Suomen historian oppiaineen täyttäessä pyöreitä pohdimme yhdessä, millä keinoin voisimme juhlistaa tätä merkkipaalua. Onhan sata vuotta sentään jo sellainen matka, joka ansaitsee tulla muistetuksi monella tavalla. Kirjoitusten ja puheiden lisäksi halusimme luoda juhlan tuntua myös graafisesti, ja niin syntyi idea SH 100 -logosta. Sain tehtäväkseni graafisen ilmeen suunnittelun ja toteutuksen. Mutta miten luoda logo lopulta niin kovin abstraktille asialle kuin oppiaine?

Luonnollista oli tietenkin hakea inspiraatiota menneisyydestä. Uteliaisuudesta kävin hieman läpi jopa oppiaineen perustamisen historiaan liittyvää arkistoaineistoa. Se tie oli valitettavasti vesiperä, eikä vanhoista asiakirjoista löytynyt graafisia tai muita visuaalisia elementtejä, jos ei Turun yliopiston leimaa oteta huomioon. Tulin kuitenkin selanneeksi käsin kirjoitettuja pöytäkirjoja ja kirjeitä, joissa muste oli välillä tahriintunut ja lyijyn jälki himmennyt. Sormeillessani paperikonsepteja minulla välähti: käsialat. Logoon tuli ehdottomasti ottaa mukaan käsialat ja tuoda esiin niiden pitelemätön ja persoonallinen luonne.

Suomen historian oppiaineessa osaaminen ulottuu keskiaikaan asti, joten käsialojen tuntemuksella on lähdetyöskentelyssä suuri merkitys. Opinnoissani vanhojen käsialojen kurssi oli ehdottomasti yksi mieleenpainuvimmista opiskelukokemuksista. Kun kasvojen eteen annettiin ensimmäisen kerran fraktuuralla kirjoitettua tekstiä ja selitettiin, miten ennen e-kirjain muistuttikin antiikvan eli nykyään käytettävän kirjoitusjärjestelmän r-kirjainta, aivoni nyrjähtivät. Tunsin pääseväni kokonaan uudenlaiseen maailmaan. Olin luullut, että historiaa voisi oppia tuntemaan lukemalla vain muiden kirjoittamaa tieteellistä tutkimusta. Tapaus sai minut hahmottamaan, miten tärkeää on sukeltaa myös alkuperäislähteiden äärelle. Oli myös pysäyttävää tajuta, että menneisyyden kulttuuri on aina jollain tasolla meille vieras. Vaikka kuinka yrittäisimme ymmärtää, emme voi sitä täysin tavoittaa.

Jotta logo avautuisi myös fraktuuraa taitamattomille, päätin kuitenkin pitäytyä kirjoitusmerkeissä antiikvassa. Onnistuin lisäksi löytämään internetin syövereistä otoksen kirjan sisäkannesta, jossa koristeelliseen omistuskirjoituskohtaan oli nimensä taiteillut itse professori Einar Juva. Juva toimi Turun yliopistossa Suomen historian professorina vuosina 1929−1955. Vuodelta 1911 olevassa omistuskirjoituksen koristeellisissa kulmissa loistivat kynttilät, joiden säteet toivat mieleen Turun yliopiston siipisoihdun. Siipisoihtu taas kuvastaa historioitsija ja Turun yliopiston entisen rehtorin Keijo Virtasen mukaan tiedon valoa ja osaamista. Sen siivet levittävät osaamisen seuraaville sukupolville. Toisaalta kynttilän säteet toivat kaukaisesti mieleen myös nousevan tai laskevan auringon kuin muistutuksena ajan vääjäämättömästä kulusta ja historioitsijan tasapainoilusta ajallisten etäisyyksien keskellä. SH 100 -logossa on symbolisesti yksi auringonsäde tai Feeniks-linnun sulka, kummin vain sen tahtookaan tulkita, jokaiselle vuosikymmenelle. Olkoot säteet satavuotiaan viisaan vanhuksen jakamaa tiedon valoa, joka siipien lailla levittäytyy tulevaisuudessakin uusien sukupolvien tietoisuuteen laajentaen heidän käsitystään Suomen monipuolisesta menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta.

Maria Syväniemi

Kirjoittaja on Suomen historian väitöskirjatutkija Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa ”Lasten ja nuorten arjen kokemukset köyhyydestä ja huono-osaisuudesta kriisien jälkeisessä Suomessa 1800-luvulta nykypäivään”.

Kirjallisuutta:

Litzen, Veikko. Vanhat käsialat ja asiakirjat. Hki: Valtionarkisto, 1977. (https://arkisto.fi/uploads/Julkaisut/monografiat/Wanhat_kasialat_ja_asiakirjat_osa1.pdf)

https://www.tylkkari.fi/nodefield-categoryname/mita-ihmeen-siipisoihtu