Kirjoitan blogini ensisijaisesti väitöskirjani aineiston pohjalta. Olen haastatellut väitöskirjaani varten kymmeniä kansanedustajia eri puolueista viime vaalikauden aikana (11/2017 –06/2018), jolloin olin itse eduskunta-avustaja. Tutkimukseni aiheena on sosiaalisen pääoman ja vaikutusvallan ulottuvuudet yksittäisen kansanedustajan näkökulmasta. Tarkastelen pätevyyttä yhtenä kansanedustajan sosiaalisena ominaisuutena.
——-
Viime vuosikymmenen aikana politiikan henkilöityminen on lisääntynyt. Yksittäisen poliitikon merkitys on kasvanut ohi puolueiden identiteetin (Borg & Paloheimo, 2009, 94). Poliitikko yksilönä on helpompi samaistumisen kohde, koska jälkiteolliselle yhteiskunnalle ominaista on yksilöllisyyttä korostava kulttuuri. Samalla kuin yksilöllisyys korostuu, korostuu myös poliitikon sosiaalinen pääoma.
Sosiaalinen pääoma on yksilön toiminnallinen resurssi, joka ilmenee ihmisten välisissä suhteissa. Sosiaaliseksi pääomaksi voidaan nimetä esimerkiksi nimenomaan kvalifikaatiot eli tausta, koulutus mutta myös verkostot. Sen avulla poliitikko tekee päätöksiä, vaikuttaa ja saavuttaa asioita.
Sosiaalinen pääoma antaa henkilölle mahdollisuuden käyttää ja kasvattaa valtaa suhteessa muihin. Vaikutusvalta voi perustua sekä muodollisissa hierarkioissa oleviin asemiin ja niiden antamaan auktoriteettiin ja toimivaltaan että epämuodollisiin tekijöihin, kuten taitoon ja karismaan.
Sosiaalisen pääoman merkitys tuli esille tekemissäni haastatteluissa esimerkiksi, että osaamisen eli kvalifikaatioiden lisäksi korostettiin verkostojen eli kaverisuhteiden merkitystä eduskuntatyössä ja vaikutusvallassa.
Yksilön ominaisuudet ovat osa sosiaalista pääomaa ja aineistossani yksi merkityksellinen kansanedustajan ominaisuus on pätevyys. Ajatus poliitikon pätevyydestä on kuitenkin varsin hankalasti määriteltävissä. Yksittäisen kansanedustajan pätevyys voi olla muodollista; se perustuu koulutukseen tai saavutuksiin. Se voi olla myös epämuodollista pätevyyttä, joka liittyy vaikutustaitoihin, poliittiseen pelisilmään ja vallankäyttöön. Tässä tekstissä pyrin avaamaan kansanedustajan pätevyyttä ja sen joitakin ulottuvuuksia, kuten pätevyyden ja vaikutusvallan suhdetta sekä sopivuuden merkitystä.
Haastattelujen perusteella pätevä kansanedustaja syventyy asioihin, edistää ajamiaan asioita monella tapaa ja tuo niitä julkisuuteen. Pätevyyttä voidaan tarkastella eduskunnan sisältä ja ulkoa käsin. Kansanedustaja on pätevä vaikuttaessaan eduskunnan sisäiseen työhön kuten valiokuntatyöhön, hallitusneuvotteluihin tai kehys- ja budjettiriiheen. Tämä puolestaan vaatii perehtyneisyyttä esimerkiksi valiokunnassa käsiteltäviin asioihin ja hallituksen ja ministeriöiden valmistelemiin esityksiin. Eduskunnassa asioihin syventyminen vaatii myös jossain määrin kokemusta ja asiantuntemusta.
Haastatteluissa tuli esille sirpaletiedon määrän lisääntyminen ja kansanedustajatyön vaativuuden kasvu. Poliitikon tulee hahmottaa isoja kokonaisuuksia (esim. sote) ja niiden välisiä syy-yhteyksiä. Poliitikon tulisi kyetä hahmottamaan syy-yhteydet, jolloin pidempi kokemus politiikasta voi tuoda suhteellisuudentajua ja valmiutta. Vaikka kansanedustajan tekevät yhä enemmän päätöksiä nojaten asiantuntijatietoon, tarvitaan tiedon arvioimiseen kuitenkin osaamista. Näin ollen pätevä kansanedustaja oivaltaa kysyä tietoa oikeilta asiantuntijoilta ja oikein kysymyksin.
Asiantuntijuus lisää poliittista pääomaa (Kontula, 2018) ja ilmenee haastatteluaineiston mukaan yhtenä vaikutusvallan välineenä. Kun kansanedustaja osaa ja ymmärtää asioita hyvin, pystyy hän hyödyntämään sitä vaikuttamisessa ja ajamiensa asioiden edistämisessä, luomalla suhteita ja kasvattamalla verkostojaan. Tällöin muut kokevat hänet päteväksi ja vaikutusvalta voi kasvaa. Tässä toki voi olla suuria eroja sen suhteen, kuuluuko kansanedustaja hallitus- vai oppositiopuolueeseen.
Politiikassa kansanedustajan asiaosaaminen ei kuitenkaan itsessään riitä sillä työ on hyvin julkista. Asiat ovat usein myös sellaisia miltä ne näyttävät. Tällöin kansanedustaja on pätevä, jos pystyy vaikuttamaan mielipiteisiin julkisuuden kautta eli eduskunnan ulkopuolelta käsin. Tätä voidaan havainnollistaa esimerkiksi siten, saavuttaako kansanedustaja yleistä hyväksyntää.
Haastatteluissa yleisellä hyväksynnällä tarkoitetaan, että kansanedustajan saavuttaa mahdollisimman paljon sosiaalista tukea ehdotuksilleen. Haastatteluissa kävi ilmi, että mitä suuremman yleisen tuen kansanedustaja saavuttaa, sitä parempi vaikutusvalta asioiden suhteen on. Tämä vaatii sosiaalista suostuttelun ja vakuuttamisen taitoa. Tällaisia ominaisuuksia aineistossa ovat esimerkiksi karismaattisuus, puhetaidot ja olemus.
Pätevyys on myös sitä, kuinka hyvin kansanedustaja pärjää puolueen sisäisessä hierarkiassa. Puolueen sisäisessä hierarkiassa pärjää esimerkiksi ajallisella kokemuksella, luotettavuudella ja uskottavuudella. Pätevyys on myös sitä, että osaa kuunnella muita puolueen jäseniä. Näin ollen pätevyys tulee osin lähelle sopivuuden käsitettä. Sopivuutta kuvaa, kuinka kansanedustaja käyttää ja hyödyntää kertynyttä pätevyyttään sekä millaisena persoonana muut hänet kokevat. Esimerkiksi karisman, auktoriteetin tai sosiaalisuuden muodossa. Kansanedustaja voi olla sopiva persoonana tai asioiden osaavana henkilönä. Politiikassa voi olla myös ratkaisevaa, että olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Kirjoittaja: Karoliina Kähönen
Teen monografia-väitöskirjaa Turun yliopiston taloussosiologian oppiaineessa ja toisena ohjaajana on Poliittiset kuplat -hankkeen vetäjä Arttu Saarinen. En ole itse ollut mukana Poliittiset kuplat -hankkeen toiminnassa.
Sidonnaisuuksien osalta lukijan on tärkeää tietää, että toimin myös itse puoluepolitiikassa, olen yksi Liike Nytin perustajajäsenistä. Lisäksi työskentelen eduskunnassa eduskuntaryhmän pääsihteerinä ja kansanedustajan eduskunta-avustajana. Viime kaudella toimin toisen kansanedustajan eduskunta-avustajana.
—
Lähteet
Borg, Sami & Paloheimo, Heikki. 2009. Vaalit yleisödemokratiassa. Eduskuntavaalitutkimus 2007. Tampere University Press ja tekijät.
Kontula, Anna. 2018. Eduskunta: Ystäviä ja vihamiehiä. Into Kustannus.
