Yön tytär ja tuoksuvat elokuvat

07. toukokuu 2018 Elokuva 0

Toukokuussa 1918 sanomalehdistössä julkaistiin päivä päivältä yhä enemmän kaupungin huvielämään liittyviä ilmoituksia. Sotauutisten lomassa Åbo Underrättelser oli jo 2. toukokuuta kertonut newyorkilaisesta elokuvateatterin omistajasta, joka oli keksinyt “tuoksuvat elokuvat”. Esityssalia tuoksutettiin aina sen mukaan, mitä valkokankaalla nähtiin. Jos elokuvateatterissa esitettiin esimerkiksi kuvaa Tirolista, saliin tulvahti alppiorvokin tuoksua. Kaukaisilla mailla oli omat symboliset tuoksunsa. Esimerkiksi Espanjaan sijoittuvissa draamoissa yleisö saattoi haistella havannalaissikarin tai andalusialaisen appelsiinin aromeja.

Toukokuun alun näyttävimpiä elokuvailmoituksia oli Casino-teatterin mainos 7. toukokuuta 1918. Se julkaistiin useassa lehdessä samanaikaisesti. Juuri tuona iltana saisi Turun ensiesityksensä “näytäntökauden jännittävin ja mieltäkiinnittävin salapoliisi- ja seikkailunäytelmä” Yön tytär. Kyse oli oikeastaan Yön tytär -sarjaelokuvan osasta Kauhun luola. Ilmoituksen mukaan se oli “kolmas seikkailu”, mutta tosiasiassa elokuva oli tanskalainen Nattens datter IV (1917) eli sarjan neljäs elokuva.

Richard Lundin käsikirjoittaman ja Kay van der Aa Kühlen ohjaaman sarjan aloitus oli Yön tytär (Nattens datter, 1915), jota seurasivat Yön tytär eli Vankina palavassa savutorvessa (Nattens datter II,1916) ja Yön tytär. Elämän ja kuoleman uhalla (Nattens datter III, 1917). Kaikissa elokuvissa mystisenä yön tyttärenä esiintyi näyttelijä Emilie Sannom (1886–1931). Kauhun luolassa Sannomin vastanäyttelijänä nähtiin Jon Iversen, joka esitti amerikkalaista miljonääriä Tom Ralphia.

Jännittävän tanskalaisseikkailun lisäksi Turussa nähtiin illalla 7. toukokuuta myös englantilaisen kirjailijan William Wymark Jacobsin (1863–1943) tarinaan perustuva An Odd Freak (1916), joka Suomessa sai nimen Villimies Papuasta.

– H. S-i

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *