Vallankumous Kakolassa

Suomen Kansanvaltuuskunnan oikeusasiain valtuutettu Antti Kiviranta oli 4. helmikuuta 1918 lähettänyt Suomen vankiloihin, kuritushuoneisiin ja kasvatuslaitoksiin määräyksen. Siinä kehotettiin henkilökuntaa viipymättä valitsemaan keskuudestaan neuvosto hoitamaan “näitä laitoksia”. Turussa ryhdyttiin neuvottelemaan Kakolan vankilan asemasta, ja Sosialisti uutisoi asiasta 8. helmikuuta otsikolla “Kakolan vartijat hyväksyivät Valtuuskunnan”. Lehti totesi:

“Turussa sijaitsevan Kakolan kuritushuoneen vartijatkin hyväksyivät eilen innostuneen mielialan vallitessa Suomen Kansanvaltuuskunnan, antaen sen ohjelmalle ja pyrinnöille täydellisen kannatuksen.”

Kansanvaltuuskunnan ajatuksena oli, että neuvostot hoitaisivat komissaarin johdolla laitosten asioita, kunnes uusi hallinto saatiin järjestettyä.

Sosialistin mukaan Turun vallankumouskomitea oli edellisenä päivänä, 7. helmikuuta, käynyt neuvottelemassa vartijoiden kanssa, ja vartijat olivat lehden mukaan antaneeet täyden tukensa kumoukselle. Vartijoiden keskuudesta valittiin neuvosto, jolla toistaiseksi olisi “korkein valta vankilan asioissa”.

– H. S-i

Kakolan historiasta vuosina 1917–1918, ks. lähemmin Harri Hakamäki: Kakolan vankila 1853–2007. Toim. Jussi Lehtonen. Kansatiede, Turun yliopisto. Turku 2016.