“Monialaisuus on, mitä minä olen” – monialaisen yhteistyön mahdollisuudet Turun yliopistossa

“Monialaisuus on, mitä minä olen” – monialaisen yhteistyön mahdollisuudet Turun yliopistossa

Kuva: Josh Calabrese / Unsplash

Sote-akatemia ja Tekoälyakatemia järjestivät 7.10.2020 Erätauko-dialogin monialaisen yhteistyön mahdollisuuksista Turun yliopistossa. Erätauko-säätiön kehittämä dialogimenetelmä on tapa käynnistää rakentavaa ja ymmärtävää keskustelua. Menetelmä paketoi dialogisia toimintatapoja helposti hyödynnettävään ja sovellettavaan muotoon, mikä on innostanut organisaatioita ja yhteisöjä ympäri Suomen dialogin pariin.

Dialogisuuden merkitys tunnistetaan laajalti työelämässä ja erityisesti johtamisessa. Tiedämme, että muun muassa aito läsnäolo ja kuunteleminen, osallisuus ja tasavertainen kohtelu ovat hyvän dialogisen johtamisen ja hyvinvoivan yhteisön rakennuspalikoita. Kuitenkin vuosina 2012–2014 toteutetun monitieteisen dialogisen johtamisen tutkimusohjelman kyselyssä selvisi esimerkiksi, että vain puolet kyselyyn vastanneista koki esimiehensä olevan läsnä ja kuuntelevan työntekijöitä tasapuolisesti. Yhtenä syynä tähän kyselyyn vastanneet kuvasivat esimiestensä valtaisan työmäärän sekä kiireen. (Syvänen ym. 2015.) Erätauko-menetelmä tarjoaa työvälineen läsnäolon, kuuntelun ja kohtaamisten mahdollistamiselle käytännössä. Dialogiin rauhoittuessa saa myös luvan hetkeksi irtaantua muista työkiireistä.

Vahvasti monialainen -nimellä kulkeneeseen Sote-akatemian ja Tekoälyakatemian järjestämään dialogitilaisuuteen osallistui parikymmentä yliopistolaista eri tiedekunnista ja yksiköistä. Tilaisuuteen osallistuttiin sekä mielenkiinnosta Erätauko-menetelmää kohtaan, että itselle merkityksellisen keskusteluaiheen, monialaisen yhteistyön, vuoksi. Osa keskustelijoista toivoi saavansa tilaisuudesta uusia työskentelytapoja ja -menetelmiä käyttöönsä, osaa kiinnosti erityisesti dialogin ääreen rauhoittuminen. Osa keskusteluun osallistujista kertoi tulleensa mukaan verkostoitumaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin.

Monialainen työtapa on osa asiantuntijaidentiteettiä

Alkutunnelmien jakamisen jälkeen siirryttiin keskustelemaan siitä, mitä monialainen yhteistyö merkitsee osallistujille omassa työ- tai opiskeluarjessa. Monelle keskustelijalle monialainen yhteistyö merkitsi tapaa ratkaista yhteiskunnan ongelmia: nykymaailman ilmiöt ja yhteiskunnalliset ongelmat ovat niin haastavia ja kompleksisia, etteivät yhden tieteenalan työkalut yksinään riitä niiden ratkaisemiseksi. Nähtiin myös tärkeäksi, että yliopistolaisina kykenemme työssämme hyödyntämään koko tiedeyliopistoa ja sen valtavaa potentiaalia.

Moni keskustelija kuvasi monialaisuutta vuorovaikutuksen, ymmärryksen ja kunnioituksen kautta. Vuorovaikutustaidoilla koettiin olevan suuri merkitys monialaisen yhteistyön syntymisessä ja toimimisessa. On tärkeää kyetä toimimaan erilaisten ihmisten kanssa ja ymmärtämään heidän lähtökohtiaan ja päämääriään.

“Minulle monialainen yhteistyö on sitä, että löytäisimme
ratkaisuja, jotka ovat yhdenvertaisuutta kunnioittavia. Se
merkitsee myös kommunikaatiota – että olisi aktiivista
kuuntelemista ja empaattista kohtaamista. Että pystyy
olemaan läsnä arjessa ja ymmärtämään muiden lähtökohtia.“

Keskusteluissa nousi esille kokemus siitä, että monialaisuus on vahvasti osa asiantuntijaidentiteettiä. Osa on kasvanut monialaisuuteen, osalle se on ollut tietoinen valinta tehdä työtä tietyllä tavalla. Monitieteisen yhteistyön toivottiin olevan aidosti merkityksellistä yhteistyötä, joka on samalla tiedettä ja tutkimusta eteenpäin vievää. Sen, että pystytään lisäämään ymmärrystä toisista aloista ja toisten tekemisistä, nähtiin lisäävän myös ymmärrystä omassa työssä.

“Monialaisuus on, mitä minä olen. Se on vahva osa
omaa asiantuntijaidentiteettiä, tapa ilmaista itseään,
tapa toimia, tapa ajatella.”

Vaikka saman päämäärän tavoitteleminen kuvattiin parhaimmillaan olevan hyvin hedelmällistä, monialainen yhteistyö ei kuitenkaan aina ole helppoa. Yliopistolla monien hyvien ja kannatusta saaneiden aloitteiden kuvattiin valitettavasti kaatuneen byrokratiaan ja hallinnollisiin esteisiin.

Hyvät käytänteet jakoon ja muutoksia asenteisiin sekä resursointiin

Seuraavaksi pohdittiinkin sitä, mitä meidän yksilöinä, yhteisöinä ja organisaationa tulisi tehdä, jotta monialainen yhteistyö voisi toteutua Turun yliopistossa paremmin. Useaan otteeseen nousi esiin tarve etsiä ja jakaa jo olemassa olevia hyviä käytänteitä ja kokemuksia monialaisesta yhteistyöstä: “Eri puolilla yliopistoa on varmasti paljon tapoja, ja ne tarvitsisi saada jakoon. Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan.”

Merkittävimpänä haasteena pidettiin varmasti jokaiselle yliopistolaiselle tuttua arkkivihollista, ajallisten resurssien puutetta: monialainen yhteistyö edellyttää aikaa ja mahdollisuuksia uusiin ihmisiin tutustumiselle ja luovalle ideoinnille. “Monitieteisen sivistysyliopiston idean mukaan pitäisi olla aikaa, jopa tällaiseen päämäärättömään vaelteluun ja ajatusten kirjaamiseen. Usein parhaat ideat eivät synny paineessa,” yksi osallistujista totesi. “Hyvä ajatus, tuo pätee ihan kaikille aloille! Vapaa ajattelu on luovuuden lähde ja aikarajoitteet estävät sitä”, lisäsi toinen.

Monialainen yhteistyö vaatii paitsi työajan uudelleenresursointia, myös muutosta asenteissa. Aikaa monialaiselle verkostoitumiselle, ideoinnille ja yhteistyölle tulee varata riittävästi. Ennen kaikkea ihmisten kohtaaminen tulee nähdä arvokkaana jo itsessään ja olisi tärkeää päästä eroon ajatuksesta, että kaiken yhteistyön täytyy johtaa heti esimerkiksi johonkin tulokselliseen rahoitushakuun. Myös yhteistyöstä saatavat pidemmän tähtäimen hyödyt tulee pitää mielessä. Keskustelijat huomioivat myös sen, että ylimääräinen aika verkostoitumiselle ja ideoinnille ei synny itsestään, vaan usein meitä ihmisiä täytyy aluksi töytäistä oikeaan suuntaan: “Voisiko aikaa ja kohtaamisia järjestää yliopiston suunnasta vähän pakotetusti? Tehtäisiin kohtaamisia, varattaisiin niille aikaa, ja ehkä sitten vasta voisi tulla sujuvampaa käytäntöä”, eräs keskustelija ehdotti.

“Ihmisten kohtaaminen tulee nähdä arvokkaana jo
itsessään ja olisi tärkeää päästä eroon ajatuksesta,
että kaiken yhteistyön täytyy johtaa heti esimerkiksi
johonkin tulokselliseen rahoitushakuun.”

Kuva: Erätauko-säätiö

Keskusteluissa nousi esille myös pohdintaa siitä, miten monialaisuutta on mahdollista huomioida parmmin jo opiskeluaikana, jolloin voidaan opetella keskustelemaan laajemmin eri taustoista tulevien ihmisten kanssa. Monialaiset opinnäytteet ja väitöskirjat nostettiin esille yhtenä mahdollisuutena lisätä monialaisuutta yliopistossa, tosin hallinnollisten seikkojen ja rahoituksen takia esimerkiksi ohjaajien saaminen eri tiedekunnista hankaloittaa huomattavasti käytännön toteutusta.

Itse tekemällä luodaan uutta toimintakulttuuria

Keskusteluissa ei kuitenkaan jääty ainoastaan harmittelemaan byrokratiaa ja hallintorakenteiden jäykkyyttä, vaan myös yksilön oma aktiivisuus ja uteliaisuus nähtiin olennaisiksi monialaisen yhteistyön toteutumisessa. “Yliopisto on hyvin arkaainen. Toisaalta näkisin myös niin, että monialaisissa ryhmissä voidaan toimia siitä huolimatta. Sillä asenteella, että jos jotain ei ole erikseen kielletty, niin se on sallittua.”

Keskusteluissa korostui se, että itse tekemällä voidaan luoda uudenlaista toimintakulttuuria yliopistolle. Kun saadaan enemmän ihmisiä mukaan käynnistämään monialaisia projekteja ja työskentelemään yhdessä, käytännöt hioutuvat ja uutta monialaisen yhteistyön kulttuuria syntyy.

Osa keskustelijoista muistutti, että monialainen työskentelytapa on erityisen haastavaa uransa alkuvaiheessa oleville tutkijoille ja asiantuntijoille, sillä akateemisten yhteisöjen sisällä asenteet ja käytännöt edelleen kannustavat tarkasti rajattujen asiantuntijuusalueiden luomiseen. Tämän ei kuitenkaan tarvitse välttämättä tarkoittaa sitä, ettei monialaiseen yhteistyöhön voisi pyrkiä. “Supertoiveitani olisi, että ne, joilla on enemmän ideoita kuin aikaa toteuttaa, jakaisivat ideoitaan. Tällöin sitten ne, joilla olisi energiaa ja resursseja, lähtisivät mukaan toteuttamaan näitä ideoita”, eräs keskustelija heitti toiveikkaasti ilmoille.

Mitä tästä kaikesta voi vetää yhteen? Selvää on ainakin se, että meidän tulee löytää tasapaino yksilön ja organisaation vastuun välille. Yksin ei kukaan pysty näin suurta laivaa kääntämään, mutta yhdessä voimme pikkuhiljaa muuttaa toimintakulttuuria. Koetellaan rajoja, kokeillaan uusia tapoja ja jaetaan kokemuksia sekä osaamista.

Keräsimme alle dialogissa esiin nousseita käytännön vinkkejä pienemmistä ja suuremmista arjen teoista, joita jokainen voi itse ja oman työyhteisönsä kanssa tehdä monialaisen työkulttuurin edistämiseksi yliopistolla.

  • Toteutetaan vastaavia Erätauko-keskustelutapahtumia monialaisen keskustelun lisäämiseksi.
  • Järjestetään yhdessä ohjattua toimintaa ja tapaamisia, jotka mahdollistavat eri alojen kohtaamisen. Esimerkiksi viikoittaiset lounastreffit tai kahvihetket ovat hyviä mahdollisuuksia ihmisten kohtaamiseen ja tutustumiseen.
  • Kommunikointitapojen tarkastelulla ja pienten asioiden muuttamisella voi olla suurikin merkitys: arjessa on hyvä pysähtyä miettimään, voisiko asiansa hoitaa mieluummin puhelimitse kuin sähköpostilla. Sähköpostiviestittelyn sijaan asian voisi yleensä hoitaa nopeammin puhelimitse, ja samalla voi syntyä myös muita ideoita tai yhteistyöajatuksia, jotka ehkä jäisivät sähköpostilla syntymättä.
  • Luodaan yhteinen monialainen matalan kynnyksen foorumi (esim. Yammeriin), jossa avun tarvitsijat ja auttajat yli yksikkö- ja tiedekuntarajojen voisivat löytää toisensa. Tämä voisi olla avuksi myös tutkimuksen tekemiseen, etenkin silloin, jos tukena ei ole monialaista tutkimusryhmää, jolta kysyä apua.
  • Otetaan mahdollisuuksien mukaan aikaa keskusteluille ja ideoinnille ilman päätöksenteon painetta.
  • Pidetään silmät auki: havainnoidaan, etsitään ja jaetaan aktiivisesti toimivia, jo olemassa olevia monialaisen yhteistyön käytäntöjä, myös oman yliopistoyhteisön ulkopuolelta.
  • Avataan kaikille vapaa pääsy tutkijaseminaareihin ja –tilaisuuksiin.
  • Säilytetään oma aktiivisuus ja uteliaisuus: aina kun on mahdollisuus keskustella eri alan ihmisten kanssa, kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi. Kysellään toisten työstä ja alan kuulumisista sekä kerrotaan omista.
  • Levitetään monialaisuuden ilosanomaa omassa työyhteisössä.
Petra Heikkinen

Petra Heikkinen

Projektityöntekijä, Sote-akatemia
FM

Anniina Eklöf

Anniina Eklöf

Harjoittelija, Sote-akatemia
KK

Seuraa Erätauko-säätiötä sosiaalisessa mediassa:


Lähteet:

Syvänen, Sirpa; Tikkamäki, Kati; Loppela, Kaija; Tappura, Sari; Kasvio, Antti ja Toikko, Timo. 2015. Dialoginen johtaminen: avain tuloksellisuuteen, työelämän laatuun ja innovatiivisuuteen. Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print. Tampere.

Erätauko-säätiön verkkosivut. www.eratauko.fi

Jaa julkaisu: Facebooktwitterredditpinterestlinkedintumblrmail
Seuraa meitä: Facebooktwitterrssyoutubeinstagram

One comment

  1. Pingback: Sote-akatemian ja luovan kirjoittamisen oppiaineen yhteistyö tuo kokemusäänet esiin taiteen kautta – Dialogiblogi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *