Maisteri Nils Magnus Tolpo kirjoitti helmikuun kuudentena päivänä vuonna 1795 päiväkirjaansa olleensa punssijuhlissa (punschkalas) Carl Reinhold Sahlbergin luona. Sahlberg oli kirjoittautunut ylioppilaaksi Turun akatemiaan päivää aikaisemmin, joten juhlimiseen oli aihetta. Ylioppilaaksi kirjoittautumisen juhliminen ei ollut poikkeuksellista, sillä uusilla ylioppilailla oli ollut jo ennestään tapana kestitä vanhempia osakuntatovereitaan. Tolpo ja Sahlberg eivät olleet tosin samassa osakunnassa, mutta Carl Reinholdin isä, Isac Sahlberg, oli Tolpon vanha tuttu. Isac Sahlberg oli vieraillut Tolpon luona kaksi päivää ennen Carl Reinholdin punssijuhlia, joten on mahdollista, että Isac Sahlberg ja Tolpo keskustelivat Carl Reinholdin yliopisto-opintojen alkamisesta ja siitä, että Tolpo voisi opastaa tuoretta ylioppilasta opintiellä. Isac saattoi myös ohjeistaa poikaansa hakeutumaan Tolpon seuraan, sillä Tolpo kertoo päiväkirjassaan, että Carl Reinhold oli vieraillut hänen luonaan Carl Gustaf Utterin ja Gustaf Johannes Enckelin kanssa aikaisemmin samana päivänä kuin punssijuhlat pidettiin. Tolpon ja Carl Reinhold Sahlbergin välille näyttääkin kehkeytyneen melko tuttavalliset välit, sillä Sahlberg osallistui kevätlukukaudella Tolpon kirjoitusharjoituksiin, ja Tolpo kertoo kevään aikana muutamista yhteisistä tapaamisista.

Sahlbergin punssijuhlat olivat ilmeisen railakkaat, sillä juhlista seuraavana päivänä Tolpo aloitti päiväkirjamerkintänsä kirjoittamalla mietteitään alkoholinkäytöstä: ”Päätin tästedes juoda melko kohtuullisesti; en toki ollut humalassa eilen.” Äkkiseltään luettuna Tolpon päiväkirjamerkintä kuulostaa kostean illan jälkeen tehdyltä lupaukselta pidättäytyä juomisesta, mutta ainakin jälkipolville Tolpo on halunnut vakuutella, ettei ollut päihtyneenä juhlissa. Päiväkirjamerkinnöissään hän kertoo myöhemmistäkin juhlista ja niiden yhteydessä kuvailee alkoholinkäyttöään. Tolpo kertoo esimerkiksi vuoden 1795 huhtikuun 12. päivänä olleensa Henrik Reilinin väitöskirjan naulausjuhlissa (spikölskalas) ja kuvaili juoneensa itsensä ”lähes liian hilpeäksi”. Huhtikuun 24. päivä hän oli taas Reilinin luona väitösjuhlassa (disputationskalas), josta hän kertoi seuraavaa: ”Olin Reilinin luona väitösjuhlassa, jossa lauloin kurkkuni käheäksi juomalauluilla, en kuitenkaan juonut aivan liikaa.” Toukokuussa Tolpo oli jälleen juhlissa, tällä kertaa Utterin luona ryyppäjäisissä (supkalas), joissa hän joi ”melkein enemmän kuin pitäisi”.

Nils Magnus Tolpon päiväkirja, jota hän piti vuonna 1795 tammikuusta heinäkuuhun, kuvaa hienosti, miten juhliminen oli osa akateemisen yhteisön elämäntapaa varhaismodernilla ajalla. Samalla päiväkirja kuvaa juhlimisen muotoja, käytänteitä ja merkityksiä. Ensinnäkin juhliminen kuului osaksi akateemisten merkkipaalujen saavuttamista. Tolpon päiväkirjasta ilmenee tapa juhlia ylioppilaaksi kirjautumista vanhempien ylioppilaiden kanssa. Tolpo mainitsee päiväkirjassaan myös spikölskalas-juhlan, joka viittaa ruotsin kielen sanaan spikning, suomeksi naulaus. Termillä tarkoitetaan perinnettä, jossa tuore väitöskirja naulataan julkisesti nähtäväksi ja luettavaksi ennen varsinaista väitöstilaisuutta. Kuten nykyään, oli varhaismodernina aikana tapana juhlia väitöstilaisuuden jälkeen, mikä ilmenee myös Tolpon päiväkirjassa.

Ylioppilaat olivat ryhmä, jolle juhlimisella oli tärkeä rooli solidaarisuuden ja yhteisöllisyyden osoittamisessa. Omanlaistansa solidaarisuutta oli se, että fuksi- eli pennaalivuottaan viettävät ylioppilaat saattoivat juhlia yhdessä maisteriksi edenneiden opiskelijoiden kanssa. Toisaalta opiskelijat pääsivät kyllä luomaan yhteisöllisyyttä professoreiden kanssa, erityisesti väitösjuhlissa. Tolpoa kiinnosti pitää yhteyttä opintojensa alkuvaiheilla oleviin opiskelijoihin myös akateemisen uran edetessä, sillä osallistuessaan Utterin ryyppäjäisiin hänet oli nimitetty jo psykologian dosentiksi. Sikäli opiskelijoiden keskinäinen solidaarisuus oli kyseenalaista, sillä tuoreita ylioppilaita saatettiin vaatia kustantamaan täysin vanhempien opiskelijoiden juhlimiset. Tämän vuoksi ensimmäisen opiskeluvuoden päättyminen oli siirtymäriitti, ja pennaalistatauksesta irtautuminen tarkoitti opiskelijayhteisön täysvaltaiseksi jäseneksi (civis) tulemista. Tätä täysvaltaisuutta piti luonnollisesti juhlia pennaalioluiden (pennalöl, absolutionsöl) muodossa. Tolpo oli itse täyttänyt jo pennaalivuoden velvollisuudet vuonna 1788, joten hänen päiväkirjassaan ei mainita pennaalioluita. Päiväkirjasta ei selviä myöskään, maksoiko esimerkiksi Sahlberg ylioppilaaksi kirjautumisensa vuoksi järjestetyt punssijuhlat. Selkeästi Tolpo oli viettänyt jo tarpeeksi monta vuotta opiskelijaelämää, että tärkeämpää hänen kohdallaan oli korostaa oman juomisen pysymistä aisoissa.

Tolpo kuvaa päiväkirjassaan lähinnä yksityisiä juhlia, mutta 1700-luvun aikana yliopistoyhteisön hierarkioita, yhteisöllisyyttä ja arvostusta pyrittiin luomaan julkisilla juhlilla ja seremonioilla, joista tärkeimpiä olivat promootiot. Tolpon päiväkirjassa ei myöskään esiinny nyt vietettävän vapun eräänlaista edeltäjää, majfestiä eli kevätjuhlaa, sillä kevätjuhlien järjestämisen perinne alkoi Suomessa vasta 1810-luvulla. Päiväkirjasta kuitenkin ilmenee, miten kaikenlainen juhliminen on ollut osa akateemisen yhteisön elämäntapaa jo varhaismodernilta ajalta lähtien. Kuten nykyäänkin, juhlimisella on ollut suuri rooli yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden rakentamisessa yliopistoyhteisössä.

Mikko Saira

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija, joka kirjoittaa musiikin ja teatterin sirkulaatiota Pohjois-Euroopassa käsittelevää väitöskirjaa oppiaineen hankkeessa Opera i periferin? Åbo och Paris som musik- och teaterstäder 1790–1840.

Lähteet:

Kansalliskirjasto, Käsikirjoituskokoelma, Coll.528 Nils Magnus Tolpon arkisto, Coll.528.1 Omaelämänkerralliset muistiinpanot.

Artukka, Topi: ”Turun akatemia ja seremoniallisuuden merkitys.” Ilmakunnas, Johanna & Wolff, Charlotta (toim.): Tie meren yli. Turun akatemian aate- ja kulttuurihistoriaa 1640–1828. SKS, Helsinki 2024.

Heinricius, G.: Skildringar från Åbo Akademi 1808–1828. SLS, Helsingfors 1911.

Klinge, Matti: ”Yliopisto instituutiona.” Klinge, Matti, Knapas, Rainer, Leikola, Anto & Strömberg, John: Turun kuninkaallinen akatemia 1640–1808. Otava, Helsinki 1987.

Saalas, Uunio: Carl Reinhold Sahlberg. Luonnontutkija, yliopisto- ja maatalousmies 1779–1860. SHS, Helsinki 1956.

Vilkuna, Kustaa H. J.: Juomareiden valtakunta 1500–1850. Suomalaisten känni ja kulttuuri. Teos, Helsinki 2015.