Rooman turistisuosikki Pantheon on vetänyt kiinnostuneita matkailijoita puoleensa jo vuosisatoja. Niin myös Ruotsin kuningas Kustaa III ja suomalaistaustainen valtiomies Gustaf Mauritz Armfelt ihailivat temppeliä heidän vieraillessaan Italiassa 1783—1784. Armfelt kuvaili matkapäiväkirjassaan temppeliä “kaikista parhaiten menneiden roomalaisten pakanoiden mahtavuutta ja heidän hyvää taiteellista makua” osoittavaksi jäänteeksi. 

Kuninkaan ja Armfeltin matka Italiaan on kiehtova ja seurauksiltaan yllättävän merkittävä episodi Uuden ajan alun Ruotsin ja Suomen historiassa. Sen vaikutus näkyy Suomen sisämaassa tänä päivänäkin. Kustaa III innostui Pantheonin arkkitehtuurista syvästi ja kaavaili rakentavansa replikan temppelistä Tukholmaan. Hanke vesiytyi erinäisistä syistä, joten kuningas päätti lopulta toteuttaa haaveensa Hämeenlinnassa. Vuonna 1798 valmistunut yhä kaupungin keskustassa seisova Hämeenlinnan kirkko myötäilee Pantheonin ilmettä ja on oivallinen esimerkki kustavilaisesta tyylistä, joka syntyi osittain Kustaa III:n Rooman vierailun aikana saaduista vaikutteista.

Kuningas ja hovimies

“Teatterikuninkaana” tunnettu Kustaa III syntyi vuonna 1746 Ruotsin kuningas Aadolf Fredrikin esikoiseksi ja nousi tämän kuoltua valtaistuimelle vuonna 1771. Pian kruunajaistensa jälkeen vuonna 1772 hän suoritti verettömän vallankaappauksen, jossa hän vei vallan valtiopäiviltä ja asetti itsensä Ruotsin “sivistyneeksi yksinvaltiaaksi” ajan valistusaatetta myötäillen.  

Kustaa III:n hallitsemistyyliä motivoi palava halu jäädä historian muistiin kulttuurisesti sivistyneenä ja mahtavana hallitsijana. Ruotsin kulttuurielämän elävöittämiseksi hän kaipasi inspiraatiota ylistetystä italialaisesta taiteesta, teatterista ja etenkin antiikin perinnön rikkauksista.

Matkan salainen, tärkein syy oli kuitenkin neuvottelut Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Joosef II:n kanssa. Kustaa III tarvitsi liittolaisia kaavailemaansa sotaa Tanskaa ja Venäjää vastaan.

Kuningas ei paljastanut näitä kunnianhimoisia aikeitaan alamaisilleen, vaan matkan virallinen syy oli terveydellinen. Kustaa oli murtanut kätensä pudotessaan hevosenselästä Parolassa ja tällä verukkeella Kustaa III lähti “hoitamaan terveyttään Pisan kylpylöissä.” 

Yksi kuninkaan mukaan lähteneistä sisäpiiriläisistä oli muuan Gustaf Mauritz Armfelt. Armfelt oli suomalaissyntyinen nuori, kiivas ja kunnianhimoinen nuorukainen, joka käytyään perinteisen nuoren aatelismiehen grand tourin upseerina Euroopassa pääsi hyvien yhteyksiensä kautta Kustaa III:n suosioon. Yhtenä Kustaa III:n läheisempänä neuvonantajana ja ystävänä Armfelt pääsi mukaan kuninkaan matkaan. Armfeltin huolellisesti pitämä matkapäiväkirja on yksi merkittävimmistä lähteistä kuninkaallisen seurueen ajanvietosta Italiassa. 

Stockholm Cowboys Go Rome

Tekosyiden siivin kuningas ja hänen sisäpiirinsä lähtivät 27. syyskuuta 1783 Drottningholmista ensin Ystadiin ja sieltä postilaivalla eteenpäin. Pysyäkseen tuntemattomana Kustaa III käytti “Hagan kreivi”-nimeä matkan alkuvaiheilla. 

Raapuessaan Firenzeen joulukuun alussa Kustaa III:n oli määrä tavata keisari Joosef II kaavailemiaan neuvotteluita varten. Keisari itse saapui vasta 19. joulukuuta, jolloin hän tunkeutui varhain aamulla vielä pukeutumattoman kuninkaan makuuhuoneeseen ja kieltäytyi neuvotteluista. Pettyneen ja suivaantuneen kuninkaan matka jatkui Roomaan, jonne hän saapui seurueineen jouluaattona seuraamaan Pietarinkirkon joulumessua.

Roomassa seurueen kulttuuri- ja seuraelämä oli erittäin aktiivista. Kuningas ja Armfelt kävivät teatteriesityksissä ja oopperissa miltei joka ilta Rooman hienoston seurassa. Hauskanpidoista huolimatta Rooman nykytaide ei tehnyt kumpaankaan kovin suurta vaikutusta. Varsinkin Armfeltia toistuvat opera bouffat alkoivat ikävystyttämään. Antiikin arkkitehtuuri puolestaan teki niin kuninkaaseen kuin Armfeltiinkin vaikutuksen. Myöhempää arkkitehtuuria ja taidetta Kustaa III taas piti heikkolaatuisena, mutta Armfelt ei ole päiväkirjassaan aivan yhtä kriittinen.

Ajalle poikkeuksellisesti luterilaiset ruotsalaiset tapasivat myös tiiviisti paavi Pius VI:ta. Valistuneena hallitsijana Kustaa III oli julistanut vuonna 1781 uskonvapauden Ruotsissa oleskeleville katolilaisille ja lämmittänyt suhteitaan katoliseen kirkkoon. Kustaa III onnistui Roomassa ollessaan taivuttelemaan paavin sallimaan erityinen luterilainen pääsiäisjumalanpalvelus, jota harjoitetaan vielä tänä päivänä. Paavi jopa henkilökohtaisesti esitteli Pietarinkirkkoa seurueelle. Kyseistä episodia Armfelt kuvaa seuraavasti: 

“Juuri kuin olimme lähdössä pois paavi kiiruhti paikalle papit ja risti mukanaan ja esitteli kuninkaalle henkilökohtaisesti, kuin mikäkin kirjastonhoitaja, jo näkemiemme huoneiden lisäksi koko kirjaston. Hän näytti meille kaiken minkä halusimme nähdä. Ukko oli kerrassaan viehättävä.” 

Kustaa III ja Itävallan keisari Joosef II tapasivat jälleen muutaman kerran Roomassa, mutta neuvottelut eivät edenneet.  Ennen vuoden 1784 pääsiäistä ruotsalaiset vierailivat vielä Napolissa, jossa Armfeltille koko matkan kohokohtana oli Pompejin rauniot. Armfelt olikin tiettävästi ensimmäinen suomalainen, joka vieraili Pompeijissa. Vietettyään pääsiäisen taas Roomassa kuninkaan seurue poikkesi tuloksettomalle diplomaattiselle vierailulle Ranskaan, minkä jälkeen ruotsalaiset palasivat lopulta Tukholmaan 2. elokuuta 1784.

Paluu Ruotsiin ja matkan seuraukset

Kuninkaan kunnianhimoiset ulkopoliittiset suunnitelmat kariutuivat ja matka Italiaan jäi lähinnä kulttuurilliseksi. Taiteesta inspiroitunut kuningas pyrki mesenoimaan oman makunsa mukaista matkojensa innoittamaa kulttuurielämää Ruotsissa. Kaksi vuotta matkan jälkeen vuonna 1786 hän perusti yhä olemassa olevan Ruotsin Akatemian. 

Italian matka kuitenkin kostautui Kustaa III:lle poliittisesti. Kun seurue palasi Ruotsiin  valtion talous oli heikossa tilassa ja maaseudulla oli nälänhätä.  Monet pitivät Kustaan lähes vuoden mittaista matkaa Italiaan ja Ranskaan “huvimatkana”, joka oli käynyt valtiolle aivan liian kalliiksi. Matkasta tuli oppositiota yhdistävä propaganda-ase ja käynnisti sarjan tapahtumia, jotka johtivat Kustaa III:n salamurhaan ja suosikkinsa Armfeltin maanpakoon.

Jälkimaineestaan pakkomielteisen kuninkaan ekskursio Italiaan ei päättynyt hänen toivomallaan tavalla. Matka eli lähinnä kustavilaisten vastustajien keskuudessa todisteena kuninkaan irstaudesta ja sinetöi siten Kustaa III:n ja myös Armfeltin kohtalon. Lainaten historioitsija Hugo Nordlandia: 

”Tietäessämme jälkiviisaina, että salamurhaaja Jacob Johan Änckström tulisi suomaan kuninkaalle tappavan luodin siinä samaisessa oopperatalossa, jonka Kustaa III henkilökohtaisesti avasi vuonna 1782, voimme todeta, että Italian matka oli eräänlainen lopun alku Teatterikuninkaalle.”

Eero Lindberg

Kevin Mårtensson

Kirjoittajat ovat historian opiskelijoita, joka toivovat teiden vievän heidät takaisin Roomaan.

Lähteet ja kirjallisuutta

Armfelt, Gustaf Mauritz: Resan till Italien : Gustaf Mauritz Armfelts resedagbok 1783-1784.  Esipuhe ja selitykset Rainer Knapas. Atlantis, Tukholma 1997. 

Lilius, Henrik. Antiikin vaikutus Italian renessanssiin. Tieteessä Tapahtuu, 21(4), 2003.

Nordland, Hugo. Med konst och vila som täckmantel. Populär Historia 12.3.2020.

Nygård, Toivo. Kustaa III. Vallanomaava mutta alamaisilleen armollinen kuningas. Historiallisia Tutkimuksia 224. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2005.

Ramel, Stig. Kustaa Mauri Armfelt : 1757-1814 : Ruotsissa kuolemaantuomittu kuninkaan suosikki, Suomessa kunnioitettu valtion perustaja. Suom. Ilkka Pastinen. Otava, 2001.

Rantala, Heli. Pikisaaresta Pariisiin. Suomalaismatkaajien kokemuksia 1800-luvun Euroopassa. Gaudeamus 2020.