Ruotsin hovissa elettiin keväällä 1559 jännittäviä aikoja. Kuningas Kustaa Vaasan vanhin tytär, prinsessa Katarina, oli menossa naimisiin. Ennen kuin hääpari pääsi purjehtimaan avioliiton satamaan, oli ylitettävä monta estettä.

Katarina Vaasa (Wikimedia Commons)

Hääparin, kaksikymmenvuotiaan Katarinan ja häntä muutaman vuoden vanhemman itäfriisinmaalaisen kreivi Edzardin väliset avioliittoneuvottelut olivat kestäneet jo useita kuukausia ja venyneet kiusallisen pitkiksi. Yksimielisyyttä esimerkiksi myötäjäissummasta, omaisuudenjaosta sekä parin tulevasta asuinpaikasta ei saavutettu yhdellä istumalla. Siniveristen avioliitot harvemmin solmittiin yksinomaan rakkaudesta, vaan taustalla oli pyrkimys palvella perheen ja suvun etuja. Avioliitto olikin usein poliittinen sopimus sukujen välillä, jolla turvattiin sekä perheiden korkea-arvoinen asema, että kauppa- ja liittolaisuussuhteita.

Katarinan kaksi vanhempaa veljeä, Erik ja Juhana olivat osaltaan vastuussa sisartensa naittamisesta. Kuningas oli jo aikaisemmin ojentanut esikoispoikaansa Erikiä häävalmistelujen hitaasta etenemisestä. Erikin tehtävänä oli kaiken muun ohella toimittaa nykyisen Saksan alueelta Tukholmaan hääjuhlassa tarvittavia koristeita ja muita tarvikkeita. Myös Juhana sai kuulla kunniansa isän moittiessa tätä sekä venyneestä oleskelusta valtakunnan länsirajalla, että vähäisestä panoksesta hääjärjestelyihin. Vaikka lähteet eivät kerrokaan morsiamen tuntemuksista, mitä ilmeisimmin olivat myös tämän hermot kovalla koetuksella.

Kustaa Vaasa (Wikimedia Commons)

Norsholmissa 6. toukokuuta vuonna 1559 päivätyssä kirjeessä Kustaa Vaasa ilmoitti pojalleen Erikille, että kreivi Edzard oli toukokuun alussa lähettämässään kirjeessä pyytänyt häiden siirtämistä pidemmälle alkukesään, heinäkuun 9. päivään. Säilyneet lähteet eivät suoraan paljasta, miksi sulhanen vitkasteli hääjuhlan ajankohdan kanssa. Kuninkaan ponnekkaasta tekstistä saa sen käsityksen, että hän melko vastahakoisesti joutui taipumaan kreivin tahtoon, ja siirtämään hääjuhlan ajankohtaa.

Mitä ilmeisimmin valtakunnan yllä leijui myös sodanuhka, ja kuningas kirjeessään varsin yksityiskohtaisesti selittääkin sotajoukkojen asemista sekä siitä, miten hääjuhlassa tarvittavien ruoka-aineiden ja muiden tavaroiden kuljetukset saataisiin kaikkein parhaiten ja turvallisimmin järjestettyä. Kirjeen lopussa kuningas pyysi Erikiä vielä hoitamaan arvovieraiden majoitusasiat kuntoon, ennen kuin sulhasen seurue Badenista saapuisi Ruotsiin.

Myöhemmästä kirjeenvaihdosta käy ilmi, että häitä siirrettiin vielä useamman kerran. Syyskuussa kuninkaan kirjeissä alkoi näkyä merkkejä suuttumuksesta. Hän käski poikaansa Erikiä saattamaan hääjärjestelyt loppuun hinnalla millä hyvänsä. Kuningas oli ilmeisen raivoissaan kreivi Edzardin aiheuttamista viivästyksistä, jotka selvästi kävivät kuninkaan ylpeyden päälle. Kuningas toi esille hämmästyksensä siitä, miten joku saattoi katsoa luvatun 100 000 taalerin myötäjäiset houkuttelemattomaksi. Kirjeistä huokuu myös huoli siitä, miten Ruotsin valtakunnan maine muiden eurooppalaisten maiden silmissä asettuisi naurunalaiseksi.

Pitkäksi venyneistä avioliittoneuvotteluista, sulhasen viivästelystä sekä veljien hitaamman puoleisesta toiminnasta huolimatta pari vihittiin Tukholmassa lokakuussa 1559.

Terhi Katajamäki
YTM, Suomen historian väitöstutkija