Tuhon jäljet

Kun päivä 12. huhtikuuta 1918 valkeni, näkivät turkulaiset, mistä edellisen yön räjähdykset olivat johtuneet. Edellisenä iltana klo 23 oli kuultu aluksi isompi räjähdys, ja sen jälkeen sarja pienempiä. Aamulla selvisi, että punaisten joukot olivat räjäyttäneet Kanavaniemen satamassa olleita laivoja.

Turkulaiset vaelsivat katsomaan tuhon jälkiä. Seuraavana päivänä Turun Sanomat raportoi tuhoutuneet höyrylaivat: ne olivat Wihuri, Salo, Pargas, Sven Dufva, Mariehamn, Attu I ja II, Suomi, Wellamo, Soisalo, Wasama, Alli ja Kimiko sekä pari muuta. Lehti totesi edelleen: ”Tuhotut laivat olivat enimmäkseen pieniä ja vanhoja, joten vahingot eivät ole kovin suuret. Kaupungin parhaat laivat olivat ylempänä joessa ja unohtuivat ne kaikesta päättäen.”

Valokuvaaja E. A. Vesa kävi kuvaamassa uponneet laivat. Säilyneissä kuvissa nähdään muun muassa s/s Wellamo, jonka perä on veden peitossa. Neljä miestä seisoo keulassa, ja väkeä on myös satamalaiturilla ihmettelemässä tilannetta.

Perjantaina 12. huhtikuuta viimeiset punakaartin joukot poistuivat kaupungista. Kansa jäi odottamaan valkoisten sotilaita, joiden tiedettiin olevan jo matkalla Turkuun. Aseet paukkuivat vielä perjantaina Kärsämäessä, sillä Maariaan oli ilmaantunut pakenevia punakaartilaisia, jotka olivat kuljettamassa viljaa ja leipää. Kaartilaiset ehtivät viimeiseen junaan Kärsämäen pysäkillä ja nousivat kyytiin laukausten vaihdon saattelemana.

– H. S-i