Iloa säkenöivä arkisto 1


Maailma on kohissut viime vuodet japanilaisen Marie Kondon teoksesta Konmari – siivouksen elämänmullistava taika sekä sen jatko-osasta Iloa säkenöivä järjestys. Näiden kirjojen sanoman voi tiivistää lyhyesti: ”Säilytä se, mikä tuottaa sinulle iloa”. Tämän ydinajatuksen lisäksi kirjat antavat vinkkejä siihen, kuinka jokainen voi käydä kotinsa, ja elämänsä, läpi sekä järjestää asiat tavoitteenaan onnellisempi elämä.

Ehkä hieman yllättäen arkistoissa, joiden aineistoille historiantutkimus usein perustuu, ollaan jo pitkään oltu konmarin ytimessä. Arkistojen tehtävänä on yhteiseen kulttuuriperintöömme kuuluvien asiakirjojen (esim. papereiden, kuvien ja audiovisuaalisen aineiston) pysyvän säilymisen turvaaminen sekä niiden saattaminen saataville ja käytettäväksi nyt ja tulevaisuudessa. Olennaista tässä työssä on seulonta, eli sen päättäminen, mitä säilytetään ja mitä ei.

Konmarin ideana on käydä läpi vain omat tavarat ja pysyä erossa esimerkiksi puolison kaapeista. Arkistonhoitajat pääsevät kuitenkin kysymään mikä tuottaa iloa kokonaisille kansakunnille. Ilo voidaan arkistossa, aivan kuten kotonakin, käsittää hyvin laajasti. Konmarin ilo ei ole vain pirskahtelevaa riemun tunnetta. Se voi syntyä myös tarpeesta ja välillisesti. Jos tuntee iloa esimerkiksi lattioiden puhtaudesta, saa moppi jäädä, vaikkei se esineenä iloa tuottaisikaan.

Arkistoaineistojen tuottama ilo nousee tutkimuksen tarpeista, yksilöiden ja yhteisöjen historian tallentamisesta sekä yhteisen muistin rakentamisesta. Arkistoissa pohditaan yhtäältä sitä, mitkä aineistot ja tiedot tuottaisivat iloa mahdollisimman monille. Toisaalta niissä pyritään varmistamaan, että mahdollisimman moni näkökulma ja ilmiö, oli se sitten kuinka pieni tai erikoinen tahansa, tulee edustetuksi.

Yksittäinen tilastotieto esimerkiksi saa merkityksensä osana laajoja aineistomassoja. Isoisän kokemukset sodasta ovat merkityksellisiä yksilölle, perheelle ja suvulle sekä tärkeä osa yhteistä tarinaa. Marginaaliryhmän tarinan kertova aineisto puolestaan voi olla erityisen tärkeä ryhmälle itselleen ja samalla rikastaa kuvaa yhteiskunnasta.

Seulonta poikkeaa konmarista siinä, että Marie Kondo kehottaa etenemään tavararyhmittäin vaatteista, kirjoihin, papereihin, sekalaiseen tavaraan ja tunne-esineisiin, kuten kirjeisiin ja valokuviin. Arkistoissa seulonnan lähtökohtana on arkistonmuodostaja ja aineistojen järjestämistä ohjaa alkuperäisen järjestyksen noudattaminen. Eri arkistonmuodostajien aineistoja ei sekoiteta keskenään ja arkistonmuodostajan aineistolleen luoma järjestys pyritään säilyttämään.

Kaikkia päiväkirjoja ei siis järjestetä yhdeksi kokonaisuudeksi, vaan jokainen päiväkirja pidetään tekijänsä muiden aineistojen yhteydessä. Jokaista yksittäistä asiakirjaa ei arkistoissa välttämättä oteta käteen ja pohdita sen tuottamaa iloa. Usein päätöksiä tehdään asiakirjaryhmittäin. Marie Kondon hehkuttama pystyviikkaus sen sijaan on arkistoissa tuttua, säilytetäänhän paperiset asiakirjat pystyssä arkistokoteloissa.

Pystyviikkausta Suomen talousseuran arkistossa (Kansallisarkisto)

Konmarin lähtökohta on visio siitä, miksi haluaa läpikäydä elämänsä ja millaista elämää tavoittelee. Arkistoissa visiona toimivat esimerkiksi hankintapolitiikka ja arkistonmuodostussuunnitelma. Arkistonhoitaja ei ole yksin valintojen edessä, vaan aineistojen tuottamaa iloa arvioidaan arkiston linjan ja lainsäädännön asettamien reunaehtojen mukaan. Aivan kuten konmarissa, ei seulonnassakaan ole kyse minimalismista. Tavoitteena ei ole hävittää kaikkea, mikä ei ole täysin välttämätöntä tai erityisen ihastuttavaa. Monipuolinen kuva yhteiskunnasta tuottaa iloa kaikille.

Konmarin taustalla on paljon enemmän kuin iloa tuottavan säilyttäminen. Moni on kirjan myötä havahtunut pohtimaan omia kulutustottumuksiaan ja tavarasuhdettaan sekä ryhtynyt noudattamaan ekologisempaa elämäntapaa. Arkistoissa seulonnan eteen jouduttiin asiakirjojen määrän lisäännyttyä räjähdysmäisesti 1900-luvun alkupuolelta lähtien.  Se on johdattanut pohtimaan yhä tarkemmin arkiston ja arkistonhoitajan valtaa sekä vastuuta. Seulonnan myötä tiedostetaan yhä paremmin, että arkisto on aina vain yksi mahdollinen tulkinta siitä, mikä tuottaa meille iloa.

 

Taina Saarenpää
Kirjoittaja on Arkistoalan ja asiakirjahallinnan maisteriopintojen yliopisto-opettaja sekä Suomen historian väitöskirjatutkija, joka havahtui yllättäen konmarin ja seulonnan yhtäläisyyksiin.

 

Kirjallisuutta:

  • Marie Kondo, KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika. Suomennettu englanninkielisestä käännöksestä The life-changing magic of tidying. Bazar, Helsinki 2015.
  • Marie Kondo, KonMari. Iloa säkenöivä järjestys. Suomennettu englanninkielisestä käännöksestä: Spark joy. An illustrated master class on the art of organizing and tidying up. Bazar, Helsinki 2016.
  • Arkistoalan ja asiakirjahallinnan teorioista Pekka Henttonen, Johdatus asiakirjahallinnan tutkimukseen. Avain Helsinki 2015.

 

JAA ARTIKKELI: Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedin

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ajatus aiheesta “Iloa säkenöivä arkisto