Mari Jaakkola
Aloin tammikuussa etsimään ahkerasti itselleni harjoittelijan paikkaa kesäksi. Olen viidennen vuoden kulttuurihistorian opiskelija ja viimeiset viisi vuotta olen työskennellyt asiakaspalvelutöissä. Halusin saada kokemusta omalta alaltani, jotta pääsisin konkreettisesti näkemään, minkälaista työtä minun on mahdollista tehdä. Työharjoittelu varmasti auttaisi myös tulevaisuuden työnhauissa, mikä oli myös suuri motivaatio paikkojen hakemiseen.
Tänä talvena ja keväänä sai urakoida hakemusten parissa varsin pitkään. Työmarkkinatilanne ei ylipäätään näyttänyt tänä vuonna hyvältä, ja monessa harjoittelupaikassa toivottiin aiempaa kokemusta esimerkiksi museo-oppaana toimimisesta. Turun yliopiston historian laitoksen harjoittelijapaikka kuitenkin nappasi ja otin sen ilomielin vastaan.
Harjoittelu alkoi heti vapun jälkeisenä päivänä. Harjoittelussa oli myös toinen opiskelija, itselleni teemaseminaareista tuttu Jirka Louhio. Itseäni ilahdutti harjoittelun rento tunnelma ja tutut ohjaajat eri historia-aineista. Suurimmat tehtävämme koko harjoittelun aikana olivat Euroopan ja maailman historian esitteen, sekä kulttuurihistorian vuosikertomuksen taittaminen. Tämän lisäksi toimin tutkimusassistenttina, aina kun siihen jäi aikaa. Tutkimus käsitteli naisten harjoittamaa kauppa 1800-luvun lopulla. Minun tehtävänäni oli käydä läpi siihen liittyvää arkistoaineistoa, eli naisten Turussa ja Helsingissä tekemiä elinkeinoilmoituksia 1880- ja 1890-luvuilta. Lisäksi pääsimme tutustumaan myös Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen arkistoon.
Työt lähtivät nopeasti käyntiin ja pääsimme kyselemään juttuja ihmisiltä vuosikertomukseen, sekä ideoimaan Emhin esitteen ulkoasua. Myös arkistotyöskentely sujui sähköpostivastauksia odotellessa. Kyse oli lähinnä excelin käytöstä, mutta tulipahan harjoiteltua ruotsin kielen taitoani ja vanhojen käsialojen lukemista maistraatin asiakirjoja läpikäydessä. Ohessa tein myös pienempiä hommia. Autoimme esimerkiksi Emhin 100-vuotisjuhlaseminaarin järjestelyissä ja esittelimme historian opiskelua vieraileville lukiolaisille. Työtehtävät olivat siis loppujen lopuksi melko vaihtelevia, mikä teki työnteosta mukavaa.
Tunnelma Arcanumilla oli rento ja vastaanottavainen. Kahvihuoneessa pääsimme tutustumaan ohjaajiemme lisäksi myös muuhun laitoksen väkeen, väitöskirjatutkijoista yliopistolehtoreihin. Kahvin juodessa keskusteltiin ajankohtaisista asioista, kuten Kansallisarkiston suunnittelemista muutoksista ja tutkijoiden vaikeuksista. Kaikki jaksoivat pysyä positiivisena meidän harjoittelijoiden kanssa. Tsemppiviestejäkin tuli. Varsinkin ohjaajilta saatu positiivinen palaute taittoon ja aikataulussa pysymiseen liittyvissä asioissa olivat mukavia kuulla.
Työharjoittelussa tuli opittua paljon siitä, miten tärkeää kommunikointi työelämässä on, ja millaista on historian laitoksen arki. Työ oli mielekästä, eikä meille syntynyt stressiä, vaikka toimituksia piti aikatauluttaa. Olen sitä mieltä, että harjoittelusta tulee olemaan paljon hyötyä kun seuraavan kerran haen alan töitä. Nyt ainakin tiedän yhden esimerkin siitä, minkälaista työtä minun on mahdollista tehdä tulevaisuudessa.
Jirka Louhio
Hain historia-aineiden harjoittelijan paikkaa ajatuksella, että se tulee olemaan viimeisiä mahdollisuuksiani suorittaa tutkintoon kuuluva oman alan harjoittelu. Olen kuudennen vuoden opiskelija, ja hakuvaiheessa valmistumiseen oli matkaa enää gradun ja parin kurssin verran. Aiempina vuosina olen tuloksetta hakenut harjoittelupaikkoja lähinnä omaan erikoistumiseeni eli arkkitehtuurin historiaan liittyvistä kohteista. Myös keväällä 2025 tarjolla oli useampi tähän aihealueeseen liittyvä paikka, mutta tällä kertaa harjoittelujen sijainnit asettuivat konkreettiseksi esteeksi niiden hakemiselle. Historia-aineiden harjoittelija paikan saaminen vaikutti kuitenkin kohtuullisen realistiselta jo hakuvaiheessa: olin opintojeni loppuvaiheessa, suorittanut opintokokonaisuuksia monipuolisesti ja -tieteisesti sekä hallitsin aiemman koulutukseni pohjalta joitain hakuilmoituksessa eduiksi katsottuja taitoja.
Kuten Mari kirjoitti, tunnelma yliopistolla oli alusta asti rento ja avoin. Vaikka työtehtävät olivat itsenäisiä, ohjaajat olivat aina tavoitettavissa ja harjoitteluun liittyviä aiheita käsiteltiin viikoittain yhteisissä palavereissa. Kahvipöytäkeskusteluissa pääsimme kuulemaan tutkijoiden työhön liittyvistä ajankohtaisista asioista. Erityisesti Kansallisarkiston palveluiden leikkaamiseen ja aineistojen digitointiin liittyvät keskustelut olivat pinnalla tänä keväänä. Harjoittelun ensimmäinen varsinainen viikko koostui pitkälti kulttuurihistorian vuosikertomuksen suunnittelusta, haastateltavien henkilöiden kontaktoinnista sekä aikataulujen sopimisesta. Tätä on seurannut useampia pienempiä tehtäviä, mutta julkaisujen eteneminen oli aina taustalla ohjaamassa muuta tekemistä. Juttujen valmistumisen osalta aikataulumme piti hyvin, ja kesäkuun puolella suurin osa omasta työajastani meni emhin esitteen ja kulttuurihistorian vuosikertomuksen taittoon. Työ oli mielekästä, ja pääsin samaan aikaan sekä hyödyntämään aiempaa osaamistani että oppimaan uutta. Kokonaisuudessaan aika historia-aineiden harjoittelija meni nopeasti, mutta samalla se oli kiinnostava katsaus siitä, mitä valmistumisen jälkeinen työelämä voi pitää sisällään.
Kirjoittajat toimivat vuoden 2025 historia-aineiden harjoittelijoina
JAA ARTIKKELI:
