Lukio-opetus on jälleen uudistusprosessin kohteena, vaikka Suomen lukioiden nykyinen opetusohjelma astui voimaan pitkällisen uudistusprosessin ja kiivaan julkisen keskustelun saattelemana vasta viime syksynä. Samanaikaisesti uuden opetusohjelman käyttöönoton kanssa aloitettiin myös seuraavan lukiouudistuksen pohjustaminen. Opetusministeriö aloitti nimittäin kolmivuotisen tuntijakokokeilun, jonka tarkoituksena oli testata valinnanvapauden lisäämistä lukio-opinnoissa. Kokeiluun osallistuu kaikkiaan 28 lukiota ympäri Suomea.

Käytännössä kyse on lukioissa opetettavien reaaliaineiden valinnaisuuden lisäämisestä. Voimassaolevan opetussuunnitelman mukaisesti lukiossa on suoritettava yhteensä 17 pakollista reaaliaineiden kurssia. Kokeiluun osallistuvissa lukioissa oppiaineet on sen sijaan jaettu kahteen ryhmään: ympäristö- ja luonnontieteisiin (biologia, maantiede, fysiikka, kemia ja terveystieto) sekä humanistis-yhteiskunnallisiin oppiaineisiin (historia, yhteiskuntaoppi, uskonto/elämänkatsomustieto, psykologia ja filosofia). Opiskelijan on suoritettava molemmista ryhmistä yhdeksän, eli yhteensä 18 kurssia, joista pakollisia ovat nykyisen lukiolain mukaisesti ainoastaan uskonnon tai elämänkatsomustiedon sekä terveystiedon kurssit.

Kuvaaja Aarne Pietinen Oy, Museovirasto

Lukio on yleissivistävä koulu, jonka tarkoituksena on tarjota oppilailleen valmiudet korkeamman asteen opintoihin. Miten tämän yleissivistyksen käy, mikäli alati lisääntyvä valinnanvapaus mahdollistaa lukion suorittamisen ilman esimerkiksi historian tai yhteiskuntaopin kaltaisten aineiden opintoja? Koulujen tuntijako ja siitä päättäminen ovat mielestäni arvovalintoja, joiden vaikutukset tulisi kartoittaa mahdollisimman laaja-alaisesti ennen uusien linjausten tekoa, sillä ne heijastuvat tulevien sukupolvien välityksellä pitkälle tulevaisuuteen.

Viime kesänä, siis kaksi vuotta ennen tuntijakokokeilun päättymistä, hallitus päätti ryhtyä jälleen suunnittelemaan kokonaisvaltaista lukiouudistusta. Sen tarkoituksena on valinnanvapautta rajoittaneen lukiolain sekä lukio-opetuksen sisältöjen toiminnallinen uudistaminen. Uudistuksen aikataulu on kireä, sillä uusi lukiolaki on tarkoitus esitellä eduskunnalle jo keväällä 2018 ja uuden mallin mukaisen lukion on puolestaan arvioitu aloittavan vuonna 2019. Uudistus siis etenee kovalla kiireellä, mutta minne?

Opetusministeriön mukaan tavoitteena on lisätä lukio-opetuksen vetovoimaa yleissivistävänä, korkeakouluihin jatkokelpoisuudet ja valmiudet antavana koulumuotona sekä vahvistaa lukion oppimistuloksia, opintojen laatua sekä sujuvoittaa siirtymistä korkeamman asteen opintojen pariin. Näihin tavoitteisiin pääsemiseksi lukioihin on luotava yksilöllisiä opintopolkuja, joiden sisällä opiskelijoilla on entistä suurempi valinnanvapaus opintojensa sisällöstä.  Valinnanvapauden lisääminen tarkoittaa luonnollisesti myös opintojen ohjaamisen tarpeen lisääntymistä.

Valinnanvapaus ei kuitenkaan koske kaikkia aineita, vaan tulevaisuuden lukion on tarkoitus vahvistaa erityisesti matematiikan ja luonnontieteen osaamista sekä laventaa oppilaitosten tarjoamaa kielivalikoimaa. Reaaliaineille näyttäisi olevan tarjolla ainoastaan sivuosa uudessa lukiossa. Tästä huolimatta opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on toistuvasti vakuuttanut, että ”emme ole kaivamassa esiin edellisen hallituksen vesittyneitä tuntijakosuunnitelmia tai laittamassa vaikkapa matematiikkaa ja humanistia aineita kilpailemaan keskenään.” (HS, 24.10.2017)

Kuvaaja Rudolf Valtonen, Museovirasto

Lukiolain ja tuntijakomallin lisäksi myös Yo-kirjoitukset ovat osa muutosprosessia. Sähköiseen Yo-kokeeseen siirrytään lopullisesti vuonna 2019, eli samana vuonna jolloin uuden lukion olisi tarkoitus aloittaa toimintansa. Seuraavana listalla on korkeakoulujen opiskelijavalinnan uudistaminen tavalla, joka mahdollistaisi ylioppilastodistusten arvosanojen painoarvon lisäämistä korkeakoulujen sisäänpääsyssä.

Ylioppilastutkinnon uusi pisteytystyökalu esiteltiin opetus ja kulttuuriministeriön sekä opiskelijavalintahankkeiden yhteisessä seminaarissa marraskuun alussa. Pisteytys painottaa lukiouudistuksen mukaisesti äidinkieltä, matematiikkaa ja luonnontieteitä ja kieliä. Toisin sanoen pitkän matematiikan laudaturista hakija saa 41 pistettä, historiasta 30 ja filosofiasta saman arvosanan kirjoittanut ylioppilas sen sijaan joutuu tyytymään 22 pisteeseen.

Pisteytystyökalu mahdollistaa toki eri oppiaineyhdistelmien painottamisen eri tavoin, mutta reaaliaineista saatavat pisteet jäävät painotuksista huolimatta selvästi esimerkiksi matematiikkaa pienemmiksi.  Onkin varsin helppo ymmärtää, miksi humanistis-yhteiskuntatieteelliseen oppiaineryhmään sijoitettujen aineiden opettajat ovat uudistuksista huolissaan.

Lukioihin suunnitteilla oleva uusi tuntijakomalli tulee yhdessä korkeakoulujen uuden sisäänottomallin kanssa ohjaamaan tulevaisuuden lukiolaisten valintoja tavalla, jota emme tässä hetkessä voi ennustaa. Kokonaan toinen kysymys on se, missä määrin lukiota aloittavat nuoret ovat kykeneviä tekemään heidän tulevan työuransa kannalta ratkaisevia valintoja sekä se, mitä heille tapahtuu jos he yrittävät syystä tai toisesta tehdä valtavirrasta poikkeavia valintoja.

Jarkko Keskinen
Suomen historian yliopistonlehtori

Keskusteluun on ottanut kantaa myös Lotta Aarikka blogitekstissään “Päivä, jona taustapistetaulukkoluonnos tuhosi sivistyksen“.