Paluu kieliriitoihin

1900-luvun alussa kiivaana raivonnut kieliriita oli syksyllä 1917 lakaistu maton alle. Suomen- ja ruotsinkielisen porvariston yhteiseksi vastustajaksi olivat nousseet sosialistit.

Uusi Aura kirjoitti 3. toukokuuta 1918, ettei uudessa valkoisessa isänmaassamme saa olla kieliriitoja. Vanhan kaunan oireita oli nyt kuitenkin jo ilmennyt armeijan piirissä. Lehden mukaan kenraali Mannerheim oli pitänyt itsestään selvänä, että Suomen armeijan virallinen kieli on suomi.

Lehden mielestä on toki luonnollista, etteivät aivan kaikki osaa suomea. Sotilaan mieli kuitenkin kuohahtaa, kun hän vaistoaa, että ”toisen kielen käyttämiseen sisältyy ylimielisyyttä, ynseyttä ja kylmää itsekkyyttä hänen omaa kieltänsä kohtaan”.

Vuoden 1918 Suomessa ei saa olla yhtäkään virkamiestä, joka ei pysty tai halua vastata suomalaiselle sotilaalle suomenkielellä. ”Ne jotka eivät hyvällä ota opikseen, saavat pian kokea, että me suomenkieliset olemme vihdoinkin vapautuneet vaatimattomuudestamme kieleemme nähden!”

Kielitaistelu oli tekemässä vahvaa paluuta.

– R-no