”Juuri ilmestynyt … Leipää.”

”Leipää.” Näin luki isolla Turun Sanomien sivulla neljä 21. joulukuuta 1917. Monen mieleen iski varmasti varsin pian, että näin tarjottu kyrsä oli harmillisen paperista. Kyseessä oli mainos ruotsalaisen kirjailijan ja sanomalehtimiehen Willy Grebstin kirjasta Bröd: tvärsnitt genom samhället våren 1917, jonka Frans Talaskivi oli suomentanut. Kirjan oli hiljattain julkaissut Kustannusliike Minerva Helsingissä. Samassa lehdessä (s. 6) raportoitiin hengästyttävästä ruuhkasta kirjakaupassa. Kriitikko puolestaan kirjoitti Ilmari Kiannon Avioliitto-kirjasta, jonka eilen oli kerrottu menevän erinomaisesti kaupaksi. Samalla kerrottiin, että se oli ”puhtaasti seksualisen tunne-elämän tuote”. Kirjailijalle oli valitettavasti jäänyt sama tarina päälle jo vuosiksi. Kriitikko kaipasi Punaisen viivan tasoa.

Uutuuskirjan mainoksen vieressä vastaperustettu Turun Suomalainen Yliopistoseura pyysi kansalaisilta joululahjaa: yhdistys keräsi ”arwokasta kirjallisuutta, sekä uudempaa että wanhempaa” ja vastaavaa kirjallista materiaalia kuten kirjekokoelmia kokoamaansa kirjastoon. Kirjastokokoelman perusteltiin merkitsevän tärkeää askelta kohti Turun suomalaista yliopistoa.

Samanaikaisesti lehtien mukaan ”Turun kauhunpäiwät jatkuwat” (Turun Sanomat, s. 3) ja monenlaista epäjärjestystä sekä välikohtausta riitti kaupungista raportoitavaksi, vaikka venäläisten sotilaiden läsnäolo oli rauhoittanut pahimman mellastuksen.

– P. Raita