Turkulaiset säveltäjät ahkerina

Turun Sanomat kiinnitti 21. syyskuuta 1917 huomiota siihen, miten ahkeria turkulaiset säveltäjät olivat edellisenä kesänä olleet ”sota-ajasta ja sen aiheuttamista puutteista huolimatta”: Lehti nostaa esiin kaksi paikallista säveltäjää, jotka olivat Viljo Mikkola (1871–1960) ja Fredrik Isacsson (1883–1962). Kälviäläissyntyinen Mikkola oli opiskellut Ranskassa ja Saksassa ja oli vuodesta 1908 toiminut Mikaelinkirkon urkurina Turussa. Hänellä oli myös piano- ja harmoniliike. Kesän 1917 aikana Mikkola oli säveltänyt yksinlauluja, joista Maikki Järnefelt-Palmgren oli syksyn aikana luvannut esittää Lauri Pohjanpään sanoihin pohjautuvan ”Poutapilvet”. Mikkolan muita lauluja olivat ”Punaisessa purressa” (Larin-Kyösti), ”Köyhä” (Lauri Pohjanpää) ja ”Leimahdellos nuori rinta” (Niilo Mantere), jotka olivat ”erittäin melodisia ja miellyttäviä sävellyksiä”. Mikkolan kynästä oli kirvonnut myös monia urkusävellyksiä, kuusi preludia ruotsalaiseen kokoelmaan sekä kymmeniä koraalialkusoittoja, jotka tanskalainen Wilhelm Hansen oli luvannut kustantaa ”kohta sodan loputtua”.

Vestanfjärdissä syntynyt Fredrik Isacsson oli opiskellut Turun Lukkari- ja Urkukoulussa. Urkujen soittoa hän oli opiskellut myös Oskar Merikannon johdolla Helsingissä. Kesän 1917 aikana Isacsson oli säveltänyt U. W. Walakorven runoihin perustuvat yksinlaulut ”Varjossa valkeiden puiden”, ”Auringonnousu” ja ”Kyyneleet”, joista varsinkin ensimmäinen oli ”sävelletty oivaan tyyliin”. Laulumusiikin ohella Isacsson oli saanut valmiiksi kaksi kolmiosaista orkesterisävellystä, Pieni sarja 1 ja 2, joita Turun Sanomien mukaan ”esitetään ensi talven konserteissa”.

– Osculum