”60 kaatunutta, 25 haavottunutta”
Päivän Sosialisti otsikoi sivulla kuusi: ”Lahtarijoukko lyöty perinpohjin Suinulassa.” Uutinen kertoi ”salakavalasta” valkoisten 200 miehen osastosta, jonka oli tarkoitus räjäyttää työväentalo Kangasalalla Suinulan kylässä. Juonen epäonnistuttua joukko kävikin punakaartilaisosaston kimppuun ja syntyi ”tulinen taistelu”. Siinä punakaartilaiset kivääreineen löivät vastustajansa, joilla oli lähinnä pistooleja. Näin selitettiin sitä, että ainoastaan ”lahtarit” kärsivät suuria tappioita. Artikkelissa viitattiin myös porvarien levittämiin huhuihin, joiden mukaan punaisten ryhmä olisi kokonaan tuhottu…
Sikäli kuin kyse oli samasta tapauksesta, niin myöhemmin valkoisessa Suomessa se tunnettiin ja muistettiin Suinulan verilöylynä. Kun punaiset olivat ottaneet Tampereen hallintaansa tammikuun loppupäivinä, Tampereen suojeluskuntaosasto lähti pyrkimään pohjoiseen valkoisten puolelle. Punaisten joukot saivat tästä tiedon ja piirittivät eräässä talossa syömään pysähtyneet valkoiset Suinulassa 31. tammikuuta 1918. Suojeluskuntalaiset olivat heikosti aseistettuja ja antautuivat lyhyen taistelun jälkeen. Kun tilanne oli jo rauhoittunut, punaisten vahvistukseksi saapunut turkulaisten punakaartilaisten ja venäläisten sotilaiden liikkuva osasto ryhtyi tulittamaan valkoisia vankeja, joista useita (15) kuoli ja haavoittui. Uhreissa oli muun muassa monia nuoria opiskelijoita Tampereen teknillisestä opistosta. Yksi tapetuista oli Tampereen rahatoimikamarin sihteeri, insinööri K. J. Karlsson. Suinulassa eloonjääneet vangit kuljetettiin Tampereelle, ja he saivat punaisilta hyvän kohtelun. Vaikka tapahtumista ei ainakaan sanomalehdistä saanut oikeansuuntaisia tietoja vielä moniin päiviin tai viikkoihin, tätä joukkoteloitusta on pidetty yhtenä oleellisena sodan julmuuden kärjistäjänä, joka lisäsi valkoisten kostonhaluja punaisia vastustajia kohtaan.
– P. Raita
Lähteet
Tuomas Hoppu, kirjassa Tampere 1918. Tampereen museot, Tampere 2013, s. 73–76.
Rauno Lahtinen: Punainen Turku 1917–1918. Kustannusosakeyhtiö Sammakko, Turku 2016.