Katalonian joulukuinen aurinko lämmittää kasvoilla hellävaraisesti pukien Turó de la Roviran kukkulan keltaisen sävyihin. Kiipeän muutama askelma kerrallaan kapeaa portaikkoa. Satunnaisten lenkkeilijöiden lisäksi joudun väistämään paikalliseen talvipukeutumiseen nähden varsin kevyesti sonnustautunutta ryhmää. Porukan ohittaessani vasen korvani poimii saksankielisen sivulauseen. Mainiota, ajattelen – juurikin turistien jälkeensä jättämiä saksankielisiä tarroja haluankin löytää. Niistä aloitin muodostamaan kandidaatintutkielmani Deutsche transgressive Aufkleber in Barcelona: Linguistic Landscapes im Stadtteil Horta-Guinardó aineistoa kaksi kuukautta aikaisemmin.
Kyseisen kukkulan valitsin tutkimusalueekseni paitsi henkilökohtaisen käytännönläheisyyden myös sen suosion vuoksi; Turó de la Roviran bunkkerit keräävät massoittain turisteja ihailemaan Barcelonan ylitse Välimerelle avautuvaa näkymää. Auringonlaskuakin. Tarrojen luoman kielimaiseman transgressiivisuutta korostaa bunkkeri- ja puistoalueen muuten vähäinen kirjoitettu kieli, jota näkee lähinnä puiston opastauluissa ja bussipysäkeillä – katalaaniksi tosin.
Huomauttaisin, että tarrat eivät itsessään ole syy kaupungissa oleskeluuni, vaan niiden etsiminen ja tutkiminen on henkilökohtaisen elämäni puitteissa tapahtuvien vierailujen suoma mahdollisuus. Tutkimukseeni inspiraation sain Sanni Linnasaaren Pro Gradu -tutkielmasta Transgressive Stickers in der Linguistic Landscape: Diskurse und Sprachen in Greifswald (2023). Saksankielisen vandalismin suhteellinen runsaus jo pelkästään Horta-Guinardón kaupunginosassa vakuutti minut tutkimukseni toteuttamiskelpoisuudesta.
Materiaalia ei tarvitse erityisesti etsiäkään; Escales de Tenerife -portaiden varrella – joiden juurella seisoo lukukelvottomaksi laputettu infotaulu – alkupään ensimmäisten askelmien jälkeen odottaa ohikulkijaa tarroilla miltei kokonaan vuorattu lyhtypylväs ja vieressä vastaavasti uuden ilmeen saanut kaide. Tarkempi silmäys paljastaa useammankin tarran puhuvan tiirailijalle saksaa.
Silmien korkeudella auringonvalon virttämät berliiniläistä jalkapallojoukkuetta Herthaa kannattavat tarrat peittävät toinen toisensa ja kaiteenpylväässä vihreä pyöreä tarra vihjaa „tilasta juurtumiselle“. Nämä antavat vain esimakua portaikon yläpäässä odottavasta katetusta välitasanteesta – lähes poikkeuksetta tarrat on liimattu keinotekoisiin pintoihin. Sentään kukkulalta avautuva näkymä tunnettuine pyhäkköineen muistuttaa, ettei Saksassa olla kuitenkaan.
Valjastaen silmänsä skannaamaan vastaantulevaa infrastruktuuria huomaa tarroja yllättävissäkin paikoissa. Tässä tapauksessa tarrojen määrä itsessään ei ole seikoista hätkähdyttävin. Sen sijaan luvatta leviteltyjen saksankielisten tarrojen määrä kielialueensa ulkopuolella herättää aprikoimaan ilmiön laajutta Barcelonaa laajemminkin. Bongaamani tarrat mainostavat toimijoita ja tuotteita sometileistä tautointistudioon, toimivat vastauksina toisille tarroille (tästä oivana esimerkkinä julkaisun kansikuvaan ikuistettu dialogi), kannattavat ja edustavat suurimpana kategoriana urheiluseuroja ja muutamassa tapauksessa vastustavat rasismia seurojen puolesta. Tarran löytäessäni kuvaan sen, luokittelen ja merkitsen sijainnin Google Earthiin.
Urheiluseuratarrojen silmiinpistävä osuus aineistosta tukee hypoteesiani siitä, että tarrat ovat ensisijaisesti jättäneen jälkeensä kaupungissa vierailevat DACH-kansalaiset kohderyhmänään toiset paikalla pistäytyvät (saksankieliset) turistit. Tähän viittaisi tarrojen saksankielisyys sekä selvästi diskursiiviset päälleliimaukset. Jalkapallolle pyhitetty vandalismi taas saattaisi viitata ultrakulttuuriin, johon liittyy myös oman joukkueen kannattajakunnan „reviirin merkkaaminen“.
Saksankieliset tarrat edustavat vain osaa tutkimusalueeni, Barcelonan ja koko Pyereneiden niemimaan kielimaisemasta. Saksalaisten tarrojen osuus on kuitenkin silmiinpistävän suuri, vaikkei suuntaa antavankaan prosenttiosuuden selvittäminen tutkimustani osa olekaan. Yksin varsin pienen tutkimusalueeni ollessa vähintään kymmenien saksalaisten tarrojen koti paljastaa kyseisen kielen esiintyvyyden paikallisessa kielimaisemassa olevan marginaalista laajempaa.
Kaiken kaikkiaan tutkimus sivisti tekijäänsä tarrojen lyhytikäisyydestä sekä niiden multimodaalisen luonteen mitä kekseliäimmistä hyödyntämiskeinoista. Ennen kaikkea siitä, minkä panoksen saksan kieli antaa suosittujen turistikohteiden – tässä tapauksessa Barcelonan – transgressiivisiin eli rajoja rikkoviin kielimaisemiin.
Kuvat: Leimu Laine
