Erilaiset kasvisruokavaliot ovat 2020-luvulla saavuttaneet ennennäkemätöntä suosiota, minkä taustalta löytyy sekä terveydellisiä, ekologisia että eettisiä syitä. Varsinkin punaisella lihalla tiedetään olevan yhteys moniin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, lihantuotannon tiedetään synnyttävän negatiivisia ympäristövaikutuksia ja yhä useammalle eläinten oikeuksilla on merkitystä. Nyt myös valtion ravitsemusneuvottelukunnan uudet ravitsemussuositukset kehottavat syömään enemmän kasviksia ja vähentämään lihan määrää.

Varsinainen kasvissyönti eli vegetarismi määritellään vapaaehtoiseksi lihansyönnistä kieltäytymiseksi – vaikka ruokavalio voi toki koostua muustakin kuin pelkistä kasviksista. Vegetarismi on aina aatteellista toimintaa, minkä takia esimerkiksi köyhyyden pakottama kasvissyönti ei ole vegetarismia. Länsimaissa lihaa on satojen vuosien ajan pidetty ylellisenä ja kaikista ravitsevimpana ruokana, minkä takia vapaaehtoista liharavinnosta kieltäytymistä (mikäli siihen on ollut varaa) on pidetty kummallisena. Lihansyönnille on antanut oikeutuksen usko kahden länsimaisen kulttuurin auktoriteetin, Raamatun ja Aristoteleen muovaamaan ajatukseen, että maailma ja kaikki siinä on tehty erityisesti ihmiskuntaa varten. Vegetarismin saama yleinen hyväksyntä on siis suhteellisen viimeaikainen ilmiö länsimaisessa kulttuurissa huolimatta siitä, että perusteet sen harjoittamiseen ovat muotoutuneet satoja vuosia sitten.

Ensimmäiset syyt kieltäytyä liharavinnosta olivat eettisiä ja uskonnollisia. Vegetarismin historiaa tutkineen Tristram Stuartin mukaan muut keskeiset vegetarismia tukevat argumentit kehittyivät Euroopassa 1600-luvulta 1830-luvulle ulottuvalla ajanjaksolla, jolloin keskustelua ihmisen oikeudesta syödä eläimiä käytiin usealla yhteiskunnan osa-alueella. Todisteita väitteelle, että ihminen olisi luonnostaan ollut kasvinsyöjä, alettiin 1600-luvulla hakea Raamatun lisäksi myös valistusajan tieteestä, kuten vertailevasta anatomiasta. Vegetarismin terveysvaikutuksista kiinnostuttiin 1700-luvun alussa, kun lääkärit löysivät uudelleen antiikin lääketieteen elämäntapojen terveysvaikutuksia korostavan dietetiikan. Ongelma kasvavien ihmismassojen ruokkimisesta 1700–1800-luvun taitteessa sai useat väestötieteilijät puolustamaan viljan tai kasvisten viljelyä karjan kasvatuksen sijaan. Erilaiset poliittiset radikaalit puolestaan tulkitsivat hallitsevan eliitin ylelliseen elämään kuuluneen liharavinnon epätasa-arvon merkiksi ja syyksi köyhien taloudelliseen riistoon.

Satojen vuosien aikana muotoutuneet uskonnolliset, eettiset, tieteelliset, terveydelliset, taloudelliset ja poliittiset perusteet muodostivat pohjan modernille länsimaiselle vegetarismille, jonka alkuna pidetään Englannissa vuonna 1847 perustettua maailman ensimmäistä vegetaristista yhdistystä (Vegetarian Society). Modernille vegetarismille tunnusomaisia piirteitä ovat pyrkimys laajamittaiseen elämän- ja yhteiskunnan uudistukseen sekä identifioituminen yhteiskunnalliseksi liikkeeksi. Vegetarismin monien ideologisten ulottuvuuksien ansiosta kuitenkin myös moni vaihtoehtoisia terveyskäsityksiä, uskonnollisia näkemyksiä tai utopistisia yhdyskuntakokeiluja toteuttava yhteiskunnallinen liike omaksui sen osaksi omaa agendaansa. Tristram Stuartin mukaan aatteen leimautuminen yhteiskunnallisten radikaalien ja uskonnollisten utopistien asiaksi todennäköisesti karkotti paljon ihmisiä, jotka muutoin olisivat nähneet järkeä edellisten vuosisatojen kuluessa muodostuneissa argumenteissa lihansyöntiä vastaan.

Tämä näkyy myös Suomessa, jonne vegetarismi rantautui 1800-luvun jälkipuolella. Maan ensimmäinen vegetaarinen yhdistys, Finlands vegetariska förening, perustettiin Helsingissä vuonna 1907, mutta vegetarismin ensimmäinen aalto jäi kuitenkin lähinnä ruotsinkielisen sivistyneistön harrastukseksi. Laajemman suomenkielisen yleisön tietoisuuteen aate alkoi levitä vasta 1910-luvulta lähtien niin sanotun luonnonmukaisen elämäntavan harjoittajien toimesta. He hakivat vegetarismille perusteita pääasiassa uskonnosta ja moraalista, ja heidän käsityksensä mukaan vegetarismi ei rajoittunut pelkän kasvisruokavalion noudattamiseen. Siihen sisältyi myös täysraittius eli alkoholin lisäksi myös tupakasta ja jopa kahvista kieltäytyminen, luonnonmukainen terveydenhoito sekä lääkkeiden ja rokotuksen vastustaminen. Esikuvat saatiin saksalaisesta 1800–1900-luvun vaihteen elämänuudistusliikkeestä, jonka tavoitteena oli luoda uusi ja parempi yhteiskunta palaamalla takaisin luontoon. Luonnonmukaisen elämäntavan kannattajien keskuudessa perustettiin vuonna 1913 Suomen Vegetaarinen Yhdistys.

Koska vegetarismi 1900-luvun alun Suomessa samaistettiin luonnonmukaisen elämäntavan kanssa, osa vegetaristeistakin piti harmillisena ”liikkeessä ilmennyttä taipumusta liittää kasvinsyöntiasiaan kaikenlaisia ihmeellisyyksiä ja kummituksia. Mikä pukee itsensä peräti oudonmalliseen ja huomiota herättävään pukuun, luullen sillä vastustavansa muotia. Mikä kasvattaa tukkansa puoliselkään ja kävellä luimistelee kovin salaperäisen näköisenä, ja mikä mitenkin pöökäilee. […] Kaikenmaailman -ismit ovat niiden [kasvissyönnin ja luonnonparannustavan] häntään tarrautuneet.”[i] Yleisesti ottaen vegetarismia pidettiinkin Suomessa tuohon aikaan ihanteellisuuteen taipuvaisten ihmisten hassuna intoiluna.

Toisen maailmansodan jälkeen vegetarismin kytkös luonnonparannustapaan ja luonnonmukaiseen elämäntapaan säilyi Suomessa tiiviinä. Näitä aatteita levittävissä lehdissä, kuten Terveyttä kohti (1955–1968) ja Terveyden viesti (1961–1983), vegetarismia alettiin kuitenkin uskonnon sijaan perustella tieteellisillä tutkimuksilla, ja uusi huoli ympäristön saastumisesta nosti luonnonmukaisesti tuotetun ruuan aatteen keskiöön. Kytkeytyminen ympäristönsuojeluun oli uusi käänne suomalaisessa vegetarismissa, mutta se ei vielä 1970-luvulla vedonnut laajempaan yleisöön. Siksi onkin kiinnostavaa, kuinka vuonna 1980 Terveyden viestissä rohkeasti ennustettiin kaikkien olevan kasvissyöjiä vuonna 2000. Väite perustui arvioihin siitä, että ravintoketjun huipulla tapahtuva ympäristömyrkkyjen rikastuminen, riistaeläinten ja kalalajien sukupuuttoon kuoleminen sekä väestönkasvun ja luonnonvarojen ehtymisen aiheuttamat nälänhädät pakottaisivat ihmiskunnan siirtymään eläinperäisestä ravinnosta helpommin ja halvemmalla tuotettavaan kasvisravintoon. Kuulostaako jokseenkin tutulta?

FT Suvi Rytty on terveyshistorian tutkija, joka tarkastelee vegetarismin historiaa osana Koneen säätiön rahoittamaa tutkimushankettaan Vaihtoehtoinen tie parempaan tulevaisuuteen: Luonnonmukainen elämäntapa Suomessa 1800-luvun jälkipuolelta nykypäivään.

Lähteitä:

Rytty, Suvi. 2021. Ruumiista reformiin. Suomalaiset elämänuudistajat, luonnonmukainen ruumiinmuokkaus ja modernisaation ongelma, 1910–1932. Turku: Turun yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8681-1

Stuart, Tristram. 2006. The Bloodless Revolution: A Cultural History of Vegetarianism from 1600 to Modern Times. New York, London: W. W. Norton & Company.

Terveyttä kohti 1955–1968.

Terveyden viesti 1961–1983.

Vaeltaja (nimim.), ”Tien ohesta tempomia,” Herättäjä 10.9.1915.

[i] Vaeltaja (nimim.), ”Tien ohesta tempomia,” Herättäjä 10.9.1915.