Aseita, nälkää ja huvituksia

Vuoden 1917 marraskuun kolmastoista päivä oli tiistai. Elintarvikepula, maidon ja voin rajahinnat sekä elintarvikkeilla keinottelun estäminen puhuttivat kaikissa Turussa ilmestyneissä lehdissä. Kaupunkilaisten ahdingosta ja epävarmuudesta huolimatta uutiset maailmalta veivät paljon palstatilaa. Tilanne Pietarissa ja Moskovassa oli epäselvä, ”Kansalaissota jatkuu Venäjällä” otsikoi Turun Sanomat. Osa tiedoista oli hyvin tarkan oloisia. Esimerkiksi Pietarin Nevskillä oli ollut sunnuntaina huomattavat hiljaista, kaupunkilaisten vapaapäivästä huolimatta. Tietojen tarkkuudesta huolimatta epätietoisuus on käsinkosketeltavaa.

Maailmansodan tapahtumista Italian rintama oli Turusta maantieteellisesti kauempana, mutta se sai myös paljon otsikkotilaa. Turkulaiset elivät omassa päivittäisessä ahdingossaan, mutta olivat samalla osa maailman tapahtumia. Tiedot eivät aina olleet tarkkoja, mutta varmaankin ymmärrys siitä, että oman kaupungin tapahtumat olivat osa ympäri maailmaa riehuvaa väkivallan ja levottomuuden aikaa, oli selvää lehtiä lukevalle kansalle.

Maailmansota oli tuonut tuliaseet ja ampumisen osaksi kaupunkilaisten arkipäivää. Aseita virtasi työläiskaarteille. ”Våra röda få vapen från tavaritschi”, uutisoi Åbo Underrättelser. Aseita myös myytiin ja esimerkiksi sekä suomen- että ruotsinkielisistä lehdistä löytyi arvoituksellinen ilmoitus myytävänä olevasta Browningista, jonka mukana tuli 80 patruunaa. Kauppoja saattoi käydä hieromassa hotelli Per Brahessa. Sosialistissa taas haluttiin ostaa ”Revolverin 7 mm piikkipatruunoita”.

Kaiken epävarmuuden ja nälän keskellä esitettiin elokuvia, konsertteja ja näytelmiä. Vähä-Heikkilän järjestyskaarti mainosti tansseja, ja Työväennäyttämöllä esitettiin väärinymmäryskomediaa Minun vauvani. Kappale perustui amerikkalaisen Margaret Mayon näytelmään Baby Mine vuodelta 1904, joka sai kantaesityksensä Tampereen Työväenteatterissa 1915. Valentin Vaala ohjasi myöhemmin, vuonna 1954, näytelmästä elokuvakomedian nimellä Minustako isä!

– S-a. L.