä miten vähän niitä kaiken kaikkiaan järjestetään yliopistolla. Opiskelijoiden keskuudessa näkyi aivan erilaista innostusta alaan kuin mitä ikinä on aistittavissa luennoilla. Päivät eivät olleet keskenään täysin samanlaisia, ja opiskelijoilla heräsi paljon uusia kysymyksiä ja pääsimme jakamaan ammatillisen kasvun kannalta tärkeitä mietteitä keskenämme. Toki käytännön kursseilla on aina myös omat ongelmansa, ja opiskelijoita harmitti, että kaikki eivät päässeet tekemään kaikkea. Haasteeksi muodostui välillä myös se, että tekemiseen panostettiin niin paljon, että joskus saattoi jäädä epäselväksi  miksi tehdään, sitä mitä tehdään. Mutta oli hyvä huomata, että opiskelijat opettivat tarvittaessa toisiaan ja kävivät ammatillista keskustelua, jollaista harvoin kuulee opiskelijoiden käyvän keskenään.

Itse jo aiemmissa opinnoissani useille kenttäkursseille osallistuneena näkisin, että kenttäkurssit ovat myös mahdollisuus luennoitsijoille käydä laajempaa keskustelua omasta alastaan opiskelijoiden kanssa. Parhaimmillaan näillä kenttäkursseilla luennoitsijalla on vanhemman tutkijan roolin ja hän selittää nuoremmalle tutkijalle (opiskelijalle) näkemyksiään ja herättää tällä keskustelua. Olemme kaikki hieman eri vaiheissa opiskelujamme, mutta kaikkia yhdistää yhteinen mielenkiinto tätä alaa kohtaan, ja jokainen tilaisuus kasvattaa omaa osaamistaan ja ymmärrystään on aina edistystä ammatillisen kasvun tiellä.

Murtovesikurssi, c: Sonja Risti

Kalojen irrottamista verkosta aamutuimaan (Risti,2018).

Ollessaan ensimmäistä kertaa kosketuksissa kalanliman ja suomujen kanssa opiskelijalle hahmottuu käsitys omasta soveltumisestaan kenttätöihin. Parhaimmillaanhan nämä kurssit toimivat silmiä avaavana kokemuksena, jonka kautta opimme tuntemaan sekä ympäristöämme että itseämme paremmin. Kenttätyö ei sovellu kaikille, mutta ei toimistotyökään. Varsinkaan kun moni ei suorita opiskelujensa aikana kuin ehkä yhden alaansa liittyvän työharjoittelun, on erityisen tärkeää, että opinnoissa on mahdollisuus päästä kosketuksiin eri osa-alueiden kanssa. Itse olen tiennyt jo Turun amk:n iktyonomilinjan ensimmäisten kenttäkurssien jälkeen, että en pystyisi olemaan tällä alalla ellen pääse ulos ja olemaan kosketuksissa tutkimusaiheeni kanssa. Se on itselleni elinehto. Niin kuin ovat mielestäni kenttäkurssit biologin ammattitaidolle.

Kuvat ja teksti: Sonja Risti, iktyonomi, 2.vuoden ekologian opiskelija

Meribiologian opetusta ja havainnointia Pohjanmerellä

Bergen-Shetlannin saaret purjehdus

Joskus työ vie mielenkiintoisiin paikkoihin. Kun keväällä tarjottiin mahdollisuutta osallistua tutkimuslaitoksen edustajana Norjan Bergenistä Shetlannin saarille ja takaisin kulkevalle purjehdusmatkalle kolmimastoparkki Statsraad Lehmkuhlin kyydissä, en miettinyt vastaustani kahta kertaa. TSYK:n merilukion järjestämällä 6-päiväisellä 10-vuotisjuhlapurjehduksella saimme oppia niin purjehduksesta kuin myös havainnoimme monin eri tavoin miten Pohjanmeri eroaa Itämerestä. Purjehdukselle osallistui kaikkiaan noin 80 henkeä. Statsraad Lehmkuhlin miehistön lisäksi laivaan astui muun muassa TSYK:n merilukion opettajia sekä nykyisiä ja entisiä merilukion oppilaita, Aboa Maren ja Novian opiskelijoita ja henkilökuntaa, Forum Marinumin tutkijoita sekä kaksi kadettia merisotakoulusta.

26-27.8 Purjehdusoppia ja navigointia

Purjehdusmatkalle lähdettiin sunnuntaina 26.8. Olimme sopineet, että laivalle ilmoittaudutaan klo 10 aamulla, joten saavuin Bergeniin jo edellisenä päivänä. Bergenin sateinen ja  varsin kolea keli ei haitannut sillä satamassa vastassa oli komea näky. Vuonna 1914 rakennettu Statsraad Lehmkuhl on säilytetty alkuperäisessä asussaan ja henkii historiaa. Toisin kuin luulimme, ei köysiä irrotettukaan pian saapumisemme jälkeen vaan saimme ensin tutustua rauhassa laivaan ja sen turvallisuuskäytänteisiin ja -sääntöihin ennen lähtöä. Köydet irrotettiin lopulta klo 14.00 ja hiljalleen aloitimme matkamme kohti avomerta.

Bergen-Shetlannin saaret purjehdus

Sunnuntaina ensimmäinen mastoon kiipeämisharjoitus sai adrenaliinin liikkeelle. Aluksen mastot ovat noin 48 m korkeita.

Bergen-Shetlannin saaret purjehdus

Purjehduksen aikana yövyimme perinteiseen tyyliin riippumatoissa.

Statsraad Lehmkuhl on koulutusalus ja purjehduksen ajan toimimme osana laivan miehistöä. Heti matkan alussa koko porukka jaettiinkin valkoiseen, punaiseen ja siniseen vahtivuoroon, ja vahtivuorot pyörivät koko matkan ajan vuorokauden ympäri. Jokaisella vahtivuorolla oli neljän tunnin pituisia vahtivuoroja päivän aikana kaksi. Itse pääsin osaksi sinistä vahtivuoroa, jonka klo 20.00-24.00 ja 08.00-12.00 välille osuvat vuorot olivat valkoiseen ja punaiseen ryhmään verrattuna varsin inhimilliset. Vahtivuorojen aikana osa porukasta teki ennalta määrättyjä tehtäviä, jotka kulkivat nimellä helmswatch (ruorimies), look-out (tähystäjä), bouy-watch (mies yli laidan vahti) ja firewatch (tulivahti). Ryhmän loput jäsenet osallistuivat tarpeen mukaan purjeiden käsittelyyn, tekivät muita laivan ylläpitoon ja huoltoon liittyviä tehtäviä tai saivat opetusta erinäisistä purjehdukseen liittyvistä asioista.

Bergen Shetlannin saaret purjehdus

Matkan aikana opimme mm. aluksessa käytettävien purjeiden nimistöä ja purjehdusteoriaa.

Bergen-Shetlannin saaret purjehdus

Purjeiden käsittelyyn ja muihin aluksella tehtäviin töihin sai osallistua niin paljon kuin halusi ja pystyi.

Avomerelle päästyämme osoitti meri voimansa. Eipä aikakaan kun ensimmäiset ryhmästämme tulivat merisairaiksi. Vaikka vellova meri teki olon epämiellyttäväksi, selvisin onneksi itse ilman sen suurempaa pahoinvointia.  Ensimmäinen yövuoro oli varmasti kaikille osallistujille mieleenpainuva kokemus ja seuraavana päivänä laivan kannella ja penkeillä näkyi yksi jos toinenkin väsynyt hahmo. Onneksi matkan jatkuessa keli parani yhtä matkaa ryhmämme merimieskunnon kanssa ja loppumatka jatkui varsin iloisissa tunnelmissa.

28.8 Pysähdys Lerwickissä, Shetlannin saarilla

Saavuimme Lerwickiin, Shetlannin saarten ainokaiseen kaupunkiin, aikaisin tiistaiaamulla. Maissa kaikilla muilla paitsi lukiolaisilla oli noin yhdeksän tuntia vapaa-aikaa, joten päätimme muutaman muun kanssapurjehtijan kanssa vuokrata auton ja lähteä kiertoajelulle. Kierroksemme ensimmäinen etappi suuntautui kohti Shetlannin saarten eteläisintä kärkeä, joka tunnetaan Shetlannin saarten vanhimman majakan lisäksi hyvänä merilintubongauspaikkana. Epäonneksemme lunnit olivat jo muutama viikko sitten ehtineet lähteä pesimäluodoiltaan avomerelle, mutta matka tarjoili onneksi paljon muuta nähtävää. Jylhien kalliorantojen ja alavien skottimaisemien lisäksi näimme muun muassa runsaasti shetlannin poneja, lampaita, myrskylintuja (Fulmarus glacialis) ja suulia (Morus bassanus).

Paluumatkalla pysähdyimme myös St. Ninian’s Islella, jossa sijaitsee Iso-Britannian suurin tombolo-muodostelma. Tämän hiekkakannaksen varrelta keräsimmekin useita levä- ja selkärangatonnäytteitä lukiolaisten ihmeteltäviksi. Liekö ryhmämme vahvasta biologipainotuksesta johtuen, ei näytteiden keräyksestä meinannut tulla loppua ja pian olikin jo kiire ehtiä takaisin satamaan, laivasta kun ei sovi myöhästä!

29-31.8 Rutiineja ja upeita luontoelämyksiä

Bergen-Shetlannin saaret purjehdus

Puomille kiipeäminen ja purjeiden käsittely osottautui hyvin suosituksi tehtäväksi matkan varrella.

Paluumatkalla toiminta laivalla alkoi jo sujua rutiininomaisesti ja purjeiden ja köysien käsittely (ja siihen liittyvät norjankieliset käskyt) alkoivat jo sujua jouhevasti. Lukiolaisten kanssa kertasimme Itämeren ja Pohjanmeren erityispiirteitä ja meribiologikollega Heidi Arposen kanssa aloitin keräämiemme näytteiden läpikäynnin laivan kurssisalissa. Omien näytteidemme lisäksi pari lukiolaista oli myös pysähdyksemme aikana käynyt Lerwickin sataman läheisyydessä snorklaamassa ja löytänyt hienoja levänäytteitä meille ihmeteltäviksi. Vaihtelevan mainingin ja vahtivuorojen vuoksi ei keinuvassa kurssisalissa voinut viettää kerralla kauaa aikaa ja oppitunnit pidettiin tietoiskutyyppisesti pienissä ryhmissä. Näitä tietoiskuja kertyikin tiistain ja keskiviikon aikana useita ja meillä opettajilla oli hauskaa kun oppitunnin aikana kerrotut tarinat tuntuivat nousevan uusiin ulottuvuuksiin joka kerran yhteydessä.

Bergen-Shetlannin saaret purjehdus

Britannian saarten suurimman hiekkakannaksen varrelta löytyi paljon näytteitä lukiolaisten ihmeteltäväksi.

Bergen-Shetlannin saaret purjehdus

Maljakotiloita, simpukoita, rusko-, puna- ja viherleviä, merirokkoa, sienieläimiä, merisiilien ja rapujen osia.. vaikka näytteitä oli paljon näimme vasta murto-osan Pohjanmerestä löytyvästä lajistosta. Suolapitoisuuden vaikutus lajien kokoon ja monimuotoisuuteen oli käsinkosketeltavaa.

Paluumatka tarjoili merimaisemien ohella hienoja luontoelämyksiä. Laivan miehistön mukaan Bergenin ja Lerwickin välillä havaitaan vain harvoin valaita, delfiinejä ja haita, Shetlannin saarten länsipuolella olisi enemmän havainnoitavaa. Liekö kyse ollut siis tuurista, suuresta havaitsijajoukostamme tai harjaantuneesta silmästä, kun pääsimme matkan aikana näkemään niin meduusoja kuin saalistavia miekkavalaitakin. Havaittiinpa laivan läheisyydessä ilmeisesti jättiläishaikin (Cetorhinus maximus) ja delfiinihavainnostakin ilmoitettiin.

Bergen-Shetlannin saaret purjehdus

Paluumatkalla horisontissa näkyi useita öljynporauslauttoja

Loppumatkasta jäivät erityisesti mieleen öiden upeat tähtitaivaat ja öljynporauslauttojen suunnaton määrä ja loiste horisontissa. Myötätuuleen mentäessä oli kannella hetkittäin kuumakin. Koska aikaa oli paluumatkalla reilusti purjehdimme Bergeniä kohti rauhassa ja kiertoreittejä tehden. Pääsimmepä myös kokeilemaan millaista on tehdä jiippi eli myötäkäännös ja venda eli vastakäännös kolmimastoparkilla. Matkan lähestyessä loppuaan oli tunnelma haikea pienestä matkaväsymyksestä huolimatta. Ehkä tämä ei jää kuitenkaan viimeiseksi purjehdukseksi Statsraad Lehmkuhlin kyydissä. Hyvä yhteistyömme TSYK:n merilukion kanssa jatkuu ja ennen kuin olimme päässeet edes satamaan suunnitelussa olivat jo uudet seikkailut UN Ocean Science 2021-2013  ja Agenda 2030 teemojen parissa.

 

Iso kiitos TSYK:n merilukion opettajille Christiane Ala-Nissilälle ja Nina Branderille matkan järjestämisestä sekä kutsusta tulla mukaan tälle ikimuistoiselle ja opettavaiselle matkalle!

 

Lue lisää:

Teksti ja kuvat: Katja Mäkinen, tutkimuslaitoksen tutkimusteknikko ja väitöskirjatutkija

 

 

 

 

Entisestä pesula-rakennuksesta kuoriutui moderni merivesilaboratorio

Talven mittaan edistynyt entisen pesula-rakennuksen remontti valmistui muutama viikko sitten ja tällä viikolla tutkimuslaitoksen henkilökunta aloitti laboratorio-tilaksi muunnetun Pesulan valmistelun. Viikon aikana päärakennuksen pohjoiskäytävällä sijaitsevan kurssilaboratorion (vesilaboratorio) irtaimisto siirrettiin uuteen merivesilaboratorioon. Vanha kurssilaboratorio muuntuu sekin myöhemmin uuteen käyttötarkoitukseen. Tässä hieman maistiaisia miltä uusi merivesilaboratoriomme näyttää tällä hetkellä!

Seili sea water laboratory

Entisestä pesula-rakennuksesta (vasemmalla) rakennettiin uusi merivesilaboratorio. Uusi laboratorio täydentää merkittävästi laitoksen tutkimusinfrastruktuuria. Uutta laboratoriota tukemassa on vieressä  olevassa punainen Makasiiniksi kutsuttu vaja, jossa on kesäisin käytettävissä kaksi kliimahuonetta sekä näytteiden säilöntään tarkoitettuja pakastimia. Oikealla näkyvässä “Sikalassa” voi taas tehdä sekä sisällä että ulkona akvaariokokeita. Sekä Pesulaan että Sikalaan tulee putkea pitkin Kirkkoniemen kupeesta suolapitoisuudeltaan n. 5.5-6 promillea olevaa merivettä.

Seili sea water laboratory

Tilanne remontin ja muutto-operaation jälkeen. Laitoskäytössä aiemmin olleet pesukoneet ja kuivain on korvattu rosteripöydillä ja vetokaapilla. Tila on muutamia tavaroita vaille valmis käytettäväksi.

Seili sea water laboratory

Entinen kuivaushuone odottaa vielä tyhjillään kahta akvaarioräkkiä. Tila soveltuu erityisesti kokeelliseen työskentelyyn.

Seili sea water laboratory

Laitoksen entisestä kuntosalista muotoutui erityisesti opetuskäyttöön tarkoitettu tila. Tilassa on mahdollista esimerkiksi mikroskopoida Seilin lähivesiltä kerättyjä näytteitä ja opettaa lajintunnistusta. Kaapeissa opiskelijoita odottavat uudet FINMARIn tuella hankitut Zeiss stereomikroskoopit ja kaikki näytteiden analysoimiseen tarvittava pientavara.  Tilassa on myös tykki ja nettiyhteys. Ensi viikolla tila saa loppusilauksen, kun paikalle tuodaan pöydät ja tuolit.

Kenttäopetuksen tulevaisuutta suunnittelemassa

Osa henkilökunnastamme suuntasi viime keskiviikkoaamuna kohti Helsingin yliopiston Lammin biologista asemaa, jossa järjestettiin Koneen säätiön rahoittaman BIOPEDA-hankkeen seminaari. Tämä 2-päiväinen seminaari on hankkeen toinen, ensimmäinen hankkeen tiimoilta järjestetty 3-päiväinen seminaari pidettiin maaliskuussa Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalla. Molempiin seminaareihin osallistui opetushenkilökuntaa useilta Suomen biologista kenttäopetusta tarjoavista yliopistoista ja kenttäasemilta. Ensimmäisen seminaarin tuotoksena syntyi yliopistojen maasto-opetuksen tukisivu, maasto-opetus.fi, sekä biologian kenttäopetuksen nykytilaan ja tulevaisuuteen pureutuva yhteisjulkaisu, joka on luettavissa Yliopistopedagogiikka lehdessä. Tällä kertaa seminaarin ohjelmassa oli maasto-opetuksen tukisivuston kehittäminen ja hankkeen tulevaisuuden suunnitteleminen.

Kenttäkurssit ovat keskeinen osa biologian ja lähitieteiden opetusta. Todistetusta tarpeellisuudestaan huolimatta, kursseja uhkaavat yliopistojen rahoituksen väheneminen ja tutkimusasemaverkoston karsiminen. BIOPEDA hankkeen tavoitteena on parantaa Suomen yliopistojen tutkimusasemien opetusresurssien yhteiskäyttöä ja opettajien yhteistyötä maasto-opetuksessa. Tämä toisi kustannussäästöjä, ja samalla parantaisi ja monipuolistaisi kurssitarjontaa. Yhteiskäyttö ja monipuolisempi kurssitarjonta edistäisi myös opiskelijoiden erityisasiantuntijuutta ja siten kansallista osaamispääomaa.

lammin biologinen asema

Seminaari järjestettiin lumisissa tunnelmissa Lammin biologisella asemalla. Kuvassa päärakennus.

Ensimmäisenä päivänä järjestettiin workshoppeja, jossa maasto-opetus.fi sivun sisältöä saatiin tuotettua reippaasti lisää. Kävimme myös läpi keväällä järjestettävän päättäjille suunnatun seminaarin käytännönjärjestelyjä.

lammin biologinen asema, biopeda seminaari

Suunnittelun välissä ehti katsella hieman kuvia ja kuulla kokemuksia Huippuvuorilta.

Lue lisää:

Maasto-opetus.fi on opettajille ja opiskelijoille suunnattu tukisivusto, joka tarjoaa tietoa Suomen yliopistoissa tarjottavasta maasto-opetuksesta ja antaa työkaluja sen toteuttamiseen

Turpeen uumenista – blogi, uusimmat julkaisut maasto-opetus.fi sivuston ja BIOPEDA hankkeen saralta ja inspiroivia kenttäkurssitarinoita

RESTAT-tutkimusasemaverkosto : Suomen yliopistolliset tutkimusasemat esiteltyinä

Tunnelmia viime kesän murtovesikurssiltamme : Kenttäkurssi tutustuttaa ympäröivään luontoon

Tämän postauksen myötä blogimme jää joulutauolle, palaamme uusien tarinoiden kanssa jälleen ensi vuoden alussa! Kiitämme kuluneesta vuodesta ja toivotamme kaikille rauhallista joulunaikaa ja iloista uutta vuotta!

 

Joulukortti STL

Older posts