Jos tietää mitä etsiä, voi luonnosta löytää paljon merkkejä menneistä sukupolvista. Seilissä on vuosien mittaan tehty runsaasti kartoituksia ja saaresta on löydetty mm. yksi esihistoriallinen hautaröykkiö, kolme todennäköisesti esihistorialliseksi luokiteltavaa röykkiötä, kaksi kuppikalliota, historiallisen ajan kylätontti, rakennusten perustuksia sekä elinkeinohistoriallisia muinaisjäännöksiä ja puisto- ja puutarharakenteita.

Tässä postauksessa esittelemme 6 mielenkiintoisinta esimerkkiä Seilin saarelta löydettyä muinaisjäännöstä. Juttu on osaltaan jatkoa aiemmille Seilin luontoa käsitteleville kirjoituksillemme: syyskuussa 2017 kävimme virtuaalimatkalla tutustumassa Seilin luontoympäristöihin ja lokakuussa 2017 kirjoitimme kasvillisuus-inventoinnesta, joiden avulla on tarkoitus tulevien vuosien aikana seurata muun muassa maaston kulumista. Postaus perustuu tutkimuslaitoksen kirkkoprojektissa vuonna 2014 kirkko-oppaana työskennelleen Hanna Martikaisen kirjoittamaan esseeseen ja tutkimuslaitoksen kirkkoprojektin blogissa ilmestyneisiin postauksiin. Lisätietoja aiheesta myös Seilin arkeologiaprojektista kertoneesta blogisivustolta.

Mikä on muinaisjäännös?

”Muinaisjäännökset ovat maassa tai vedessä säilyneitä muistoja menneistä sukupolvista. Ne kertovat elämisestä, asumisesta, liikkumisesta, elinkeinojen ja uskonnon harjoittamisesta sekä kuolleiden hautaamisesta. Jotkut muinaisjäännökset, kuten hautaröykkiöt, uhrikivet ja linnavuoret, erottuvat maisemassa vielä tänäkin päivänä. Toiset ovat kokonaan maan peitossa kuten asuin- ja työpaikat ja maahan kaivetut haudat. Veden alla yleisimpiä muinaisjäännöksiä ovat laivojen hylyt.” – Museovirasto

  1. Esihistoriallinen hautaröykkiö

Seilin saaren eteläosassa metsäisellä kalliomäellä sijaitseva Ängesnäs bergenin hautaröykkiö löytyi vuonna 1983 inventoinnissa Saaristomeren tutkimuslaitoksen silloisen laboratoriomestarin antamien tietojen perusteella. Kohde tutkittiin tarkemmin vuonna 1993 Turun yliopiston arkeologian oppiaineen opetuskaivauksilla. Tällöin kohteesta ei löytynyt yhtään arterfaktia, mutta rapautumismittaukset viittasivat haudan esihistoriallisuuteen, ja ohuiden levyjen irtoaminen kalliopinnasta voi olla merkki myös tulenpidosta (Tuovinen 1994; Helminen & Ahlamo 2009).

Ängesnäs bergen. Kuva: Hanna Martikainen

Hautaröykkiön kivet on ladottu korkealle kalliopaljastumalle poikkeuksellisen tiiviisti, ja kaikki kolot on täytetty. Röykkiö ennallistettiin kaivausten jälkeen. Röykkiön läheisyydessä sijaitsee myös erilliskohde Ängesnäs bergen 2, joka on itä-länsisuuntainen aitamainen kivilatomus (Helminen & Ahlamo 2009).

  1. Kuppikalliot

Kuppikiviksi kutsutaan kiviä tai kalliopintoja, joissa on yleensä useita suhteellisen pyöreitä hakkaamalla tai hiomalla tehtyjä pieniä, maljamaisia koloja. Kupit tunnetaan kansantarinoissa myös uhrikuoppina.

Seilin verstaan läheisyydessä sijaitseva kuppikallio löytyi tunkiokerroksen ja sammalen alta Seilin saaren arkeologia-hankkeen inventoinnissa vuonna 2009. Kohteeseen kuuluu kolme kalliopaljastuman tasanteeseen tehtyä kuppia. Kuppien välinen luontainen kalliopinta on rapautunut, joten kuppeja on voinut olla aiemmin enemmänkin. (Helminen & Ahlamo 2009). Saaren pohjoisosissa sijaitsevan Sandviks bergen 3:n,  pystykallioon noin 135 sentin korkeudelle tehdyn kuppikallion, löysi Saaristomeren tutkimuslaitoksen entinen tutkimusjohtaja, emeritusprofessori Ilppo Vuorinen, ja se tarkastettiin Seilin arkeologia-hankkeen kiinteiden muinaisjäännösten inventoinnissa vuonna 2010.

Verstaan takana sijaitseva kuppikallio. Kuva: Hanna Martikainen

  1. Fodgebyn kylätontti

Pelto- ja niittyalueiden ympäröimä Fogdebyn kylätontti on ollut asutettu viimeistään 1500-luvulta lähtien ja mahdollisesti jo keskiajalla, ja tontilla asuu nykyään tutkimuslaitoksen ja Skärgårdskompanietin henkilökuntaa. Kohde tarkastettiin vuonna 2007, ja vuonna 2009 sitä tutki myös Seilin saaren arkeologia-hanke. Tontin vanhin säilynyt osa sijaitsee tiiviisti rakennetun pihapiirin keskellä. Vuoden 2009 tutkimuksissa paljastui tumma, osin nokimaata oleva kerros, jossa oli runsaasti tiiltä ja hiiltynyttä tai hiiltymätöntä puuta. Samalla kohdalla oli myös paljon kiviä, mikä voisi olla merkki rakennuksen- tai uuninperustuksesta tai molemmista. Tutkimuksissa löytyi myös multaista maa-ainesta, jonka arvellaan karttojen perusteella kuuluneen jo 1800-luvulla paikalla olleeseen puutarhaan. (Helminen & Ahlamo 2009).

  1. Kappelin jäännökset

Kirkkoniemestä tunnetaan spitaalihospitaalin rakennusten ja nykyisen kirkon paikalla sijainneen kappelin jäännöksiä 1600- ja 1700-luvuilta sekä mm. elinkeinohistoriallisia muinaisjäännöksiä. Vuonna 2007 tehdyssä tarkastuksessa spitaalihospitaalin paikka merkittiin kartalle, ja vuosina 2009–2010 Seilin arkeologia-hanke tutki sen kaivauksin. Sama hanke myös inventoi Kirkkoniemen vuosina 2009–2011. Kaivauksissa löytyi mm. tiili- ja kivirakenteita, rautanauloja, rautainen veitsi, vuolurauta, saviastioiden paloja, liitupiipun katkelma, sarvea, palanutta ja palamatonta luuta, pronssilankaa, lasia, lasitettuja punasaviastian paloja, pronssinappi, fajanssiastian pala ja palanutta savea. Tavarat viittaavat keitto- ja tarjoiluastioihin, työ- ja tarvekaluihin sekä vaatetukseen.

  1. Kirkkoniemen Myllymäki

Kirkkoniemen Myllymäestä löydettiin inventoinneissa (tuuli)myllyn jäännöksiä, kivirivi, maantasainen kiviröykkiö, hospitaalin torpan jäännökset, aitamainen kivilatomus, kaksi rakennuksenperustusta ja mahdollinen kellarikuoppa sekä kirkon itäpuolella sijainneita peltotilkkuja rajannut kiviaita. Rakennuksen perustusten ja kellarikuopan kohdille on mahdollisesti 1670-luvulla rakennettu spitaalipotilaiden asuintupa. (Helminen & Ahlamo 2009; Helminen 2014)

Kirkkoniemen Myllymäki. Kuva: Hanna Martikainen.

6. Dårhusenin houruinhuonetontti

Dårhusenin houruinhuonetontti löytyi vuonna 2009 Seilin saaren arkeologia -hankkeen tarkastuksessa. Kohteeseen kuuluu 1700-luvun houruinhuoneen piha ja rakennuksenperustukset. Kohteella on otettu maakairanäytteitä ja kaivettu yhteensä viisi koekuoppaa vuosina 2009 ja 2011. Niistä löytyi mm. lasia, tiiltä, eläinten palamatonta ja palannutta luuta, punasavi-, fajanssija kivisaviastian paloja, palanutta savea, tulessa ollutta piitä, lankkulattian jäänteitä, liitupiipun varren katkelmia, kaakelin pala, kupariseoksinen nappi ja vuonna 1724 lyöty kahden äyrin kupariraha. Kahden kooltaan pienemmän rakennuksen perustukset erottuvat maastossa kumpuina, ja kahden kookkaamman rakennuksen perustukset erottuvat yhä maan pinnassa. Lisäksi houruinhuoneen tontin vieressä olevilla avokallioilla on neljä todennäköisesti houruinhuoneen toimintaan liittyvää kalliohakkausta, joissa kaikissa on nimikirjaimet ja kolmessa lisäksi muita kuvioita.

Dårhusenin houruinhuonetontti ja Fyyri. Kuva:Lisa Svanfeldt-Winter

Yksi Dårhusenin lähistön kalliohakkauksista liidulla vahvistettuna. Kuva: Hanna Martikainen.

Lue lisää:

Tutkimuslaitoksen vanhan museokirkkoblogin muinausjäännöksiä koskevat postaukset 1 & 2

Lähteet:

  • Mikko Helminen & Juhana Ahlamo. 2009. Länsi-Turunmaa (ent. Nauvo), Seili. Kiinteiden muinaisjäännösten inventointi ja koetutkimukset 2009. Pdf -julkaisu.
  • Mikko Helminen. 2010. Länsi-Turunmaa (ent. Nauvo), Seili. Kiinteiden muinaisjäännösten inventointi ja Seilin Kirkkoniemen koetutkimukset 2010. Pdf -julkaisu.
  •  Mikko Helminen. 2012. Parainen (ent. Nauvo), Seili. Kohteiden Seili Mielisairaalan puisto, Seili Skreddarens hus ja Seili Kirkkoniemi (Myllymäki 6) tarkastukset sekä kohteiden Seili Utridarens tomt ja Seili Dårhusen koetutkimukset vuonna 2011.Pdf -julkaisu.
  • Helminen, Mikko 2014. Kruununhospitaalien sosiaalinen ympäristö: tutkimus Seilin ja Kruunupyyn
    hospitaalien eristysalueista 1600- ja 1700-luvuilla. Arkeologian pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto.
  • Martikainen Hanna (2014) Arkeologisen tiedon saavutettavuus Seilin saarella. Essee.
  • Tuovinen, Tapani 1994. Rannikkoarkeologisia tutkielmia Turunmaan saariston metallikaudesta
    (1500 BC–AD 1200), erityisesti hautaraunioista: 67–69. Suomalaisen ja vertailevan arkeologian
    lisensiaatintutkimus, Turun yliopisto.