Joutenolon sietämätön kestämättömyys


Lapsena oli usein tylsää. Silloin vanhemmat ehdottelivat aikansa kaikenlaista puuhaa, mutta kun mikään ei kelvannut, he tuumasivat vain: ”Voi voi, tylsisty sitten”. Sitten sitä tylsistyttiin, eikä lopulta kestänyt kauaa, kun leikki taas maistui.

Viime aikoina olen pohtinut, milloin olen viimeksi ollut täysin joutilas? Milloin olen kokenut oikein tuskaisaa tylsyyttä?

Yhteiskunnallisessa keskustelussa puhutaan paljon levosta ja sen tärkeydestä. Silti kiire ja väsymys ovat yleisiä ilmiöitä. Onko ihmekään, kun maailma syytää jatkuvasti ohjeita siitä, miten vapaa-aika tulisi käyttää tehokkaasti itseään kehittäen ja jokaisesta hetkestä nauttien. Eikö maailmassa ole enää sijaa puhtaalle joutilaisuudelle?

Kirjoitin Finnan kuvahakuun asiasanaksi ”joutilas”. 1900-luvun alun valokuvissa ihmiset loikoilevat talon nurkalla tai heinikossa tekemättä yhtään mitään, tai ovat korkeintaan piknikillä. Heidän olemisensa on selvästi positiivista joutenoloa. Suhde joutilaisuuteen on silti vaihdellut historian saatossa, mikä näkyy tässäkin kuvahaussa. Loput hakutulokset liittyvät nimittäin enimmäkseen 1900-luvun puolivälin jälkeisiin elokuviin, kuten esimerkiksi Uuno Turhapuron seikkailuihin tai nuorisoon. Niissä joutilaisuus taitaa olla pitkälti paheksuttavaa laiskuutta, joka synnyttää paheellista elämää.

Veljekset John ja Karl Lindahl loikoilevat nurmella ja näyttävät mallia joutenolosta vuonna 1913. Kuva: Espoon kaupunginmuseo, kuvaaja tuntematon.

Jo keskiajalla Ruotsin laki määritteli, että jokaisen toimettomana olevan miehen piti ryhtyä vuosipalvelukseen rangaistuksen uhalla. Niin sanottu irtolaisuus, varsinkin jos se johtui työn vieroksumisesta ja laiskuuden synnyttämästä joutenolosta, oli rangaistavaa.

Teollistuminen muutti työn luonnetta ja synnytti myös uuden käsitteen: vapaa-ajan. 1800–1900-lukujen vaihteessa erilaiset vapaa-ajan huvit nousivat varsinkin ylempien luokkien suosioon. Kaupungistumisen vauhdikkaassa ilmapiirissä luonnon rauha ja raitis ilma nousivat arvoonsa. Luontoon saatettiin lähteä ihan vain olemaan. Ajatella! Toisaalta vapaa-aikaan yhdistyi hauskuuden lisäksi myös hyöty. Etenkin urheilusta tuli suosittu ja hyödyllinen ajanviete, sillä se kohensi sekä ruumiinkuntoa että yleistä terveydentilaa.

Höyty. Siitä päästään takaisin tähän päivään. Kaiken tekemisen, myös vapaa-ajan harrasteiden, pitäisi olla jotenkin hyödyllistä tai vähintään itseä kehittävää. Kaikki tämä tulisi myös taltioida sosiaaliseen mediaan, koska muuten sitä ei ole tapahtunut ja yhteiskunta jää autuaan tietämättömäksi tästä mestarisuorituksesta.

Suoritus. Vaikka 1900-luvun alussa harrasteet saattoivat olla yksilölle hyödyksi, tuliko niistä kuitenkaan suoritusta, jonka mittaaminen tuntui taakalta? Nykyelämä vaatii suorituksia suorituksien perään ja se on ongelma, joka näkyy esimerkiksi lisääntyneinä mielenterveysongelmina. Vapaa-ajan vaikeus ja suorituskeskeisyys ovat olleet tapetilla myös monissa kolumneissa. Emme osaa olla enää jouten, ja kun yritämme, mittaamme sitäkin.

Naamanvääntely on yksi esimerkiksi joutavista iloista. Keskiaikaisten kirkkojen seinämaalauksista voi hakea tähän inspiraatiota. Ilmeikkäät purjehtijat löytyvät Maarian kirkon holveista. Kuva: Welin P. O., 1984, Museovirasto – Musketti, Historian kuvakokoelma.

Onneksi ongelmaan löytyy apua, vaikkapa kirjallisuudesta. Esimerkiksi kirjassa Joutilaita iloja annetaan monia täysin järjellisesti joutavia vinkkejä vapaa-ajan viettoon. Kirjaan on listattu muun muassa, haukottelu, unohtaminen ja kuplamuovin puristelu. Minun suosikkini on naamanvääntely. Kirjan mukaan keskiaikaisten katedraalien seinämaalauksista saa siihen hyviä ideoita. Takuulla joutavaa ajankulua!

Mitä ajan takaa tällä kaikella? Tahdon ehkä oikeuttaa satunnaisen joutilaisuuteni ja luottaa tylsyyden synnyttämään luovuuteen, joka mahdollistaa uudet ajatukset. Ajattelu – se on myös tieteellisen tutkimuksen pohja ja onnistuu harvoin pakottamalla.

Maria Syväniemi

Kirjoittaja on filosofian maisteri ja työskentelee projektitutkijana Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteishankkeessa ”Tie meren yli / Vägen över havet”

Kirjallisuutta

Ahtola-Moorhouse, Leena. et al.: Suomen kulttuurihistoria. 3, Oma maa ja maailma. Helsinki: Tammi, 2003.

Hodgkinson, Tom; Kieran, Dan; Muurinen, Mirja: Joutilaita iloja. Helsinki: Basam Books, 2010.

Kolumnit

Asta Leppä: Nykyelämän järjettömät vaatimukset tekevät ihmiset aggressiivisiksi

Johanna Malisen kolumni: Mittaamme hyvinvointiamme, vaikka jatkuva suorittaminen on monelle petollista

Maaret Kallio: Moni hinkkaa elämän pieniä yksityiskohtia täydellisiksi – Heiltä jää huomaamatta, missä aito hyvinvointi piilee

 

JAA ARTIKKELI: Facebooktwitterpinterestlinkedin

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *