Linnan juhlien pitkä historia ulottuu 1800-luvulle asti. Autonomian ajalla Suomen suuriruhtinaskunnassa järjestettiin säätyvaltiopäivien yhteydessä valtiopäivätanssiaiset Keisarillisessa palatsissa eli nykyisessä Presidentinlinnassa. Valtiopäivätanssiaisten perinne oli taustalla siirryttäessä itsenäisyyspäivänä järjestettäviin iltapäivävastaanottoihin ja juhlavastaanottoihin.
Itsenäisyyspäivän juhlaperinne sai alkunsa vuonna 1919. Tällöin Linnassa järjestettiin ensimmäinen vastaanotto. Tilaisuus oli tunnin kestävä vastaanotto iltapäivällä. Ensimmäiset juhlat järjesti presidentti K. J. Ståhlberg yhdessä vanhimman tyttärensä Ainon kanssa, sillä hänen puolisonsa Hedvig oli kuollut pari vuotta aiemmin. Kieltolaki oli voimassa ja tarjoilu oli vaatimatonta: kahvia ja makeaa kahvileipää.
Ensimmäinen iltajuhlamuotoinen vastaanotto tanssiaisineen pidettiin vuonna 1922, viisi vuotta itsenäistymisen jälkeen. Vuosina 1923–1924 palattiin takaisin iltapäivävastaanottoihin, mutta vuonna 1925 pidettiin taas juhlava illanvietto, johon kutsuttiin n. 1600 vierasta. Kutsuttuina olivat muun muassa hallitus, diplomaatit, kansanedustajat, ylempää upseeristoa, ylintä virkamieskuntaa ja taiteen edustajia. Tällöin otettiin käyttöön useampi kulkuovi, ja diplomaatit alkoivat saapua eri ovesta Esplanadin puolelta. Ilta sisälsi musiikkiohjelmaa ja tanssia aina aamuyöhön asti. Vastaanottoon kuului ensimmäistä kertaa presidenttiparin kättely. Tässä muodossa juhlat ovat jatkuneet, tosin alkuun epäsäännöllisemmin.
Tuhatkuusisataa henkeä! Sotilaspukuja, juhlapukuja, avonaisia kauloja, kauniita käsivarsia, siroja nilkkoja! Neljätoistatuhatta voileipää, virvokkeita, savukkeita, leivoksia, makeisia, hedelmiä! Punaisia, sinisiä ja keltaisia salonkeja, pehmeitä nojatuoleja, kukikkaita mattoja, kiiltäviä parketteja, hohtavia kristallilamppuja! Läpikatsaus kaikesta mikä on kaunista ja mitä katselee ilolla!
Näin raportoi sittemmin Pariisissa asunut Irja Spira Helsingin Sanomille 7.12.1929.
Presidenttien puolisoilla on ollut suuri rooli Linnan juhlien järjestämisessä. Monet heidän aloittamistaan perinteistä jatkuvat edelleen. Juhlissa on esimerkiksi tarjoiltu jo vuodesta 1930 Ellen Svinhufvudin kakkua, jonka konditoria Stella alun perin valmisti ja pyysi saada nimetä presidentin rouvan mukaan. Linnan kuuluisan boolin puolestaan lanseerasi J. K. Paasikiven rouva Alli.
Itsenäisyyden alkutaipaleella Linnan juhlia ei järjestetty joka vuosi. Vuonna 1931 presidentti Svinhufvud täytti 70 vuotta, ja syntymäpäiväjuhlat syrjäyttivät itsenäisyyspäiväjuhlat. Linnan juhlia ei myöskään vietetty vuonna 1932 Ruotsista tehdyn valtiovierailun takia. Sotavuosina juhlia ei järjestetty. Presidentit Risto Ryti ja C.G.E. Mannerheim eivät siis koskaan olleet Linnan juhlien isäntinä, vaikka osallistuivat juhliin monesti vieraina.
Toimittajat pääsivät Linnan juhliin ensimmäistä kertaa 1949. Yleisradion miestoimittaja selosti radiolle: ”Minun on pyydettävä anteeksi niiltä kuulijoilta, jotka ehkä odottavat jonkinlaista naisten pukujen kuvausta. Siihen minä en todellakaan pysty. Muodissa näyttäisivät olevan iltapuvut, jotka jättävät ainakin toisen olkapään paljaaksi. Enempää en uskalla ryhtyä naisten iltapuvuista kertomaan.” Tämän jälkeen hänellä olikin jo kiire luonnehtia Linnan soittokuntaa.
Sotavuosien jälkeen presidentti Paasikivi elvytti Alli-rouvansa kanssa Linnan juhlat. Presidenttipari kätteli vieraat, juhlissa oli boolia, musiikkia ja tanssia. Varuskunnan soittokunta soitti jopa sambaa. Alli Paasikivi viihtyi Linnan juhlien keskipisteenä. Presidentti Paasikivi taas nautti sikarinpoltosta herrojen kanssa.
Kekkosen kaudelle tultaessa vieraita oli jo yli 2000. Sylvi Kekkonen toi juhliin aikansa kulttuurivaikuttajia, kirjailijoita ja taiteilijoita. Vuoden 1974 vastaanotto peruuntui neljä päivää aikaisemmin tapahtuneen presidentti Urho Kekkosen puolison rouva Sylvi Kekkosen kuoleman johdosta. Vuonna 1981 vastaanottoa ei järjestetty presidentti Kekkosen ollessa sairauden vuoksi estynyt hoitamasta tehtäviään. Sen sijaan itsenäisyyspäivän vastaanotto pidettiin Finlandia-talossa juhlakonsertin jälkeen ja isäntänä oli pääministerin sijainen.
Ensimmäistä kertaa Linnan juhlia katseltiin televisiosta 1957. Lähetys ei kuitenkaan tullut suorana. Suorana Linnan juhlat televisioitiin ensimmäisen kerran vuonna 1967. Yle oli lähettänyt paikalle kolme selostajaa, joista Kyllikki Stenros (myöh. Virolainen) kommentoi naisten iltapukuja yleisellä tasolla. Yksittäisiin pukuihin hän ei kuitenkaan puuttunut. Tanssimista ei näytetty televisiossa lainkaan. Myös seuraavana vuonna kansa pääsi nauttimaan itsenäisyyspäivän vastaanotosta television välityksellä. Tämän jälkeen televisiointiin tuli 11 vuoden tauko.
Koivistojen aikana Linnaan kutsuttiin ensimmäistä kertaa Mannerheim-ristin ritarit. Koivistot lisäsivät vieraslistoille myös tavanomaista enemmän sotaveteraaneja. Vieraslista uusiutui muutenkin, ja juhliin osallistui paljon ensikertalaisia. 1980-luvulla pukuloisto palasi linnaan tiukan ja kriittisen 70-luvun jälkeen.
Ahtisaaret muuttivat aikanaan Linnan juhlia paljon. He kutsuivat juhliin enemmän nuoria ja viihdealan edustajia. Paikalla oli runsaasti vieraita monista eri taustoista. Linnaan oli kutsuttu esimerkiksi monta vierasta, jotka olivat osallistuneet vaalitöihin eri puolilla Suomea. Linnan Keltaisessa salongissa soi jazz, ja tarjoilussa oli enemmän suolaisia paloja ja maakuntien ruokia. Linnassa tarjoiltiin myös ensimmäistä kertaa viiniä.
Itsenäisyyspäivän juhlat kiinnostavat suomalaisia vuodesta toiseen. Ohjelman keskikatsojamäärät ovat 2000-luvulla olleet muutamaa vuotta lukuun ottamatta yli kaksi miljoonaa katsojaa. Vuonna 2016 Ylen Linnan juhlat -lähetys teki katsojaennätyksen. Lähetyksen keskikatsojamäärä oli 2,61 miljoonaa ja enimmillään lähetyksen katsojia oli yli 2,7 miljoonaa.
Eri vuosien teemat ja painopisteet näkyvät Linnassa edelleen. Niin vieraslista kuin tarjoilukin muistuttaa aikaisemmista vuosista, mutta on kuitenkin muuttunut ajan kuluessa. Pöydästä saa nykyään niin Reilun kaupan tuotteita kuin luomuakin, mutta Linnan boolin salainen resepti on edelleen sama. Juhlissa on tanssittu niin valssia, tangoa, foxia, cha-cha-chata, swingiä, rockia kuin tiputanssia ja letkajenkkaakin. Letkajenkka jouduttiinkin tansseista kieltämään, koska Linnan rakenteet eivät jyskettä kestäneet. Pukujen merkitys on kasvanut, ja nykyään Linnan juhlissa tärkeää onkin illan kuninkaan ja kuningattaren mietintä – kuka edusti itsenäisyyspäivänä kauneimpana, kuka komeimpana?
Tanja Laimi, hum. kand.
Kirjoittaja on Suomen historian perustutkinto-opiskelija, joka työskenteli kesällä 2018 oppiaineen harjoittelijana.
Lisää aiheesta:
Hirvikorpi, Helinä: Linnan juhlat kautta aikojen. Teos, Helsinki, 2006.
Linnan juhlat 6.12.1968. Viitattu 1.6.2018.
Kun media linnaan pääsi. Viitattu 1.6.2018.
Katso kuvat Linnan legendoista! Viitattu 1.6.2018
Itsenäisyyspäivän vastaanotto veti televisioiden ääreen enimmillään yli kaksi miljoonaa katsojaa – Viitattu 1.6.2018.
Linnan juhlilla ennätysmäärä katsojia – jopa 2,7 miljoonaa seurasi lähetystä. Viitattu 1.6.2018.
Tällaiset ovat Linnan juhlat – historiasta tähän päivään! Viitattu 1.6.2018
Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottojen historiaa (Suomen tasavallan presidentin kanslia). Viitattu 1.6.2018.
JAA ARTIKKELI:
Linnan juhlat itsenäisyyspäivänä ovat muuttuneet historian aikana yllättävän vähän. Kättelyt, tanssit ja ruokaileminen ovat kuuluneet melkein aina juhlien ohjelmaan. Onkin kiinnostavaa nähdä, miten juhlat tulevat vuosien aikana muuttumaan. Varsinkin suuret vierasmäärät ja esimerkiksi blogissa mainitut puvut. Onko enää muutaman vuoden päästä soveliasta arvioida vieraita pukujen mukaan?