Ego-lamppuja ja helmikirjailua

Sunnuntaina 30. joulukuuta 1917 Turun Sanomat tarjosi lukijoilleen viihdykettä, tarinoita ja kuriositeetteja kaikenikäisille lukijoille, kuten sunnuntainumeroissa usein oli tapana. Tarjolla oli kaskuja, joissa huumorin kohteena olivat niin ylhäiset kuin alhaisetkin. Peräkkäin ovat vitsit professorista ja kreivistä, jotka keskustelevat sokerijuurikkaan painosta, ja talonpojasta, joka katsoo kaihoisasti perunaviljelmäänsä tiedostaen, ettei voi polttaa perunoistaan viinaa kuten ennen oli tapana:

Samalla sivulla oli kaksi uutista, joihin silmä tarttuu. Toisessa esiteltiin uutta “sotalamppua”, keksintöä, jota voidaan käyttää valaisemiseen silloin, kun käytössä ei ole polttoöljyä eikä sähköä. Tanskalainen keksintö oli Ego-niminen lamppu, jonka olivat kehittäneet konemestari N. A. Nielsen ja radiosähköttäjä Storegaard. Ego-lamppu on tehty puusta, ja se voidaan “maalaamalla tai muita kaunistelukeinoja käyttäen” tehdä “erittäin hauskan ja aistikkaan näköiseksi”. Lampussa on valkoinen kupu, ja sen nelikulmaiseen jalkaan laitetaan patterit. Näiden pattereiden avulla lamppu hohtaa himmeää valoa, jonka “on laskettu vastaavan 8 normaalikynttilän valovoimaa, mutta voi silti sen valossa hyvin lukea”. Ego palaa sata tuntia, jonka jälkeen kertakäyttöiset patterit pitää vaihtaa.

Ego-lamppua käsittelevän artikkelin vieressä on uutinen otsikolla “Helmikirjailu taas muotiin”. Tekstin mukaan on ilahduttavaa, että muoti kerrankin antaa mahdollisuuden käyttää “komeaa ja huokeaa koristelua”. Kirjoittaja, nimimerkki Helmi, toteaa, että “nainen, jolla on nopsat sormet, voi todellakin lyhyessä ajassa ja vähillä kustannuksilla päästä tyydyttäviin tuloksiin”. Hän jatkaa: “Piirustetaan malli paperille, ommellaan se harsimalla tyllikankaan alle, minkä jälkeen aloitetaan reippaasti mieluinen ja hyödyllinen työ, itse kirjailu. Juuri kevyille, ohuille kankaille antavat helmet erikoisen loiston ja vielä ne lisäävät pukujen painoa, mikä on monastikin eduksi.”

– Osculum