Joskus työ vie mielenkiintoisiin paikkoihin. Kun keväällä tarjottiin mahdollisuutta osallistua tutkimuslaitoksen edustajana Norjan Bergenistä Shetlannin saarille ja takaisin kulkevalle purjehdusmatkalle kolmimastoparkki Statsraad Lehmkuhlin kyydissä, en miettinyt vastaustani kahta kertaa. TSYK:n merilukion järjestämällä 6-päiväisellä 10-vuotisjuhlapurjehduksella saimme oppia niin purjehduksesta kuin myös havainnoimme monin eri tavoin miten Pohjanmeri eroaa Itämerestä. Purjehdukselle osallistui kaikkiaan noin 80 henkeä. Statsraad Lehmkuhlin miehistön lisäksi laivaan astui muun muassa TSYK:n merilukion opettajia sekä nykyisiä ja entisiä merilukion oppilaita, Aboa Maren ja Novian opiskelijoita ja henkilökuntaa, Forum Marinumin tutkijoita sekä kaksi kadettia merisotakoulusta.
26-27.8 Purjehdusoppia ja navigointia
Purjehdusmatkalle lähdettiin sunnuntaina 26.8. Olimme sopineet, että laivalle ilmoittaudutaan klo 10 aamulla, joten saavuin Bergeniin jo edellisenä päivänä. Bergenin sateinen ja varsin kolea keli ei haitannut sillä satamassa vastassa oli komea näky. Vuonna 1914 rakennettu Statsraad Lehmkuhl on säilytetty alkuperäisessä asussaan ja henkii historiaa. Toisin kuin luulimme, ei köysiä irrotettukaan pian saapumisemme jälkeen vaan saimme ensin tutustua rauhassa laivaan ja sen turvallisuuskäytänteisiin ja -sääntöihin ennen lähtöä. Köydet irrotettiin lopulta klo 14.00 ja hiljalleen aloitimme matkamme kohti avomerta.
Sunnuntaina ensimmäinen mastoon kiipeämisharjoitus sai adrenaliinin liikkeelle. Aluksen mastot ovat noin 48 m korkeita.
Purjehduksen aikana yövyimme perinteiseen tyyliin riippumatoissa.
Statsraad Lehmkuhl on koulutusalus ja purjehduksen ajan toimimme osana laivan miehistöä. Heti matkan alussa koko porukka jaettiinkin valkoiseen, punaiseen ja siniseen vahtivuoroon, ja vahtivuorot pyörivät koko matkan ajan vuorokauden ympäri. Jokaisella vahtivuorolla oli neljän tunnin pituisia vahtivuoroja päivän aikana kaksi. Itse pääsin osaksi sinistä vahtivuoroa, jonka klo 20.00-24.00 ja 08.00-12.00 välille osuvat vuorot olivat valkoiseen ja punaiseen ryhmään verrattuna varsin inhimilliset. Vahtivuorojen aikana osa porukasta teki ennalta määrättyjä tehtäviä, jotka kulkivat nimellä helmswatch (ruorimies), look-out (tähystäjä), bouy-watch (mies yli laidan vahti) ja firewatch (tulivahti). Ryhmän loput jäsenet osallistuivat tarpeen mukaan purjeiden käsittelyyn, tekivät muita laivan ylläpitoon ja huoltoon liittyviä tehtäviä tai saivat opetusta erinäisistä purjehdukseen liittyvistä asioista.
Matkan aikana opimme mm. aluksessa käytettävien purjeiden nimistöä ja purjehdusteoriaa.
Purjeiden käsittelyyn ja muihin aluksella tehtäviin töihin sai osallistua niin paljon kuin halusi ja pystyi.
Avomerelle päästyämme osoitti meri voimansa. Eipä aikakaan kun ensimmäiset ryhmästämme tulivat merisairaiksi. Vaikka vellova meri teki olon epämiellyttäväksi, selvisin onneksi itse ilman sen suurempaa pahoinvointia. Ensimmäinen yövuoro oli varmasti kaikille osallistujille mieleenpainuva kokemus ja seuraavana päivänä laivan kannella ja penkeillä näkyi yksi jos toinenkin väsynyt hahmo. Onneksi matkan jatkuessa keli parani yhtä matkaa ryhmämme merimieskunnon kanssa ja loppumatka jatkui varsin iloisissa tunnelmissa.
28.8 Pysähdys Lerwickissä, Shetlannin saarilla
Saavuimme Lerwickiin, Shetlannin saarten ainokaiseen kaupunkiin, aikaisin tiistaiaamulla. Maissa kaikilla muilla paitsi lukiolaisilla oli noin yhdeksän tuntia vapaa-aikaa, joten päätimme muutaman muun kanssapurjehtijan kanssa vuokrata auton ja lähteä kiertoajelulle. Kierroksemme ensimmäinen etappi suuntautui kohti Shetlannin saarten eteläisintä kärkeä, joka tunnetaan Shetlannin saarten vanhimman majakan lisäksi hyvänä merilintubongauspaikkana. Epäonneksemme lunnit olivat jo muutama viikko sitten ehtineet lähteä pesimäluodoiltaan avomerelle, mutta matka tarjoili onneksi paljon muuta nähtävää. Jylhien kalliorantojen ja alavien skottimaisemien lisäksi näimme muun muassa runsaasti shetlannin poneja, lampaita, myrskylintuja (Fulmarus glacialis) ja suulia (Morus bassanus).
Paluumatkalla pysähdyimme myös St. Ninian’s Islella, jossa sijaitsee Iso-Britannian suurin tombolo-muodostelma. Tämän hiekkakannaksen varrelta keräsimmekin useita levä- ja selkärangatonnäytteitä lukiolaisten ihmeteltäviksi. Liekö ryhmämme vahvasta biologipainotuksesta johtuen, ei näytteiden keräyksestä meinannut tulla loppua ja pian olikin jo kiire ehtiä takaisin satamaan, laivasta kun ei sovi myöhästä!
29-31.8 Rutiineja ja upeita luontoelämyksiä
Puomille kiipeäminen ja purjeiden käsittely osottautui hyvin suosituksi tehtäväksi matkan varrella.
Paluumatkalla toiminta laivalla alkoi jo sujua rutiininomaisesti ja purjeiden ja köysien käsittely (ja siihen liittyvät norjankieliset käskyt) alkoivat jo sujua jouhevasti. Lukiolaisten kanssa kertasimme Itämeren ja Pohjanmeren erityispiirteitä ja meribiologikollega Heidi Arposen kanssa aloitin keräämiemme näytteiden läpikäynnin laivan kurssisalissa. Omien näytteidemme lisäksi pari lukiolaista oli myös pysähdyksemme aikana käynyt Lerwickin sataman läheisyydessä snorklaamassa ja löytänyt hienoja levänäytteitä meille ihmeteltäviksi. Vaihtelevan mainingin ja vahtivuorojen vuoksi ei keinuvassa kurssisalissa voinut viettää kerralla kauaa aikaa ja oppitunnit pidettiin tietoiskutyyppisesti pienissä ryhmissä. Näitä tietoiskuja kertyikin tiistain ja keskiviikon aikana useita ja meillä opettajilla oli hauskaa kun oppitunnin aikana kerrotut tarinat tuntuivat nousevan uusiin ulottuvuuksiin joka kerran yhteydessä.
Britannian saarten suurimman hiekkakannaksen varrelta löytyi paljon näytteitä lukiolaisten ihmeteltäväksi.
Maljakotiloita, simpukoita, rusko-, puna- ja viherleviä, merirokkoa, sienieläimiä, merisiilien ja rapujen osia.. vaikka näytteitä oli paljon näimme vasta murto-osan Pohjanmerestä löytyvästä lajistosta. Suolapitoisuuden vaikutus lajien kokoon ja monimuotoisuuteen oli käsinkosketeltavaa.
Paluumatka tarjoili merimaisemien ohella hienoja luontoelämyksiä. Laivan miehistön mukaan Bergenin ja Lerwickin välillä havaitaan vain harvoin valaita, delfiinejä ja haita, Shetlannin saarten länsipuolella olisi enemmän havainnoitavaa. Liekö kyse ollut siis tuurista, suuresta havaitsijajoukostamme tai harjaantuneesta silmästä, kun pääsimme matkan aikana näkemään niin meduusoja kuin saalistavia miekkavalaitakin. Havaittiinpa laivan läheisyydessä ilmeisesti jättiläishaikin (Cetorhinus maximus) ja delfiinihavainnostakin ilmoitettiin.
Paluumatkalla horisontissa näkyi useita öljynporauslauttoja
Loppumatkasta jäivät erityisesti mieleen öiden upeat tähtitaivaat ja öljynporauslauttojen suunnaton määrä ja loiste horisontissa. Myötätuuleen mentäessä oli kannella hetkittäin kuumakin. Koska aikaa oli paluumatkalla reilusti purjehdimme Bergeniä kohti rauhassa ja kiertoreittejä tehden. Pääsimmepä myös kokeilemaan millaista on tehdä jiippi eli myötäkäännös ja venda eli vastakäännös kolmimastoparkilla. Matkan lähestyessä loppuaan oli tunnelma haikea pienestä matkaväsymyksestä huolimatta. Ehkä tämä ei jää kuitenkaan viimeiseksi purjehdukseksi Statsraad Lehmkuhlin kyydissä. Hyvä yhteistyömme TSYK:n merilukion kanssa jatkuu ja ennen kuin olimme päässeet edes satamaan suunnitelussa olivat jo uudet seikkailut UN Ocean Science 2021-2013 ja Agenda 2030 teemojen parissa.
Iso kiitos TSYK:n merilukion opettajille Christiane Ala-Nissilälle ja Nina Branderille matkan järjestämisestä sekä kutsusta tulla mukaan tälle ikimuistoiselle ja opettavaiselle matkalle!
Lue lisää:
Teksti ja kuvat: Katja Mäkinen, tutkimuslaitoksen tutkimusteknikko ja väitöskirjatutkija
Vastaa