Kevään lähestyessä loppuaan ja kesän alkaessa on tullut aika lakittaa uudet ylioppilaat valkosamettisilla ylioppilaslakeilla. Valkolakeilla on pitkä perinne, sillä niiden historia juontaa vuoteen 1865, jolloin joukko uusmaalaisia ylioppilaita hankki ensimmäiset ylioppilaslakit. Virallisen ylioppilaspäähineen aseman valkolakki sai vuonna 1875, jolloin lakista muodostui viimeistään sivistyksen symboli.
Kirjoitin viime vuonna kandidaatintutkielmaa Helsingin Suomalaisesta Normaalilyseosta 1930-luvulla. Tuon ajan normaalilyseolaisten eli norssien keskuudessa ylioppilaslakki ei enää riittänyt ainoaksi sivistyksen symboliksi. Norssit halusivat erottautua alati kasvavasta ylioppilasmassasta, joten ylioppilaslakkien lisäksi ylioppilastutkinnon suorittaneet norssit saivat valmistumisen merkiksi ”norssikepit”. Kepeillä norssit halusivat korostaa erityisesti poika- ja eliittikoulutaustaansa.
Norssikeppien isä oli kirjailija ja vanha norssi Jalmari Finne. Hän alkoi vuodesta 1925 lähtien lahjoittaa ylioppilaiksi valmistuville norsseille hopeapäisiä varsikeppejä, jotka olivat varustettu Normaalilyseon tunnuksilla. Finne antoi keppejä ylioppilaille aina kevääseen 1937 asti, jonka jälkeen hän menehtyi. Finne jakoi kepit tuleville ylioppilaille erillisessä keppienjakotilaisuudessa, joka järjestettiin lakkiaispäivän aattoiltana Normaalilyseon juhlasalissa.
Kirjailija Jalmari Finne kolmen ylioppilasneitosen seurassa. Historian kuvakokoelma. Museovirasto.
(1930-luvun alku)
Keppienjakotilaisuus oli luonteeltaan hyvin muodollinen ja juhlallinen. Tilaisuus alkoi kirjailija Finnen vastaanottamisella. Smokkeihin pukeutuneet tulevat ylioppilaat järjestyivät kaksimiehiseen riviin Normaalilyseon yläaulaan siten, että klassikot (latinaa ja kreikkaa lukeneet) olivat eturivissä ja reaalilinjalaiset (luonnontieteitä ja ”uusia kieliä” lukeneet) takarivissä. Frakkiin kunniamerkkeineen pukeutunut Finne tarkasti rivistön. Tarkastuksen jälkeen Normaalilyseon Konventin eli toverikunnan lippu teki kunniaa Finnelle, jonka jälkeen siirryttiin juhlasaliin.
Juhlasalissa kirjailija Finne järjesti tulevat ylioppilaat uusiin riveihin. Ensimmäiseen riviin asettautuivat ne, joiden isät olivat käyneet Normaalilyseota. Toiseen riviin järjestyivät ne, joiden veljet olivat norsseja. Viimeiseen riviin asettautuivat perheensä ensimmäiset norssit. Rivien uudelleen järjestelyn jälkeen Finne aloitti keppien jakamisen. Kun jokainen tuleva ylioppilas oli saanut keppinsä, piti Finne puheen. Puheen jälkeen hän toivotti tuleville ylioppilaille onnea ja menestystä, jonka jälkeen tulevat ylioppilaat marssivat ulos juhlasalista.
Helsingin suomalaisen normaalilyseosta valmistuneita ylioppilaita Kauppatorilla Havis Amandan patsaan vieressä 31.5.1933. Helsingin kaupunginmuseo.
Keppienjakotilaisuus tuo esiin mielenkiintoisella tavalla maailmansotien välisen ajan eliittikoulun hierarkioita. Normaalilyseon eliitin muodostivat ne klassisia kieliä lukeneet norssit, joilla isä oli käynyt myös Normaalilyseota. He olivat koko tilaisuuden eturivissä. ”Tavallisia” norsseja olivat ne takariviläiset, jotka olivat perheensä ensimmäisiä norsseja ja olivat opiskelleet reaalilinjalla. Jalmari Finnen järjestämää keppienjakotilaisuutta voi luonnehtia yhden norssisukupolven traditioksi, jonka myötä norssit eroteltiin niin toisistaan kuin myös muista ylioppilaista.
Juho Malka, hum. kand.
Kirjoittaja on Suomen historian perustutkinto-opiskelija, joka työskentelee kesällä 2017 oppiaineen harjoittelijana.
Kirjallisuutta:
Klinge, Matti: Ylioppilaskunnan historia 3. osa, 1872–1917: K.P.T.:stä jääkäreihin. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ja Gaudeamus, Helsinki 1978.
JAA ARTIKKELI:
