“Hyvät matkustajat, bästa passagerare! Tervetuloa lapsi- ja perhepalveluiden etämatkalle Turun yliopiston tutkijakouluun” – Moniammatillinen opintojakso johdatti viestintä- ja vuorovaikutustaitojen kautta johtamisen, oppimisen ja ihmisyyden ympäristöön

“Hyvät matkustajat, bästa passagerare! Tervetuloa lapsi- ja perhepalveluiden etämatkalle Turun yliopiston tutkijakouluun” – Moniammatillinen opintojakso johdatti viestintä- ja vuorovaikutustaitojen kautta johtamisen, oppimisen ja ihmisyyden ympäristöön

Syyskuisena keskiviikkona vuosi sitten luulimme aloittavamme jälleen yhden tavallisen tohtorikoulutuksen opintojakson, joka oli jotenkin päässyt luikertelemaan ääriään myöden täynnä olevaan kalenteriin. Monialaisen osaamisen kehittäminen lapsi- ja perhepalveluissa -opintojaksolla tuotettiin lapsi- ja perhepalveluiden johtamiseen liittyvää materiaalia Osaamispuu.fi® -sivustolle, perustuen monipuoliseen aihepiiriin liittyvään teoriatietoon. Tavanomaiselta kuulostavan opintojaksosisällön sijaan tempauduimmekin mukaan vuoden mittaiselle etämatkalle kohti johtamisen, oppimisen ja ihmisyyden ympäristöä, paikallisoppaina toisemme. Ensin pysähdyimme viitoittamaan tietämme viestintä- ja vuorovaikutustaitojen kohdalla, joiden avulla jatkoimme kohti määränpäätä. Mistä oli kyse?

Lapsi- ja perhepalveluiden saumattoman toiminnan tärkeydestä ja ajankohtaisista kehittämistarpeista lienee jonkinlainen käsitys kaikilla, jotka ovat tai ovat joskus olleet lapsia, vanhempia, osa perhettä tai nähneet viimeaikaisia uutisotsikoita. Moni lapsi- ja perhepalveluiden käytännön työn tekijä toivoo, mutta harvempi uskoo, että suuria muutoksia tapahtuu tai että merkittäviä henkilökohtaisia vaikuttamismahdollisuuksia palvelujen parantamiseksi on. Muutoksen uumoillaan useimmiten asuvan abstraktille tasolle jäävässä ”johtamisessa” eikä omissa käsissä.

Pieniä askeleita oikeaan suuntaan otetaan eri tahoilla silloin tällöin, mutta ne eivät tunnu riittävän suurilta eivätkä riittävästi koordinoiduilta. Eduskuntatalon portaat kaikessa harmaudessaan näyttäytyvät gretathurnbergin tapaan potentiaalisimpana vaikuttamisvaihtoehtona. Kuka löytää sisäisen tulisieluisen tyttönsä ja lähtee kaveriksi portaille? Selvää on, että yhden opintojakson avuilla ei reipasta mullistusta lasten ja perheiden palveluihin saada. Aitoja opintomatkojakaan ei enää nykypäivänä eikä varsinkaan pandemian kurimuksessa ole ollut tarjolla (Kyllä, tarvittaessa esimerkiksi Brasilian perhepalveluiden budjettiasiat kiinnostavat!). Let’s face it: monen lasten ja perheiden kanssa arkista työtä tekevän silmissä aihepiiri johtamiseen ja monialaisuuteen liittyvine jargoneineen näyttäytyy sanahirviöiden viidakkona. Kaikkien etu kuitenkin olisi, että tästä viidakosta muovautuisi – myös muille kuin lapsi- ja perhepalveluiden hallinnollisen kehittämisen erityisosaajille – selkeästi hahmottuva ja hyvin viitoitettu alue, jossa kukaan ei eksy.

Kaksi ihmistä tutkimassa karttaa.
Kuva: Tima Miroshnichenko / Pexels

Välipysähdys 1 Viestintätaidot: Discere, Docere, Seminare

Blogitekstin toinen esiin nostettava teinityttö on 13-vuotias kuningatar Kristiina, joka perusti Suomen ensimmäisen yliopiston v.1640. Siitä lähtien suomalaisen yliopistolaitoksen tärkeimpiä tehtäviä on ollut kehittää maamme sivistystä ja rakentaa hyvinvointia. Tätä samaa viestiä kuljettaa myös haaveisiin jääneen opintomatkakohteen Rio de Janeiron Fluminensen liittovaltion yliopiston tunnuslause: Discere, Docere, Seminare. Vajaalla latinan oppimäärällä vapaasti suomennettuna: Opi, opeta, kylvä. Yliopistolaitoksen ja siinä toimivien henkilöiden tulisi siis viestiä ja levittää saamaansa hyvää edelleen yhteiskuntaan. Tämä viestintäkehotus koskee myös meitä tohtorikoulutettavia, jotka usein jäämme kammioihimme (tai näin pandemian koettelemina kotisohville, keittiön pöytien ääreen ja jotkut jopa käytöstä poistettuihin saunatiloihin). Viestintätaidoksi ei monikanavaisessa mediaympäristössä riitä enää kyky kirjoittaa asiallinen lehdistötiedote, vaikka tärkeä taito sekin on. Tohtorikoulutettavat tuskin haluavat viestintämoguleiksi viestintämogulien paikoille, mutta moni kaipaa viestintäymmärryksen päivittämistä 2020-luvulle. Parhaimmillaan tohtorikoulutettavat voivat yhdessä viestinnän ammattilaisten kanssa rakentaa kaksisuuntaista siltaa tiedon tuottajien ja tiedon käyttäjien välille.

Tämä vaatii tohtorikoulutettavilta uudelle tuntemattomalle ja vähän hassultakin tuntuvalle maaperälle astumista, ilman selkeää karttaa. Miten välitän ja viestin tietoa eteenpäin? Tavalla, joka onnistuu pysäyttämään jonkun juuri minun tietoni ääreen kaikkialla solisevien, ylitsevuotavien tietovirtojen kohinassa? Samanaikaisesti koulutuksen järjestäjiltä vaaditaan ennakkoluulottomuutta ja uskoa siihen, että tohtorikoulutettavat kykenevät tekemään uudenlaisia asioita. Tähän sillanrakennukseen tarvitaan kaikilta osapuolilta rohkeutta ja kannustusta.

Välipysähdys 2 Vuorovaikutustaidot: Ut ameris, amabilis esto

Ihmiskäsityksellä tarkoitetaan sitä, mikä on ihminen: mikä on ihmisen olemus, alkuperä ja päämäärä, mikä asema ihmisellä on suhteessa toisiin ja ympäristöön. Kohtele toista kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan. Tai, kuten otsikko kertoo: Jos haluat tulla rakastetuksi, rakasta. Vuorovaikutustaidot ja läsnäolon taito kantavat makean trooppista hedelmäänsä kaikkeen: johtamiseen, oppimiseen ja ihmisenä kasvamiseen. Johtamisen ajatellaan sosiaalisen konstruktivismin näkökulmasta olevan tavoitteellista vuorovaikutusta ja merkityksenantoa, joka perustuu juuri vuorovaikutustaitoihin. Oppimisen taas tiedetään olevan vuorovaikutteinen prosessi, jossa uusi tieto rakentuu vanhan kokemusten ja oppien päälle vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Ihmisenä kasvaminen löytynee monelta elämäntoiveita luetteloivalta bucket-listalta, eri tavoin aukikirjattuna.

Jokaisella lienee työyhteisökokemus kanssatyöntekijästä, joka latasi pöytään omia asioitaan tunkkaisen kuumassa kokoushuoneessa vailla pienintäkään kiinnostusta meidän asioihimme. Toisaalta jokaiselta toivottavasti löytyy myös kokemus niin voimallisesta dialogista, jossa on tullut kohdatuksi molemminpuolisesti siten, että maailma on nyrjähtänyt paremmin paikalleen, lopullisesti asteen verran paremmaksi. Hyvässä dialogissa oleminen on omien ajatustensa tuulettelua, kuin Copacabanan lempeä tuuli mietteitä hyväilemässä. Nämä hetket ruokkivat luovuutta ja mahdollistavat sen, että yksilöiden ajatusten summa on enemmän kuin ajatukset yhteensä. Sambaorkesterin soittaessa on kyse jostain hienommasta kuin eri soitinten yhdistelmästä.

Määränpää: Johtamisen, oppimisen ja ihmisyyden ympäristö

Ehkä arvasitkin, että emme tietenkään ihan vielä ole perillä, vaikka paljon lähempänä. Matka jatkuu. Konkreettisina tuomisina meillä on matkaltamme Osaamispuu.fi ® -sivustolle tuottamamme animaatio ja peli, joiden avulla voi innostua ja oppia lisää lapsi- ja perhepalveluiden johtamisesta. Meille tämä tohtorikoulutukseen sisältyvä opintojakso on ollut pandemia-ajan trendikäs etämatka tiedon jakamiseen ja siltojen rakentamiseen sekä mahdollisuus ihmisenä kehittymiseen, toinen toistamme opastaen.

Valokuva-albumeita meillä ei ole esitellä, mutta mitä jos virittäytyisit matkamme tunnelmaan ja tekisitkin huomenna dialogiharjoituksen? Tavoitteena on aivan erityisellä tavalla yhden päivän ajan sekä työyhteisössä että vapaa-ajalla pysähtyä keskusteluihin ja olla tietoisesti läsnä, kuunnella ja tulla kuulluksi.

Ja vielä: jos joku nyt jäi vielä miettimään eduskuntatalon portaita ja vaikuttamispuolta, lupaamme tuoda kahvit ja pullat!

Heidi Parviainen

Heidi Parviainen

 LL, lastenpsykiatrian erikoislääkäri
Kansanterveystieteen tohtorikoulutettava, Turun yliopisto

Tytti Hyytiä

Tytti Hyytiä

TtM, avosairaanhoidon osastonhoitaja
Kansanterveystieteen tohtorikoulutettava, Turun yliopisto

Jaa julkaisu: Facebooktwitterredditpinterestlinkedintumblrmail
Seuraa meitä: Facebooktwitterrssyoutubeinstagram

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *