Turun vankien ”syvä katumus ja vapauden kaipuu”

Helmikuun 17. päivänä Turussa ilmestyi ainoastaan venäjänkielinen Izvestija-lehti. Helsinkiläinen Työmies-lehti sen sijaan julkaisi myös Turkua koskevia tietoja. Lehdessä ilmestyi Turun kuritushuoneen vankien allekirjoittama vetoomus vankien vapauttamisen puolesta. Vankien kirjelmä liittyi mitä ilmeisimmin Suomen Kansanvaltuuskunnan laatimaan määräykseen, joka oli julkaistu Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantaja-lehdessä 6. helmikuuta 1918. Tämän määräyksen mukaan vankiloiden henkilökunnan tuli ryhtyä laatimaan luetteloita sellaisista yhteiskunnalle vaarattomiksi katsomistaan vangeista, jotka voitaisiin päästää ehdonalaiseen vapauteen. Vankien kirjelmä oli vastaus tähän esitettyyn vapauden mahdollisuuteen. Kirjoituksessa vakuutettiin vankien kiitollisuutta sekä hyvää käytöstä mahdollisen vapautumisen jälkeen. ”Sillä ystävällinen teko, velvoittaa meitä vankejakin palkitsemaan ystävyyden ystävyydellä, kun taas julmuus, säälimättömyys ja välinpitämättömyys kasvattavat nurjuutta, kostonhalua, vihaa, sekä välinpitämättömyyttä, joista riistäjät saisivat kaikenmoiset provokaattorit, ja lakkorikkurit.”

Vangit olivat kuitenkin huolissaan niistä ehdoista, joita vapauttamiselle oli asetettu. Tämä huoli koski sitä seikkaa, että ”sellaiset vangit päästetään vaan vapaiksi, joita ei katsota yhteiskunnalle vaaralliseksi”. Kirjelmä jatkui: ”Huomautamme tähän, että jos vankeja lasketaan vaan sen perusteella vapaaksi, miten vanhan keisarivallan virkailijat ovat puolueellisuudessaan meitä mustanneet, niin ei meillä ole monellakaan toivoa vapauteen päästä heti.”

Vankien toivomaa joukkovapauttamista ei lopulta toteutettu.

– Grundström