Paremmat hoitotulokset, joustavammat, potilaskeskeiset palvelut, parempi potilasturvallisuus ja tyytyväisemmät potilaat. Näitä kiistattomia hyötyjä lupaa sosiaali- ja terveysalalla (sote-alalla) toteutettava ammattiryhmien välinen yhteistyö. (1.) Monialaisen koulutuksen merkitys ammattiryhmien välisen yhteistyöosaamisen kehittymisessä tunnustetaan laajalti (2–3), mutta mitä monialaisessa koulutuksessa tulisi sitten opettaa, jotta yhteistyöosaaminen karttuisi?
Monialaisen koulutuksen suunnittelun perustana voidaan hyödyntää ammattiryhmien välisen yhteistyön kompetenssialueita, joiden avulla osaamistavoitteet voidaan suunnata yhteistyötaitojen oppimiseen (4). Ammattiryhmien välisen yhteistyön kompetenssialueita on määritellyt esimerkiksi yhdysvaltalainen, monialaisen koulutuksen ja yhteistyön edistämiseen keskittynyt taho (Interprofessional Education Collaborative, IPEC), joka julkaisi kompetenssialueista hiljattain päivitetyn version. IPEC:n laatimat kompetenssialueet ovat laajalti käytössä kansainvälisesti ja niiden tavoitteena on pyrkiä parantamaan sote-alan palveluita ja hoidon tuloksia edistämällä ammattiryhmien välistä yhteistyötä. (5.)
Ammattiryhmien välisen yhteistyön ydinkompetenssialueita on neljä: 1) arvot ja etiikka, 2) roolit ja vastuut, 3) viestintä sekä 4) tiimit ja tiimityö. Lisäksi ydinkompetenssialueisiin sisältyy 33 alakompetenssialuetta, jotka kuvaavat tarkemmin, mitä kukin kompetenssialue tarkoittaa käytännössä. Kyseessä on siis varsin kattava kokonaisuus ammattiryhmien välisen yhteistyön osaamisvaatimuksista. (5.)
Ensimmäinen kompetenssialue, arvot ja etiikka, kuvaa sote-ammattilaisten jakaman yhteisen arvoperustan, eettiset ohjeet ja tiimin jäsenten keskinäisen kunnioituksen tärkeyden. Kun eri alojen ammattilaisista – ja potilaasta ja hänen läheisistään− koostuva tiimi toimii samalta arvopohjalta, toinen toisiaan kunnioittaen, on yhteistyön mahdollista kasvaa ja kehittyä. (5.)
Toinen kompetenssialue, roolit ja vastuut, korostaa puolestaan sitä, miten tärkeää on tuntea kunkin tiimin jäsenen asiantuntijuus ja työnkuvat, jotta tiimi pystyy optimaalisesti vastaamaan yksilön ja väestön tarpeisiin. Tämän lisäksi oleellista on myös oman asiantuntijuutensa tunnistaminen, jotta yhteistyö voi toimia parhaalla mahdollisella tavalla. (5.)
Kolmas kompetenssialue on viestintä, joka sisältää oikea-aikaisen, vastuullisen, kunnioittavan ja myötätuntoisen vuorovaikutuksen tiimin jäsenten välillä. Toimivan viestinnän merkitys onkin ammattiryhmien välisessä yhteistyössä kiistaton. On keskeistä, että tiimin jokainen jäsen – myös potilas ja hänen perheensä – ovat jatkuvasti ajan tasalla potilaan tilanteesta, jotta hoito on korkealaatuista ja turvallista. (5.)
Neljäs ja viimeinen kompetenssialue, tiimit ja tiimityö, korostaa sitä, miten tärkeää on, että tiimin jokainen jäsen osaa toimia joustavasti erilaisissa tiimeissä, hyvän tiimityön periaatteita noudattaen. Tämä voi sisältää esimerkiksi tiimin sisäistä toiminnan reflektointia, tiimin ongelmanratkaisutaitoja ja jaettua päätöksentekoa sekä jaettua johtajuutta ja vastuuta. (5.)
Edellä kuvatut ammattiryhmien välisen yhteistyön kompetenssialueet voivat toimia hyvänä viitekehyksenä monialaisen koulutuksen suunnittelussa, kun eri ammattiryhmien välistä yhteistyöosaamista halutaan kasvattaa (5). Yhteiskunnan monimutkaistuessa ammattiryhmien välisen yhteistyön merkitys korostuu. Integroimalla ammattiryhmien välisen yhteistyön kompetenssialueita monialaiseen koulutukseen, luodaan edellytyksiä laajalle yhteistyöosaamiselle. Tällöin arvoihin ja etiikkaan, rooleihin ja vastuisiin, viestintään sekä tiimeihin ja tiimityöhön pohjautuvat kompetenssialueet voivat mahdollistaa potilaskeskeisen, kokonaisvaltaisen hoidon sekä toimivan yhteistyöympäristön, jossa tiimin kaikki toimijat voivat yhdessä kukoistaa.
Lähteet
1. Wei H, Horns P, Sears SF, Huang K, Smith CM, Wei TL. A systematic meta-review of systematic reviews about interprofessional collaboration: facilitators, barriers, and outcomes. Journal of Interprofessional Care 36(5):735-749.
2. Maailman terveysjärjestö, Word Health Organization, WHO. 2010. Framework for Action on Interprofessional Education and Collaborative Practice. https://www.who.int/publications/i/item/framework-for-action-on-interprofessional-education-collaborative-practice 22.3.2024
3. Saragih ID, Arna Uly Tarihoran DET, Sharma S, Chou FH. 2023. A systematic review and meta-analysis of outcomes of interprofessional education for healthcare students from seven countries. Nurse Education in Practice. doi: 10.1016/j.nepr.2023.103683
4. van Diggele C, Roberts C, Burgess A, Mellis C. 2020. Interprofessional education: tips for design and implementation. BMC Medical Education 20(Suppl 2):455.
5. Interprofessional Education Collaborative. 2023. IPEC Core Competencies for Interprofessional Collaborative Practice: Version 3. Washington, DC: Interprofessional Education Collaborative.
Kuvalähde: Pixabay, Mohamed_hasssan
Reetta Mustonen
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
Kirjoittaja on väitöskirjatutkija, terveystieteiden maisteri ja sairaanhoitaja (AMK). Väitöskirjatyö käsittelee sote-ammattilaisten monialaisen yhteistyötoiminnan ilmiötä ja sen oppimista verkkopohjaisen täydennyskoulutuksen kontekstissa.
LinkedIn @Reetta Mustonen