Vallankumouslait kansanäänestykseen ja yritys hillitä väkivaltaisuuksia

Turussa ilmestyneessä Sosialistissa julkaistiin 6. helmikuuta 1918 Sosialidemokraattien puolueneuvoston päätös, jonka mukaan maassa oli puhjennut vallankumous, kun työväenluokka oli ”nälkiintyneenä ja sorrettuna”, sekä ”aseellisen uhan alaisena” noussut puolustamaan elämisensä edellytyksiä. Päätöksellä, joka julkaistiin näyttävästi Sosialistin etusivulla, saatettiin myös pyrkiä hillitsemään kumouksellisen tilanteen aiheuttamaa epäjärjestystä, väkivaltaa, levottomuuksia ja rikollisuutta. Tässä ei kuitenkaan kovin hyvin onnistuttu.

Puolueneuvoston päätöksessä todettiin:

”Puolueneuvosto toteaa, että Suomessa on puhjennut vallankumous, jolla on yhteiskunnallisen kumouksen luonne. Nälkiinnetyttynä, sorrettuna sekä joutuneena aseellisen uhan alaiseksi on työväenluokka noussut varjelemaan elämisensä ensimmäisiä edellytyksiä, tahtoen tässä tarkoituksessa muuttaa yhteiskunta- ja valtiojärjestyksen perusteita kansanvaltaisemmiksi. Puolueneuvosto hyväksyy tämän liikkeen historiallisena välttämättömyytenä ja kehottaa maan työväestöä sitä kaikkialla tarmokkaasti edistämään.”

* * *

Päätöksen mukaan vallankumouslait tulisi asettaa kansanäänestykseen, kun olot olisivat rauhoittuneet, ja siitä eteenpäin yhtäläisellä äänioikeudella valitun eduskunnan tulisi säätää lait:

“Puolueneuvosto tunnustaa Suomen kansanvaltuuskunnan vallankumoushallitukseksi ja hyväksyy tämän hallituksen kaikki tähänastiset toimenpiteet. Näin hyväksyy se myös ne lait, mitkä kansanvaltuuskunta on laatinut ja julkaissut. Kuitenkin puolueneuvosto vaatii, että jo julkaistut tärkeimmät vallankumouslait kuin myöskin vastajulkaistavat, ovat asetettava sittenkun siihen tilaisuutta tarjoutuu, Suomen kansanäänestyksellä lopullisesti hyväksyttäviksi tai hylättäviksi. Siihen asti kunnes tämä voi eri lakeihin nähden tapahtua, olkoon niillä welvoittava voima kaikkiin Suomen kansalaisiin nähden. Kunnes olot on saatu siihen määrin järjestetyiksi, että kansanedustuslaitos woidaan yleisellä äänioikeudella valita asetetaan lakeja laatimaan ja kansanvaltuuskunnan toimintaa valvomaan sekä yhdessä sen kanssa maan hallitusasioita hoitamaan Työväen Pääneuvosto, jolle vallankumousaikana on kaikissa suhteissa kuuluva maan korkein valtiovalta.”

Epäjärjestykseen tulisi päätöksen mukaan suhtautua hyvin ankarasti:

”Anarkistiset ja kaikki omavaltaiset teot ovat estettävät. Tässä suhteessa on ryhdyttävä mitä ankarampiin voimatoimenpiteisiin. Lujaa kurinalaisuutta on kehitettävä. Kansalle on annettava julistuksia joissa terotetaan, että anarkia on työväenluokan pahin vihollinen ja ettei vallankumous ole samaa kuin rikollinen väkivalta. (…) Vastustajia on aina ja kaikkialla kohdeltava oikeudenmukaisesti. On esiinnyttävä tarmolla mutta tarpeetonta verenvuodatusta on vältettävä. Ainoastaan aseistettuja vastustajia vastaan on väkivalta oikeutettua. Vankeja kohtaan on käyttäydyttävä inhimillisesti ja säädyllisesti.”

Päätöksessä mietittiin myös tuotannon järjestämistä tulevaisuudessa:

”Tuotannon saattamisesta yhteiskunnan haltuun noudatettakoon tarpeellista varovaisuutta. Kuitenkin ulotettakoon valtion valvonta kaikille tärkeimmille tuotannon aloille, Ja missä kapitalistit ilkeämielisyydessään yrittävät rajoittaa tai kokonaan keskeyttää tuotantoa, sosialiseerattakoon sellainen tuotannon ala julistamalla tuotannon välineet menetetyiksi valtiolle.”

– T–io