Tiedätkö mikä on tärkein Suomen alueen keskiajasta kertova alkuperäislähde? Ei se mitään, ei tiedä kovin moni muukaan, vaikka sitä on yritetty meille selittää jo yli 200 vuotta.

Suomen historian isäksi usein mainitulle Turun Akatemian kaunopuheisuuden professori Henrik Gabriel Porthanille (1739–1804), 1900-luvun alun merkittävimpiin, joskin myös kritisoituimpiin, keskiajantutkijoihin kuuluneelle Helsingin yliopiston Suomen historian professori Jalmari Jaakkolalle (1885–1964) sekä Turun yliopiston kulttuurihistorian professori ja valtionarkistonhoitaja Veikko Litzenille (1933–2011) vastaus oli selvä. Suomen alueen historiaa keskiajalla kuvasi heistä parhaiten Turun tuomiokirkon Musta kirja.

Sukututkijoille ovat tuttuja seurakuntien historiakirjat, joita kutsutaan usein Mustiksi kirjoiksi. Monet ovat kuulleet nykyisten luottorekisterien kaltaisista ammattikuntien mustistakirjoista, joihin velkaa jääneiden nimet voitiin merkitä muistiin ja julkaista myös muiden tiedoksi. Mustakirja nimitys voidaan liittää myös noituuteen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura esimerkiksi on julkaissut kokoelmissaan olevan Tuomas Taittosen 1860-luvulla löytämän suomalaisia loitsuja sisältävän Mustakirjan.

Turun tuomiokirkon Musta kirja, Registrum ecclesiae Aboensis, on 1400-luvun jälkipuoliskolla laadittu kopiokirja. Se on kokoelma kopioita pääsiassa Turun hiippakunnan piispan sekä tuomiokirkon ja sen alttareiden omistuksiin ja oikeuksiin liittyvistä asiakirjoista. Kopiokirjat olivat tapa hallita kirkon arkistoa. Niiden avulla tärkeimmiksi nähdyt asiakirjat voitiin järjestää ja säilyttää siten, että ne olivat helposti löydettävissä ja käytettävissä. Samaan kirjaan voitiin koota niin tuomiokirkon rakentamista, pappien palkkatuloja, porvariston kirkolle tekemiä lahjoituksia kuin kirkon tekemiä maakauppojakin käsittelevät asiakirjat.

Kuva: Stockholm, National Archives, A10. Registrum Ecclesie Aboensis (www.codicesfennici.fi).

Mustan kirjan syntyvaiheet ja sen tarkka tarkoitus ovat vielä osin hämärän peitossa. Emme tiedä, onko se tarkoitettu jokapäiväiseen kirkon hallintoon vai enemmän historiakirjaksi. Kirjan nimen alkuperäkään ei ole tiedossa, mutta sen on päätelty viittavan mustiin nahkakansiin. Oli kirjan alkuperäinen tarkoitus mikä hyvänsä, meille se kertoo poikkeuksellisen rikkaasti elämästä keskiaikaisessa Suomessa.

Musta kirja on laajin yhtenäinen meille säilynyt lähdekokonaisuus muutoin kovin hajanaisesti säilyneiden keskiaikaisten lähteiden joukossa. Sen avulla voidaan tutkia kirkon ja kruunun hallinnon vakiintumista, piispojen vallan ja varallisuuden kasvua sekä kirkon roolia yhteiskunnassa. Kirjan sivuilta on mahdollista löytää tietoja etenkin aatelisten ja porvariston taloudellisesta toiminnasta, mutta myös perhesuhteista ja naisten roolista yhteisössä.

H. G. Porthanin julkaisema Mustan kirjan asiakirja. Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo no 13, 31.3.1785. Kuva: Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.

Alussa mainittuja herroja yhdistää se, että he kaikki ovat olleet mukana julkaisemassa Mustan kirjan asiakirjoja. Porthan julkaisi niiden tekstejä Suomen ensimmäisessä sanomalehdessä Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo sekä osana ohjaamiaan väitöskirjoja. Jaakkola puolestaan toimitti Mustasta kirjasta valokuvaedition 1950-luvun alussa tuoden Ruotsin valtionarkistossa säilytettävän kirjan sivut ensimmäistä kertaa kaikkien nähtäväksi. Myös Litzen osallistui 1990-luvulla valtionarkistonhoitajana toimiessaan Mustan kirjan asiakirjatekstien julkaisemiseen painettuna. Heille kirja oli todiste suomalaisten menneisyydestä ja kuulumisesta eurooppalaiseen yhteisöön.

Tällä hetkellä Musta kirja on kaikkien saavutettavilla lähes milloin ja missä vain.  Sen asiakirjatekstit on digitoitu Kansallisarkiston ylläpitämään Diplomatarium Fennicum -tietokantaan. Alkuperäisen kirjan sivuja pääsee ihastelemaan digikuvina Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tarjoamassa Codices Fennici -palvelussa. Haasteen asettaa tosin se, että vain harva kirjan latinaksi, muinaisruotsiksi ja keskialasaksaksi kirjoitetuista asiakirjoista on suomennettu. Ruotsia tai englantia  taitava voi kuitenkin ainakin Mustan kirjan asiakirjojen lyhyiden tiivistelmien kautta uppoutua viime vuosina monin tavoin hyvin valoisaksi tutkimuksessa osoitetun keskiaikamme lähteisiin.

Taina Saarenpää

Kirjoittaja viimeistelee väitöskirjaa keskiaikaisten lähteiden julkaisemisesta Suomessa. Turun tuomiokirkon Mustaa kirjaa tutkii oppiaineessamme myös jatko-opiskelija Maria Kallio.

Kirjallisuutta:

Codices medii aevi Finlandiae 1, Registrum ecclesiae Aboensis. Jaakkola, Jalmari (toim.), Societas Finlandiae historica, Helsinki 1952.

Jaakkola, Jalmari. Vanhimmat historialliset kopiokirjamme. Tutkimuksia kirkollisen renesanssimme lähde-, kopiointi- ja kulttuurihistoriassa. Suomen kirkkohistoriallinen seura, Helsinki 1931.

Registrum Ecclesiae Aboensis, eller, Åbo domkyrkas Svartbok. Med tillägg ur Skoklosters Codex Aboensis. Hausen, Reinhold (toim.), Finlands statsarkiv, Helsingfors 1890.

Registrum Ecclesiae Aboensis, eller, Åbo domkyrkas Svartbok. The Black Book of Abo Cathedral. Pispala, Elisa (toim.), Art House, Helsinki 1996.