Maailman meriin nopeaa tahtia kertyvä mikro- ja makromuovi on viime aikoina kuohuttanut niin tiedeyhteisöä kuin tavallisia valveutuneita kansalaisiakin. Muovia löydetään melkeinpä kaikkialta mistä sitä vain keksitään etsiä. Merentutkijat ovat saaneet käsiinsä polttavan tutkimusaiheen ja pitkän listan avoimia kysymyksiä: Mistä kaikkialta muovia päätyy mereen? Miten se on jakautunut maantieteellisesti? Miten se on jakautunut vesipatsaassa? Miten eri muovityypit käyttäytyvät meressä? Miten ne vaikuttavat eliöihin? Miten muovi vaikuttaa eliöyhteisöihin ja ekosysteemeihin? Kuinka kauan se säilyy meressä? Mitä tapahtuu tulevina vuosikymmeninä, jos muovintuotanto jatkaa kasvamistaan? Eikö ilmastonmuutos olisi riittänyt?
Aihetta käsittelevien tieteellisten julkaisujen määrä on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti. Tutkimukset ovat kuitenkin painottuneet tietyille merialueille ja niinpä mikromuovikartalla on edelleen suuria valkoisia läiskiä koskien mikromuovitutkimuksen ensimmäistä ja yksinkertaisinta vaihetta eli muovipitoisuuksien raportoimista ja mallintamista. Pohjoisen napa-alueen meret kuuluvat tähän ryhmään: arktiselta alueelta on julkaistu muovipitoisuuksia vasta muutaman kerran. Näiden julkaisujen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että muovi on ehtinyt saavuttaa jo kaukaiset napaseutujenkin meret.
Puolan tiedeakatemian omistama tutkimusalus R/V Oceania purjehtii vuosittain Gdanskista Huippuvuorille ja takaisin. Reitti soveltuu erinomaisesti arktisen alueen mikromuovitutkimukseen. Syntyi tutkimusprojekti ja kansainvälinen yhteistyö, jossa Saaristomeren tutkimuslaitos huolehtii näytteiden keräämisestä, tulosten analysoinnista ja artikkelin kirjoittamisesta ja Puolan tiedeakatemia tarjoaa pääsyn pohjoisille vesille. Mukaan saatiin vielä Itä-Suomen yliopisto vastaamaan muovin kemiaan liittyviin kysymyksiin ja analytiikkaan.
Kuvaan seuraavissa katkelmissa tutkimuksen eri vaiheita ja tunnelmia tutkimusaluksella työskentelystä.
12.8-14.8.2017 Longyearbyen, Huippuvuoret
Huippuvuoret sijaitsevat noin tuhannen kilometrin päässä pohjoisnavalta. Saariryhmä on toiminut historiansa aikana tukikohtana metsästäjille, kaivosteollisuudelle, tutkimukselle ja viime vuosina enenevissä määrin myös turismille. Ilmasto on lämpimien ilmavirtausten ja Golf-virran viimeisten rippeiden ansioista leuto pohjoiseen sijaintiin nähden. ”Leuto” on tässä tapauksessa kuitenkin hyvin suhteellinen ilmaisu: britit yrittivät asuttaa Huippuvuoria 1600-luvulla lähettämällä sinne kuolemaantuomittuja vankeja ja lupaamalla armahduksen kaikille talven yli selviäville. Vangit päättivät kuitenkin hypätä syksyn viimeiseen laivaan ja kohdata mieluummin varman kuoleman Ison Britannian tutussa ilmastossa.
1900-luvun alkupuolella Huippuvuoria alettiin asuttaa toden teolla hiilikaivosteollisuuden merkeissä. Kaivoksia oli amerikkalaisten, venäläisten, norjalaisten ja ruotsalaisten omistuksessa. Nykyään kaivostoiminta on hiipunut hyvin vähäiseksi mutta muistona menneistä ajoista saarilta löytyy yhä pystyssä seisovia hylättyjä kaivoksia, autioituneita kaivoskyliä ja hiilikärrylinjoja. Kaivosteollisuus on jättänyt jälkensä myös Huippuvuorten alkoholilakiin: olutta ja viinaa saa ostaa vain tiukkojen rajoitusten puitteissa mutta viiniä voi kantaa kaupasta kotiin mielensä mukaan. Viininmyyntiä ei tarvinnut rajoittaa koska kaivosmiehet eivät siihen koskeneet, he joivat vain viinaa ja olutta.
Huippuvuorten laissa on myös erikseen kielletty kuoleminen, koska routaisessa maassa ruumiit eivät hajoa käytännössä ollenkaan. Jos haluaa kuolla laillisesti, se on mentävä tekemään jonnekin muualle. Kaduilla ei ole nimiä vaan ainoastaan numerot, sillä ”eihän aikuinen mies voi rakentaa taloa Mustikkapolulle tai Nallekarhun puistotielle” (vapaa käännös).
Tutkimusmatkaan valmistautumisen ja viimeisten hankintojen teon ohessa oli mukavasti aikaa kierrellä tutustumassa paikalliseen luontoon ja nähtävyyksiin. Jääkarhua ei näkynyt, mutta vielä on toivoa sillä tutkimusalus R/V Oceanian reitti kiertää Huippuvuoret ja kääntyy vasta Pohjoisnavan merijään reunalta kohti etelää. Täytyy pitää kannella silmät auki.
Maanantaina tuli aika hyvästellä tämä kummallinen maailmankolkka, irrottaa köydet ja ryhtyä varsinaiseen työhön. Bon voyage!
Kuvat ja teksti: Markus Weckström, Saaristomeren tutkimuslaitoksen preparaattori.
