”…hän, joka meitä ohjaa, saisi antaa valoisampien aikojen pian tulla, sillä jos tällaiset ajat jatkuvat, en tiedä miten kaikki tulee päättymään, joka puolella mihin katsoo, näkee vain köyhyyttä, sairautta ja kärsimystä…” [1]

Sitaatti on Aittamäen kartanon isännän, Paul Enok Wirzeniuksen kirjeestä nälkätalvelta 1868. Poikkeukselliset ja vaihtelevat sääolosuhteet olivat lähes kahden vuosikymmenen ajan tehneet kiusaa pilaten satoja siellä täällä ja lisäten maatalouden epävarmuutta. Vuonna 1867 kato oli ollut laajempi kuin aikaisemmin ja nälissään omilta kotiseuduilta liikkeelle lähteneet ihmismassat saavuttivat myös Loimaan seudun. Ihmisillä oli kovin vähän keinoja selittää, miksi asiat menivät nyt niin perusteellisella tavalla pieleen ja tutkijoilla on riittänyt tapahtumien syissä ja seurauksissa analysoitavaa tähän päivään saakka.

Tutkijalle väitöskirjan tekeminen voi tuntua ”pitkältä kuin nälkävuosi”, rannattomalta mereltä, jonka äärellä luottamus tulevaan ja erityisesti omaan tekemiseen horjuvat moneen otteeseen. En tiedä olisiko minua auttanut, jos olisin lukenut Esko Johnsonin ja Liisa Kiviojan toimittaman Avauksia tutkimusmatkalle – kokemuksia narratiivisesta ja kehittävästä tutkimusotteesta jo tutkimusprosessini alkuvaiheessa. Tässä teoksessa tutkijat kertovat omasta väitöskirjaprosessistaan ja tutkijana kasvamisesta sen aikana. Tarinat tuntuvat nyt tutuilta, mutta olisinko ymmärtänyt lukemaani viisi vuotta sitten? Olisinko pystynyt samaistumaan kokemukseen tai edes ottamaan siitä opikseni oman kasvutarinani ollessa vielä täysin kesken?

Oma tutkimukseni käsittelee historiantutkimukselle tyypillisesti muutosta. Tutkimuskohteena on 1800-luvun jälkipuoliskon maatalous ja sen vaiheet perhekirjeissä. Lähteissäni kirjeiden kirjoittajat ovat kokijoita, joiden näkökulmaan on helppo samaistua, hehän kirjoittavat tapahtumista omalla persoonallisella tavallaan. Historiantutkijana tehtäväni on ollut sijoittaa lähteeni oikeaan kontekstiin, rakentaa ympärille mahdollisimman tarkasti ne olosuhteet, joissa lähde on syntynyt. Tutkittavia ja selvitettäviä asioita löytyi yksi toisensa jälkeen ja tämä luonnollisesti teki tutkimuksen etenemisestä hidasta. Välillä tuntui, etten pääse eteenpäin lausettakaan ilman tarvetta tehdä vähintään kaksi päivää kestävää pienoistutkimusta jostakin esille tulleesta yksityiskohdasta. Lopulta tärkein oppi tästä oli se, että vaikka teen tieteen ja tutkimukseni uskottavuuden nimissä parhaani, niin tutkimuskohteideni kokemusmaailmaan en pääse koskaan.. ”Tieto” ja tutkimus on ikuista kyseenalaistamista ja julkaisemani tutkimus on minun tekemäni kooste matkan varrella tekemistäni havainnoista.

Allekirjoitan käsitteen tutkijana kasvamisesta väitöskirjaprosessin aikana sataprosenttisesti. Kasvua ei tapahdu ilman kipua, epäröintiä ja paikka paikoin toivottomuuttakin. Itseäni eteenpäin on vienyt loputon kiinnostus omaan aiheeseen ja sen merkittävyyteen – halu saada omalla työllä esiin kaivetut tiedot julki. Epätoivon hetkellä tukeni ja turvani, oma äitini, siteerasi minulle Dag Hammarskjöldiä sanoen:

”Älä koskaan mittaa vuoren korkeutta ennen kuin olet sen huipulla. Vasta silloin näet miten matala se oli.”

Tätä aforismia toistelin itselleni kuin mantraa ja se vei minut prosessin loppuun saakka. Kyllä se tästä.

Elsa Hietala

Kirjoittaja on Suomen historian väitöskirjatutkija ja Suomen maatalousmuseo Saran amanuenssi.

FM Elsa Hietala esittää väitöskirjansa ”Kartanot ja maatalouden muutos Wirzenius-Wegelius-suvun kirjeissä 1850-1910” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 20.04.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Arcanum, Aava-auditorio, Arcanuminkuja 1, Turku).

Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta.

Viitteet:

[1] Paul Enok Wirzenius Emma Wegeliukselle 13.1.1868: ”…jo måtte han som vakar oss alla låta ljusare tider vandas, ty fortfar det ännu någon tid såsom nu så vet jag icke huru det skall slutas, man ser ju bara fattigdom, sjukdom och elände hvart man vänder sig…” Pelkolan kartanon arkisto, kotelo 5. KA, Hämeenlinna.

Kirjallisuus:

Hammarskjöld, Dag 1964. Kiinnekohtia. Otava

Hietala, Elsa 2024. Kartanot ja maatalouden muutos Wirzenius-Wegelius -suvun kirjeissä 1850–1910. Suomen maatalousmuseo Sarka, Loimaa.

Häkkinen, Antti & Ikonen Vappu & Pitkänen, Kari & Soikkanen, Hannu (toim.) 1991. Kun halla nälän tuskan toi – Miten suomalaiset kokivat 1860-luvun nälkävuodet. WSOY, Helsinki.

Johnson, Esko & Kivioja, Liisa (toim.). Avauksia tutkimusmatkalla – kokemuksia narratiivisesta ja kehittävästä tutkimusotteesta. Centria. Tutkimuksia 2. Centria-ammattikorkeakoulu.

Jussila, Tuomas & Rantanen, Lari (toim.). Nälkävuodet 1867–1868. SKS, Helsinki.

Kivimäki, Ville 2019. Reittejä kokemushistoriaan – Menneisyyden kokemus yksilön ja yhteisön vuorovaikutuksessa. Teoksessa: Eletty historia – Kokemus näkökulmana menneisyyteen. Toim. Johanna Annola, Ville Kivimäki & Anni Malinen. Vastapaino, Tampere. 9–38.

Laakso, Veikko 1994. Suur-Loimaan historia II. Isovihan päättymisesta 1900-luvun alkuun. Loimaa.