On tullut kuluneeksi noin sata vuotta siitä, kun yleinen historia – eli nykyinen euroopan ja maailmanhistoria – erkaantui Suomen historian oppiaineesta omaksi oppiaineekseensa Turun yliopistossa. Erkaantuminen ei ollut mikään rutiininomainen hallinnon päiväkäsky, vaan kuten olettaa saattaa, liittyi erkaantumiseen hieman vanhaa kunnon dramatiikkaa ja kädenvääntöä. Tässä blogikirjoituksessa käyn lyhyesti läpi vaiherikkaimpia hetkiä erkaantumisen varrelta ja huomautan, että yleisen ja Suomen historian oppiaineiden erkaantumisen vuosipäivää voitaisiin itse asiassa viettää vasta hieman myöhemmin: asiat riippuvat aina tulkinnasta.

Tapahtumasarja sai lähtölaukauksensa siitä, kun Turun yliopiston entinen Suomen historian professori A. H. Virkkunen kuoli vuonna 1924. Humanistinen tiedekunta ei jäänyt jahkailemaan, vaan ehdotti marraskuussa menehtyneen professorin tilalle dosentti Arvi Korhosta. Hänen oli alun perin tarkoitus hoitaa virkaa vuoden loppuun asti, mutta jo varsin pian vuodenvaihteen jälkeen tiedekunta esitti Turun yliopiston kansleri J. R. Danielsson-Kalmarille, että Korhonen hoitaisi Suomen historian professorin virkaa toistaiseksi, mutta enintään vuoden 1925 syyskuuhun asti. Huomattakoon, että Korhonen aloitti myös samana vuonna opettajana Helsingin yliopistossa, mistä hänet myös tunnetaan.

Samoihin aikoihin humanistisen tiedekunnan professori V. A. Koskenniemi ehdotti, että ennen Suomen historian professorin viran täyttämistä pesti muutettaisiin kotimaisen ja yleisen historian professuuriksi. Perustelunaan hän esitti muun muassa sen, että oppiaineen Suomen historian kurssi sisälsi jo paljon myös yleistä historiaa. Hän huomautti, että päätös laajentaisi opetusohjelmaa ilman merkittäviä lisäkustannuksia. Päätös hyväksyttiin tiedekunnassa, ja lopullisen sinetin se sai myöhemmin huhtikuussa 1925, kun kansleri hyväksyi tiedekunnan esityksen. Tässä vaiheessa siis kaikki oli hyvin, mutta itse virkaa hoitava professori puuttui, sillä Korhonen hoiti pestiä varamiehen asemassa, ollen samaan aikaan Helsingin yliopiston leivissä.

Avoin haku kotimaisen ja yleisen historian professorin virkaan päättyi toukokuussa 1925. Tätä ennen tiedekunta oli jälleen jatkanut Korhosen kautta syyslukukauden loppuun asti. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä viranhaun päätyttyä kukaan pätevä hakija ei ollut hakenut paikkaa. Myöhemmin saman vuoden syyskuussa tiedekunta päätti laittaa viranhaun toistaiseksi pöydälle ja pyytää Korhosta jatkamaan myös vuoden 1926 ajan professorin sijaisena.

Vaikeudet viran täyttämisessä herättävätkin kysymyksen, eikö sijaisena toimiva Korhonen olisi kyllin pätevä tehtävään? Tähän kysymykseen saatiin vastaus vuonna 1926, kun professorin virka laitettiin jälleen täytettäväksi. Korhonen haki virkaa sillä ehdolla, että vuoden ajan hän saisi täydentää pätevyyttään tehtävää varten. Kuitenkin jo saman vuoden joulukuussa Korhonen peruutti virkahakemuksensa, ja syytä tähän voi vain arvailla. Takaiskusta ei lannistuttu, vaikka pienestä katkeroitumisesta voikin nähdä viitteitä kanslerille lähetetyssä kirjeessä, jossa harmitellaan professorin viran täytön hankaluutta. Tiedekunta päätti helmikuussa 1927 aloittaa kolmannen kierroksen viran täyttämiseksi, ja aikaisempaan nähden ehkä hieman yllättäen varteenotettava hakemus saapui kuin saapuikin Turun yliopistoon.

Asiantuntijalausuntojen jälkeen uudeksi kotimaisen ja yleisen historian professoriksi valittiin Helsingin yliopiston Suomen historian dosentti Einar W. Juvelius, joka tunnettiin myöhemmin sukunimellä Juva. Hän pääsikin aloittamaan professorin työt nopeasti syyslukukaudella 1927. Muutokset kuitenkin jatkuivat, sillä jo saman vuoden joulukuussa esitettiin, että tiedekuntaan perustettaisiin erilliset Suomen historian ja yleisen historian oppituolit. Asia jätettiin pöydälle, mutta jo vuonna 1928 asia otettiin uudelleen käsittelyyn. Yhtenä asian myötävaikuttajista oli uusi professori Juvelius, joka perusteli toisen professuurin perustamista esimerkiksi kohtuuttoman suuren työtaakan vähentämisenä sekä liian laajan oppituolin jakamisen eduilla ja muutoksilla tutkinto- ja opintovaatimuksissa. Viimeisin perustelu lienee tärkein, sillä Helsingin yliopistossa historiaa lukeneet olisivat olleet ilman uuden professuurin perustamista paremmassa asemassa valmistumisen jälkeen kuin Turun yliopistosta valmistuneet.

Professuurin jakamisesta tehtiin esitys myöhemmin loppuvuonna 1928, mutta virallinen leima yleisen historian ja Suomen historian oppiaineen erottamiselle lyötiin vasta maaliskuussa 1929, kun yliopiston järjestyssäädöksessä nro. 2 Suomen historia nimetään omaksi professuurikseen ja vanhasta kotimaisen ja yleisen historian oppituolista syntyi yleisen historian oppiaine. Juvelius nimitettiin Suomen historian professoriksi ja yleisen historian professorin viran hoitajaksi. Näin tiedekunta sai jälleen uuden viranhakuprosessin hoitaakseen – olihan siitä jo toisaalta saatu erinomaista kokemusta.

Miitrei Misukka

Historia-aineiden harjoittelija

Lähdeluettelo

Humanistisen tiedekunnan pöytäkirjat

1924‒1929

Humanistiseen tiedekuntaan lähetettyjä kirjeitä

1927, 1929.

Lappalainen, Jukka-Pekka: “Arvi P .Korhosen” tutkijantyötä arvioidaan 100-vuotistilaisuudessa. Helsingin Sanomat 9.1.1990. Verkkoartikkeli.

https://www.hs.fi/ihmisia/art-2000002953011.html [haettu 27.6.2024].

Oppiaineesta, tarina. Euroopan ja maailmanhistorian blogi.

https://blogit.utu.fi/ylhist/oppiaineesta/tarina/ [haettu 27.6.2024].

Wikipedia. Einar W. Juva.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Einar_W._Juva [haettu 27.6.2024].

Wikipedia. Arvi Korhonen.https://fi.wikipedia.org/wiki/Arvi_Korhonen [haettu 27.6.2024].