Maanvuokraväestön päätöksiä vapauttamisasiastaan ja Suomen moraalin rappio

Halikon Wartsalan sotilasvirkatalon ja Halikon Toijalan kylän maatyöläisten ja torpparien kirjelmä julkaistiin Sosialistissa 4. tammikuuta 1918. Sen laatimisen syyksi todettiin porvarillisten eduskuntaryhmien ”keljuileminen” maanvuokra-asiassa ja vedottiin sosiaalidemokraattien eduskuntaryhmään tilanteen korjaamiseksi. Maan vuokraoikeus haluttiin perilliseksi ja verot haluttiin maksaa valtiolle, sillä silloin ne hyödyttäisivät myös heitä itseään, ei vain ”maakapitalistia”. Lisäksi sotalaistosta pidettiin tarpeettomana, tai joka tapauksessa sen palauttamista vastustettiin. Painostuskeinoksi harkittiin jo veronmaksulakkoa, mutta vielä tähän ei menty.

Kirkollis-yhteiskunnallinen viikkolehti Herättäjä kirjoitti samana päivänä katkeraan sävyyn yhteiskunnan rappiotilasta, jossa moraalittomuus, sivistymättömyys ja suoranainen jumalanpilkka olivat yhä yleisempiä. Suomen itsenäisyyden tuoma euforia saattoi olla vain väliaikaista, sillä edes Saksa ei ollut Suomea tunnustanut ja Suomen itsenäisyys saattoikin olla vain yksi osa ”sitä suurta naamiohuvia, joka nimi on Venäjän vallankumous”, ja tästä suomalaisten oli syyttäminen itseään: ”veljesveri vuotaa virtanaan sivistyneisyydestään ja viisaudestaan kerskailevan kansamme keskellä”. Onko Suomen syntimitta täysi ja odottaako sitä Sodoman ja Gomorran kohtalo? Ei, sillä Jumalalla on kansastamme edelleen pelastuksen ja rakkauden ajatukset.

– Selaginella