Koulun ja vapaa-ajan toiminnan rooli nuoren hyvinvoinnin tukemisessa vuonna 2050

Kirjoitus aloittaa tulevaisuusteemaisen blogisarjan, jossa ‘Tulevaisuusajattelu ja skenaariot sosiaali- ja terveydenhuollossa’ -opintojakson opiskelijat pohtivat hyvinvointia ja soteko-palveluja 2050-luvun Suomessa.

Osallistuimme keväällä 2021 Tulevaisuusajattelu ja skenaariot sosiaali- ja terveydenhuollossa -kurssille, jossa tutustuimme tulevaisuudentutkimuksen keskeisiin käsitteisiin, tulevaisuusajatteluun sekä opettelimme tulevaisuuskuvien avulla rakennettavaa skenaariotyöskentelyä. Kurssitehtävänä oli skenaarioraportti kiinnostuksen kohteena olevasta aiheesta, käyttäen tulevaisuustaulukkomenetelmää tulevaisuuteen suuntautuvien skenaarioiden luomiseksi.

Tulevaisuuskuvia luomassa

Ryhmämme mielenkiinto suuntautui nuorten ongelmiin ja käsittelimme raportissamme nuorten sosiaalista syrjäytymistä, syrjäytymiseen liittyviä ilmiöitä ja problematiikkaa, sekä millainen rooli koululla ja vapaa-ajalla on syrjäytymisprosessin ehkäisyssä nuorten näkökulmasta. Loimme erilaisia tulevaisuusvaihtoehtoja sille, miten koulutus- ja vapaa-ajan palvelut yhdistettyinä digitaalisiin ratkaisuihin voitaisiin organisoida Suomessa vuonna 2050, ja mikä vaikutus näillä tekijöillä kokonaisuutena voisi olla nuorten sosiaaliselle syrjäytymiselle.

Tuotimme tulevaisuuskuvia, joiden pohjalta loimme nykytilanteesta radikaalisti eroavia skenaarioita. Tässä esitellyt tulevaisuuskuvat ovat poikkileikkauksen kaltaisia pysäytyskuvia siitä, miten koulutus- ja vapaa-ajan toiminta on järjestetty Suomessa vuonna 2050, ja mikä rooli digitaalisilla ratkaisuilla on kokonaisuudessa. Tulevaisuuskuvat luotiin yhteistyössä, tarkoituksena luoda vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja toisistaan poikkeavia yhdistelmiä yhteiskunnassa tapahtuvista muutoksista.

Tarkoituksena oli luoda vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja toisistaan poikkeavia yhdistelmiä yhteiskunnassa tapahtuvista muutoksista.

Esimerkiksi “Virtuaalisesti yhdessä” tulevaisuuskuva kertoo yhteiskunnallisesta tilanteesta, jossa perusopetuksen rahoituksesta on leikattu ja se on siirretty kolmannen sektorin ja muiden vapaaehtoisten järjestämäksi virtuaaliseksi toiminnaksi. Valtion kustantamat vapaa-ajan harrastustoiminnat on nidottu koulupäivien osaksi ja uudenlaiset ryhmäytymisen interaktiiviset muodot mahdollistavat aidon vuorovaikutuksellisuuden ja kansainvälisyyden ekologisella tavalla.

Toinen esimerkki, ”Yksilö kehityksen keskiössä”, perustuu Covid-19-pandemian kautta ilmenneisiin havaintoihin digitaalisten opetusalustojen kyvyttömyydestä vastata nuorten kasvaneeseen sosiaalisen syrjäytymisen riskiin. Tulevaisuuskuvassa yksilön potentiaali on toiminnan keskiössä ja muut ympärillä olevat toimijat palvelevat tämän potentiaalin maksimoimista. Käytännössä tilanne saavutetaan panostamalla aluksi merkittävästi koulutuksen rahoittamiseen ja sitä kautta henkilökohtaiseen opetukseen ja ohjaukseen. Kokemusten perusteella toimintaa tehostetaan edelleen eriyttämällä koulutuspalveluiden järjestäminen julkiselle ja yksityiselle sektorille, joista oppilas voi valita henkilökohtaisesti sopivimman vaihtoehdon. Resurssien allokointi koulutuspalveluihin aiheuttaa leikkauksia vapaa-ajan toiminnoissa, joita kuitenkin voidaan kompensoida koulun järjestämien aktiviteettien kautta. Tulevaisuuskuvassa pitkän aikavälin kokemuksia koulutuspalveluiden vaikuttavuudesta ei ole vielä ehtinyt muodostua, mutta pilottikokeiluiden perusteella toimintamalli tarjoaa nuorille aidon yksilöllisen kehittymispolun, jonka mahdollistumista on tukemassa riittävä määrä moniammatillisessa yhteistyössä toimivia eri alojen ammattilaisia.

Tulevaisuuden uhkia ja mahdollisuuksia

Nuorten sosiaalisen syrjäytymisen kehitykseen puuttumisessa keskeistä on osallisuuden kokemus ja hyvinvointia tukevien tekijöiden tuominen nuoren arkeen ehkäisemään kasautuvan huono-osaisuuden riskitekijöiden vaikutuksia. Kuvien ja skenaarioiden perusteella havaitsimme sekä hyvinvointia tukevia elementtejä että potentiaalisia syrjäytymistä ja huono-osaisuutta lisääviä tekijöitä. Skenaarioissa jokainen vaihtoehtoinen tulevaisuus sisälsi hyvinvointia rakentavia tekijöitä, kuten koulutusta, harrastusmahdollisuuksia, hyvinvointia tukevia opiskelumenetelmiä ja sosiaalisuuden elementtejä. Mikäli hyvinvointia tukevat tekijät jäävät kuitenkin yksipuoliseksi, kuten pelkäksi harrastamisen mahdollisuuksiksi, digitalisaation kehitykseksi tai koulutuksen tehostamiseksi, vaikutukset nuorten hyvinvointiin saattavat jäädä riittämättömiksi ja pitää sisällään jopa uhkatekijöitä.

Nuorten elämään liittyvien rakenteiden tasapainoinen ja monipuolinen kehittäminen edellyttää siis riittäviä taloudellisia, teknisiä, osaamis- ja henkilöstöresursseja. Jo pelkästään lyhyellä aikavälillä tarvitsemme lisää ennaltaehkäiseviä matalan kynnyksen palveluita, jotka on helppo saavuttaa. Suomen ikääntyvä väestöpohja ja pieni syntyvyys haastavat resurssien riittävyyden ja muodostavat mahdollisen uhkatekijän 2050-luvun nuorten hyvinvoinnille.

Tulevaisuudessa yhä kiihtyvä digitalisaatio ja siihen liittyen ekologinen todellisuus ovat osittain ennakoimatonta tulevaisuutta. Keskeisten arvojen ristiriita ja ilmastotavoitteiden tuoma paine energiatalouteen saattavat aiheuttaa toimenpiteitä, joiden vaikutukset nuoruusikäisiin voivat olla yllättäviä ja ennakoimattomia. Skenaarioiden kautta oli nähtävissä tulevaisuuden yllätyksellisyys, sillä 2050-luvulla nuoret voivat löytää hyvinvointia ja vuorovaikutusta tavoilla, jotka ovat uusia ja etukäteen ajateltuna negatiivisesti värittyneitä. Vasta pitkän aikavälin tarkastelun kautta voidaan realistisesti arvioida näiden ennakoimattomien tekijöiden todellisia syy-seuraussuhteita ja vaikutuksia.

On syytä muistaa, että muutokseen, tässä tapauksessa tulevaisuuteen, liittyy aina paitsi uhkia, myös mahdollisuuksia. Suomalaisen perusprototyyppi on sitkeä ja kekseliäs selviytyjä. Olemme kansakuntana jo osoittaneet kykymme selviytyä kansallisista kriiseistä rakentamalla esimerkiksi kansainvälisesti vertailua kestävää hyvinvointivaltiota sodan jälkeen. Toinen esimerkki selviytymisestä on 90-luvun laman jälkeiset vuodet. Globaali Covid-19-pandemia on vain yksi ryppy aikajanalla lisää. Tulemme selviytymään tästäkin.

On syytä muistaa, että muutokseen, tässä tapauksessa tulevaisuuteen, liittyy aina paitsi uhkia, myös mahdollisuuksia.

Emme kuitenkaan voi väheksyä muutoksen välttämättömyyttä. Kuten viimeaikaiset tapahtumat ovat osaltaan osoittaneet, suomalainen nuoriso ei ikävä kyllä voi hyvin. Pelkästään kokoontumisrajoitukset ja eristäytyminen ovat jo aiheuttaneet merkittävissä määrin mielenterveyteen liittyviä haasteita. On välttämätöntä kohdata nämä haasteet, pureutua niiden juurisyihin ja ryhtyä muuttamaan perustuksia, sillä kehitys ei voi jatkua aikaisempien vuosien kaltaisina sote-uudistusten pintaremontteina. Eräällä tavalla olemme kansakuntana nyt vedenjakajalla. Kuitenkin toimimalla yhdessä, yhteisenä yhteiskuntana yhteisen hyvinvoinnin eteen, meillä on mahdollisuus vaikuttaa myönteisesti jokaiseen elämään. Peli ei siis ole menetetty. Tulevaisuutemme on edelleen auki.