Vuodenvaihteen kynnyksellä
Vuosi 1917 oli tullut viimeiseen päiväänsä. Åbo Underrättelserin pääkirjoituksen mukaan mennyt vuosi oli ollut ennennäkemätön. Se ei jättänyt valoisia muistoja, mutta suuri maailmanhistoriallinen vuosi se oli ollut. Maailmansota oli toki yhä käynnissä, mutta vuosi 1917 oli näyttänyt maailmalle Venäjän vallankumousten ihmeellisen näytelmän, itsevaltiuden päättymisen, tsaariperheen vangitsemisen, kansanvallan täydellisen läpimurron…Vaikka vallankumouksesta ei seuraisikaan rauhaa, sen vaikutukset olisivat syvälliset kaikkialla maailmassa. Se olisi samanlainen vedenjakaja kuin Ranskan suuri vallankumous runsaat sata vuotta aiemmin.
Nämä ajatukset ilmestyivät Sylvesterin päivänä 1917, tilanteessa, jossa lokakuun vallankumous oli vielä tuoreessa muistissa. Ajatus vuodesta 1917 vedenjakajana syntyi jo ennen kuin vuosi oli edes ehtinyt vaihtua!
Tulevaisuus näyttäisi, miten vallankumous jatkuisi. Todennäköisenä kirjoittaja piti sitä, että ennen pitkää nähtäisiin monarkististen tai diktatoristen voimien vastaisku. Kaikki oli vielä epävarmaa, ja vuosi 1918 tulisi näyttämään, mihin suuntaan kaikki kehittyisi. Mutta jo nyt oli selvää, että vuosi 1917 oli antanut merkittävän sysäyksen kansallisille vapauden ja itsenäisyyden pyrkimyksille, niin Ukrainassa kuin Suomessakin.
Samanlainen taitekohdan tuntu kuin Åbo Underrättelserin pääkirjoituksessa oli varmasti monen turkulaisen mielessä vuoden viimeisenä päivänä. Kaupungilla oli uudenvuodenaattona mahdollisuus sekä hiljentyä että riehaantua. Ruotsinkielisellä metodistiseurakunnalla oli Turussa Betlehem-kirkko Eerikinkadun ja Käsityöläiskadun kulmassa. Kirkon peruskivi oli muurattu 1911, ja rakennus purettiin 60 vuotta myöhemmin, vuonna 1971. Tähän kirkkoon turkulaiset olivat tervetulleita laulamaan ja rukoilemaan uudenvuodenaattona klo 22.30. Samaan aikaan toisaalla juhlittiin äänekkäämmin. Sosialisti-lehti mainosti lukijoilleen Tarmon talolla järjestettäviä uudenvuodenaaton “illatsuja”, jotka alkoivat jo klo 19 ja yleisö pääsi markalla mukaan.
– H. S-i