Saaristomeren tutkimuslaitos

Kenttäasema täynnä tarinoita

Category: opetus (page 1 of 2)

Entisestä pesula-rakennuksesta kuoriutui moderni merivesilaboratorio

Talven mittaan edistynyt entisen pesula-rakennuksen remontti valmistui muutama viikko sitten ja tällä viikolla tutkimuslaitoksen henkilökunta aloitti laboratorio-tilaksi muunnetun Pesulan valmistelun. Viikon aikana päärakennuksen pohjoiskäytävällä sijaitsevan kurssilaboratorion (vesilaboratorio) irtaimisto siirrettiin uuteen merivesilaboratorioon. Vanha kurssilaboratorio muuntuu sekin myöhemmin uuteen käyttötarkoitukseen. Tässä hieman maistiaisia miltä uusi merivesilaboratoriomme näyttää tällä hetkellä!

Seili sea water laboratory

Entisestä pesula-rakennuksesta (vasemmalla) rakennettiin uusi merivesilaboratorio. Uusi laboratorio täydentää merkittävästi laitoksen tutkimusinfrastruktuuria. Uutta laboratoriota tukemassa on vieressä  olevassa punainen Makasiiniksi kutsuttu vaja, jossa on kesäisin käytettävissä kaksi kliimahuonetta sekä näytteiden säilöntään tarkoitettuja pakastimia. Oikealla näkyvässä ”Sikalassa” voi taas tehdä sekä sisällä että ulkona akvaariokokeita. Sekä Pesulaan että Sikalaan tulee putkea pitkin Kirkkoniemen kupeesta suolapitoisuudeltaan n. 5.5-6 promillea olevaa merivettä.

Seili sea water laboratory

Tilanne remontin ja muutto-operaation jälkeen. Laitoskäytössä aiemmin olleet pesukoneet ja kuivain on korvattu rosteripöydillä ja vetokaapilla. Tila on muutamia tavaroita vaille valmis käytettäväksi.

Seili sea water laboratory

Entinen kuivaushuone odottaa vielä tyhjillään kahta akvaarioräkkiä. Tila soveltuu erityisesti kokeelliseen työskentelyyn.

Seili sea water laboratory

Laitoksen entisestä kuntosalista muotoutui erityisesti opetuskäyttöön tarkoitettu tila. Tilassa on mahdollista esimerkiksi mikroskopoida Seilin lähivesiltä kerättyjä näytteitä ja opettaa lajintunnistusta. Kaapeissa opiskelijoita odottavat uudet FINMARIn tuella hankitut Zeiss stereomikroskoopit ja kaikki näytteiden analysoimiseen tarvittava pientavara.  Tilassa on myös tykki ja nettiyhteys. Ensi viikolla tila saa loppusilauksen, kun paikalle tuodaan pöydät ja tuolit.

Kenttäopetuksen tulevaisuutta suunnittelemassa

Osa henkilökunnastamme suuntasi viime keskiviikkoaamuna kohti Helsingin yliopiston Lammin biologista asemaa, jossa järjestettiin Koneen säätiön rahoittaman BIOPEDA-hankkeen seminaari. Tämä 2-päiväinen seminaari on hankkeen toinen, ensimmäinen hankkeen tiimoilta järjestetty 3-päiväinen seminaari pidettiin maaliskuussa Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalla. Molempiin seminaareihin osallistui opetushenkilökuntaa useilta Suomen biologista kenttäopetusta tarjoavista yliopistoista ja kenttäasemilta. Ensimmäisen seminaarin tuotoksena syntyi yliopistojen maasto-opetuksen tukisivu, maasto-opetus.fi, sekä biologian kenttäopetuksen nykytilaan ja tulevaisuuteen pureutuva yhteisjulkaisu, joka on luettavissa Yliopistopedagogiikka lehdessä. Tällä kertaa seminaarin ohjelmassa oli maasto-opetuksen tukisivuston kehittäminen ja hankkeen tulevaisuuden suunnitteleminen.

Kenttäkurssit ovat keskeinen osa biologian ja lähitieteiden opetusta. Todistetusta tarpeellisuudestaan huolimatta, kursseja uhkaavat yliopistojen rahoituksen väheneminen ja tutkimusasemaverkoston karsiminen. BIOPEDA hankkeen tavoitteena on parantaa Suomen yliopistojen tutkimusasemien opetusresurssien yhteiskäyttöä ja opettajien yhteistyötä maasto-opetuksessa. Tämä toisi kustannussäästöjä, ja samalla parantaisi ja monipuolistaisi kurssitarjontaa. Yhteiskäyttö ja monipuolisempi kurssitarjonta edistäisi myös opiskelijoiden erityisasiantuntijuutta ja siten kansallista osaamispääomaa.

lammin biologinen asema

Seminaari järjestettiin lumisissa tunnelmissa Lammin biologisella asemalla. Kuvassa päärakennus.

Ensimmäisenä päivänä järjestettiin workshoppeja, jossa maasto-opetus.fi sivun sisältöä saatiin tuotettua reippaasti lisää. Kävimme myös läpi keväällä järjestettävän päättäjille suunnatun seminaarin käytännönjärjestelyjä.

lammin biologinen asema, biopeda seminaari

Suunnittelun välissä ehti katsella hieman kuvia ja kuulla kokemuksia Huippuvuorilta.

Lue lisää:

Maasto-opetus.fi on opettajille ja opiskelijoille suunnattu tukisivusto, joka tarjoaa tietoa Suomen yliopistoissa tarjottavasta maasto-opetuksesta ja antaa työkaluja sen toteuttamiseen

Turpeen uumenista – blogi, uusimmat julkaisut maasto-opetus.fi sivuston ja BIOPEDA hankkeen saralta ja inspiroivia kenttäkurssitarinoita

RESTAT-tutkimusasemaverkosto : Suomen yliopistolliset tutkimusasemat esiteltyinä

Tunnelmia viime kesän murtovesikurssiltamme : Kenttäkurssi tutustuttaa ympäröivään luontoon

Tämän postauksen myötä blogimme jää joulutauolle, palaamme uusien tarinoiden kanssa jälleen ensi vuoden alussa! Kiitämme kuluneesta vuodesta ja toivotamme kaikille rauhallista joulunaikaa ja iloista uutta vuotta!

 

Joulukortti STL

Näin tunnistat puutiaisen ja määrität kalan iän

turku science fair

Toiminnallinen pisteemme Tieteen päivillä.

Saaristomeren tutkimuslaitos oli lauantaina mukana Turun yliopiston päärakennuksessa järjestetyssä Tieteen päivät tapahtumassa. Meri- ja punkkitutkimusta esiteltiin toiminnallisella pisteellä, jossa kerroimme kävijöille muun muassa miten mikroskoopin avulla tunnistetaan punkkilajeja ja määritetään kalan ikä. Tapahtuma veti puoleensa suuren määrän yleisöä ja pisteemme kiinnosti myös ilahduttavasti kävijöitä, kiitos siitä kaikille mukana olleille! Mikäli tapahtuma jäi väliin tai olet kiinnostunut oppimaan lisää, katso alta vinkkimme puutiaisten tunnistamiseen ja kalan iänmääritykseen.


Opi tunnistamaan puutiaisia

Suomessa esiintyy kaksi ihmiselle haitallista puutiaislajia: tavallinen puutiainen (Ixodes ricinus) ja taigapunkki eli siperianpuutiainen (Ixodes persulcatus). Lajit ovat hyvin samannäköisiä ja niitä ei pysty erottamaan toisistaan ilman mikroskooppia. Puutiaisten sukupuolen voi sen sijaan tunnistaa paljain silmin selkäkilvestä. Uroksella kilpi peittää koko selän kun taas naaraalla vain yläosan. Naaras on myös urosta suurikokoisempi. Sukupuoli on mahdollista tunnistaa vain aikuisyksilöistä, nymfeistä tai toukista ei voi tunnistaa sukupuolta.

Kuvassa Ixodes ricinus naaras (vasemmalla) ja uros (oikealla). Kuva: Turun yliopiston eläinmuseo.

Tavallisen puutiaisen ja taigapunkin aikuisyksilöt voi tunnistaa toisistaan esimerkiksi selkäpuolen karvoitusta ja peräpään kaarta vertailemalla. Ixodes ricinuksella karvoitus on pidempää ja sitä on enemmän. I. persulcatuksella taas peräpään kaari on on yhteneväinen, tavallisella puutiaisella se sen sijaan hälvenee perää kohden. Toisin kuin alla oleva kuva saattaa antaa ymmärtää, väritys ei ole tuntomerkki.

Vasemmalla taigapunkki (Ixodes persulcatus) ja oikealla tavallinen puutiainen (Ixodes ricinus). Kuvan molemmat yksilöt ovat naaraita. Kuva: Turun yliopiston Eläinmuseo.

Ixodes- puutiaislajien tunnistaminen vaatii usein myös vatsapuolen genitaalialueen rakenteiden ja ns. koksien (coxa) kalvojen tarkastelua.

Lisätietoa punkeista ja Turun yliopiston puutiaisprojektista puutiaiset.fi


Millä keinoilla kalojen ikä voidaan saada selville?

Kalan iänmäärityksellä on yhtä tärkeä rooli kuin kalojen mittaamisella ja punnituksella. Jotta kalakantaa voidaan hoitaa, tarvitaan tietoja kannan tilasta.Iänmäärityksellä voidaan määrittää tutkittavan kalakannan ikäryhmäkoostumus, eri vuosiluokkien vahvuus ja kuinka hyvin kalat kasvavat. Iänmääritystaitoja tarvitaan myös kalojen sukukypsyysiän ja kuolevuuden arvioinnissa [1].

Samoin kuin puiden iänmääritys, kalojen iänmääritys perustuu suomuihin, luihin ja kuuloluihin (otoliitteihin) muodostuvien vuosirenkaiden laskemiseen. Kesällä kalojen kasvu on nopeaa ja suomuihin ja luihin kasvaa leveitä ja vaaleita kasvurenkaita. Talvella kasvu on sen sijaan hitaampaa ja vyöhykkeet ovat tummia ja kapeita, edellisen vuoden kasvurenkaiden ja uuden kesän kasvurenkaiden väliin jää siten ”sauma”, vuosirengas, jotka laskemalla voidaan määrittää takautuvasti yksilön ikä. Puiden tapaan myös kalat kasvavat paremmin lämpimien ja ravinto-olosuhteiltaan suotuisten kesien aikana kuin huonoina kesinä. Tämän vuoksi vuosirenkaiden etäisyydet voivat vaihdella.

Silakan ikä määritetään takautuvasti kuuloluun värjätystä poikkileikkauksesta vuosirenkaat laskemalla.

Tieteen päivillä ikää määritettiin takautuvasti silakan kuuloluun värjätystä poikkileikkauksesta. Nämä parilliset kuuloluut löytyvät kalan silmien takana sijaitsevasta sisäkorvasta. Iänmäärityksessä käytetään yleensä suurinta otoliittia, niin sanottua sagittaa.

Kuuloluu eli otoliitti sijaitsee kalan päässä silmien takana. Kuva Saaristomeren tutkimuslaitoksen silakkaprojektin arkistosta.

Voit halutessasi määrittää kalan iän myös kotona! Helpoiten iänmääritys tapahtuu kuolleen hauen tai lahnan suomusta. Määrittämistä tarvitset vähimmillään vain tylsän veitsen tai pinsetin.

  1. Ota suomunäyte tylsällä veitsellä tai pinsetillä kalan kylkiviivan alapuolelta, kalan peräaukon ja vatsaevien väliseltä alueelta. Jotta tulos olisi luotettava, täytyy suomun olla mahdollisimman hyvänlaatuinen.
  2. Irrota muutama suomu pyrstöstä päähän päin vetämällä.
  3. Laita suomurivistö kuivumaan esimerkiksi kahvin suodatinpussiin, niin että se pysyy puhtaana ja sileänä.
  4. Laske vuosirenkaat suomusta valoa vasten paljain silmin, suurennuslasilla tai mikroskoopin avulla jos sellainen on käytettävissä.

Suomunäytteen ottopaikka lahnalla.

Viitteet ja lisätietoja:

[1] Kalatalouden keskusliiton iänmääritysopas

Lue myös: Puutiaistutkimusta tieteen ja tarinoiden saarella


Translation: During the weekend, the Institute participated in the Science Forum in Turku. In our functional presentation point, we showed visitors how to identify ticks (Ixodes ricinus and Ixodes persulcatus) and how to determine the age of a herring from an otolith, a bone located in a fish’s skull and is analogous to the human earbone. In this blog post, we give some tips on how to separate between a female and a male tick, how to identify the two common Ixodes species present in Finland, and how to determine the age of a fish at home.

Related post: Tick research on the island where science and stories meet

Training course on Baltic Sea zooplankton identification

Laskurin rytmikäs klik-ääni kaikuu seminaarihuoneessa kun laskemme eläinplanktonnäytteistä Bosmina longispina maritima vesikirppuja. Silmieni alla makaavalla lasilevyllä käy vilske kun rataseläimet taistelevat tilasta vesikirppujen kanssa. Vilinä on niin kova, että kestää hetki nähdä selvästi kun siirrän katseeni pois mikroskoopin okulaareilta. Välillä mikroskoopin näkökentän pimentää  musta varjo – linssin alla ohitse kiitävä hankajalkainenkin näyttää jättiläiseltä. Acartia tai Eurytemora veikkaan ja lähempi tarkastelu paljastaakin yksilön jälkimmäiseksi.

Eläinplankton on tärkeä ja keskeinen osa merten ekosysteemiä, joka yhdistää ravintoverkon eri tasot toisiinsa. Tutkimuksen ja pitkäaikaisseurannan kannalta oikea ja tarkka lajintunnistus on elintärkeää. Se ei kuitenkaan ole helppoa vaan vaatii vuosien harjoittelua. Syventäviä lajintuntemuksen kursseja on kuitenkin vaikea löytää, sillä asiaan harjaantunut asiantuntijajoukko on pieni ja rahoitusta kurssien järjestämiseen on monesti vaikea saada.

Seilissä tällä viikolla ensimmäistä kertaa järjestetyn eläinplanktonin lajintunnistukseen keskittyvän koulutusvientikurssin aikana syvennyttiin lajintunnistuksen saloihin, osallistujien tunnistustaidot huomioonottaen. Mukana oli osallistujia niin Suomesta, Virosta, Saksasta, Israelista kuin Kanadastakin. Osa oli laskenut ja tunnistanut eläinplanktonnäytteitä pidemmän aikaa, osa vähemmän. Ryhmän koko kuitenkin mahdollisti sen, että jokainen sai tasoistaan ohjausta.

Ensimmäisenä kurssipäivänä lähdettiin perusteista; isokokoisten hankajalkaisten morfologiasta on hyvä aloittaa. Viikon mittaan siirryttiin yhä pienempiin ja pienempiin eliöihin ja niiden osiin. Puhumme 5. jalasta, segmenteistä, furcasta  ja uimaraajoista välillä lajien ekologiaan eksyen. Opettajina toimivat Saaristomeren tutkimuslaitoksen tutkimusjohtajan toimesta vuonna 2016 eläköitynyt Ilppo Vuorinen ja laitoksen luottoanalysoija Satu Zwerver (Plankton Zwerver). Kärsivällisesti opettajat kertovat ja näyttävät osallistujille lajien erot viimeistä sukasta myöten. Apuna tunnistamisessa käytettiin tutkimuslaitoksen omaa eläinplanktonopasta sekä Telesh et al. (2009) Zooplankton of the Open Baltic Sea atlasta. Hengähdyshetken mikroskopointiin tuo näytteenottoretki Airistolle r/v Aurelian kyydissä.

Itämeren murtovedestä johtuen tutkimamme lajisto on kokoelma mereisiä ja makean veden lajeja. Teoriassa opiskellut erot käydään läpi myös käytännössä kun siirrymme analysoimaan näytteenottoretkellä kerättyjä näytteitä. Pian huomataan, että tunnistus ei ole niin helppoa miltä ensisilmäyksellä vaikuttaa. Opimme mihin yksityiskohtiin kannattaa kiinnittää huomiota, mutta harjaantunut silmä erottaa lajit nopeasti toisistaan jo pelkän habituksen perusteella. Kokemukset ja tieto vaihtavat omistajaa kun vertaillaan laskentakyvettejä, mikroskooppeja ja muita työskentely- ja tunnistusmenetelmiä. Välillä keskustelu intoutuu väittelyyn asti.

Ennen kurssin loppua on meille Itämeren eläinplanktoneihin tottuneille luvassa harvinaista herkkua kun tarkastelemme yhtä itäiseltä Välimereltä tuotua näytettä. Lajit ovat eri kuin Itämeressä, mutta siitä huolimatta karkea lajittelu onnistuu kohtuullisen helposti ja löytyypä näytteestä nuolimatojakin (Chaetognatha), joita ei Pohjois-Itämerellä tavata. Keskustelua herätti myös lajintunnistuksen tulevaisuus, digitaaliset kuvantamismenetelmät, niiden hyödyt ja vaaranpaikat. Valitettavasti kaikki hauska loppuu aikanaan ja kurssitöiden esittelemisen jälkeen olikin jo aika vetää kurssi yhteen ja sammuttaa mikroskoopin valo viimeisen kerran, mutta vain tältä viikolta..

Training course on zooplankton identification -kurssia on tukenut Suomen Luonnonsuojelun Säätiön Rafael Kuusankosken muistorahasto

Kuvat ja teksti: Katja Mäkinen, Saaristomeren tutkimuslaitoksen tutkimusteknikko ja tohtorikoulutettava.

Older posts