Turun kaupunginkirjasto 1938 (Pietinen, Museovirasto)

Kävelen portaat alas ja avaan jykevän metallioven. Jatkan pitkin käytävää ja avaan toisen samanlaisen oven. Ja kolmannen. Lopulta saavun määränpäähäni, vahvasti vanhoilta kirjoilta tuoksuvaan suureen maanalaiseen tilaan. Kyseessä ei ole reitti salaiseen aarrekammioon tai tarkasti varjeltuun pankkiholviin, vaan kuvaus aivan tavallisesta työpäivän aamusta. Kirjantuoksuinen kellaritila puolestaan on Turun kaupunginkirjaston niin sanotun vanhan kokoelman säilytystila.

Mikä sitten on vanha kokoelma? Kokoelma syntyi 1800-luvun loppupuolella, kun Turussa alettiin kaivata tieteellistä kaupunginkirjastoa sivistyneistön tarpeisiin – suurin osa Turun akatemian kirjoistahan oli kadonnut savuna ilmaan Turun palon seurauksena ja yliopistokin muuttanut pian palon jälkeen Helsinkiin. Turkulaiset lahjoittivat uuden kirjaston perustamista varten innokkaasti niin rahavaroja kuin omia kirjojaan.

Teoksia vanhan kokoelman luokasta 61 Muinaistiede, antropologia, kansatiede ja numismatiikka. Samassa hyllyssä ovat vieri vieressä 1700-, 1800- ja 1900-luvun alkupuolen teokset ja eri kielet sulassa sovussa.

Vuonna 1903 tieteellisluontoinen kaupunginkirjasto ja vuonna 1863 perustettu kansankirjasto muuttivat samaan rakennukseen, Fredric von Rettigin lahjoittamaan uuteen kirjastotaloon. Seuraavalla vuosikymmenellä kirjastot lopulta yhdistyivät yhdeksi kirjastoksi, joka kuitenkin edelleen jakautui populaarimpaan lainakokoelmaan ja opinto-osastoon. 1939 vanha kokoelman kirjat siirrettiin varastoon kirjastotalon kellariin ja siellä ne odottivat vuosikymmeniä jääden hetkeksi unohduksiin.

Vanha kokoelma ei kuitenkaan hautautunut pysyvästi kirjaston kellareihin, vaan sen arvo havaittiin jälleen 1990- ja 2000-luvulle tultaessa. Vuonna 2013 Turun kaupunginkirjasto sekä Turun yliopiston Suomen historian ja yleisen historian oppiaineet aloittivat tutkimushankkeen, jonka tavoitteena oli saattaa vanha kokoelma tutkijoiden tietoisuuteen ja saada tietoa sen vaiheista. Koko kirjaston kellarissa säilynyt kokoelma päätettiin luetteloida, teos teokselta. Niinpä tutkimushankkeen kaksi projektitutkijaa laskeutuivat uutterasti kellariin kirjojen äärelle naputtelemaan koneelle tärkeimmät tiedot jokaisesta teoksesta. Luettelointi päättyi joulukuussa 2016 ja sen tuloksena oli syntynyt tietokanta, joka sisältää 19354 teoksen viitetiedot.

Monet vanhan kokoelman teokset ovat peräisin yksityisten lahjoittajien kirjastoista. Neliosainen Magazin des enfans -teos (1793–1795) on omistajamerkintöjen perusteella kuulunut arkkitehti Charles Bassin tyttärille.

Tietokannan avulla vanhasta kokoelmasta on mahdollista saada tietoa, joka olisi ollut hyvin vaikeaa tai mahdotonta koota muilla keinoin. Tietokantaan on esimerkiksi kirjattu ylös teosten provenienssitiedot eli kaikki kunkin kirjan aikaisempia vaiheita valaisevat omistajamerkinnät, leimat ja merkit. Tietokannan hakutoimintojen avulla voi esimerkiksi tarkistaa, kuinka monta teosta yksittäisen lahjoittajan kirjakokoelmista on päätynyt vanhaan kokoelmaan. Hakuja voi tehdä myös vaikkapa tekijän tai teoksen kustantajan mukaan. Toisaalta koko kirjakokoelman kattava tietokanta antaa mahdollisuuden saada yleiskuvan kokoelmasta ja sen koostumuksesta, esimerkiksi teosten kieli- ja ikäjakaumasta. Ennen kaikkea kaikille avoin sähköinen tietokanta takaa kokoelman helpon saavutettavuuden.

Paradoksaalista kyllä, koko kirjakokoelman kattavan ja verkon kautta kaikkien kiinnostuneiden käsillä olevan tietokannan luominen on vaatinut historiantutkijoiden läsnäoloa vaikeapääsyisissä kellaritiloissa ja jokaisen hyllyssä olevan teoksen kannen raottamista ja siirtämistä luetteloijien työpöydälle. Samalla jokaisen kirjan yksittäinen käsittely muistutti siitä, että laajuudestaan huolimatta kokoelmatietokanta ei voi välittää kaikkea kirjojen mukanaan kantamaa tietoa.

Tietokanta ei kerro, onko kirjassa ahkeran lukemisen tuottamia kulumajälkiä tai vaikkapa erityisen upeat nahkakannet. Tietokantaan voi merkitä teoksen aikaisemman omistajan nimet, mutta ei esimerkiksi sitä, että omistajamerkintä on tehty vielä hieman epävarmalla lapsen käsialalla. Näin kirjoja luetteloineen projektitutkijan näkökulmasta Vanhan kokoelman hankkeessa onkin kiehtovalla tavalla yhdistynyt historiantutkimuksen menetelmien ja historiallisen tiedon monimuotoisuus. Vanha kokoelmaan liittyvä tieto on yhtä aikaa digitaalista ja käsinkosketeltavaa sekä pikkutarkkaa ja kokonaisvaltaista.

Turun kaupunginkirjaston vanhan kokoelman tutkimushankkeen loppuseminaari järjestetään Turun kaupunginkirjaston Studiossa (Linnankatu 2) pe 12.5.2017 klo 12–16. Tervetuloa kuulemaan lisää tutkimushankkeesta ja vanhasta kokoelmasta!

Lisätietoa kokoelmasta:

Hypén, Kaisa, Koivunen, Leila & Tunturi, Janne (toim.): Kirjoista kokoelmaksi. Kansansivistystä ja kansainvälisyyttä Turun kaupunginkirjastossa 1800–1900-luvuilla. Avain 2015.
Kokoelmatietokanta: http://vanhakokoelma.kirjastot.fi/
Tutkimushankkeen blogi: https://opintokokoelma.wordpress.com/

Laura Yli-Seppälä
Kirjoittaja valmistelee väitöskirjaansa Suomen historian oppiaineessa ja on toiminut projektitutkijana Turun kaupunginkirjaston vanhan kokoelman tutkimushankkeessa 2014–2016