Kuluneen kesän aikana olen toiminut oppiaineen harjoittelijana kaksi kuukautta. Harjoittelijan tehtäviin on kuulunut monenlaista mielekästä tekemistä. Merkittävä osa työajasta on kulunut oppiaineen Histofriikki-lehden toimittamiseen, mutta ohessa tuli luettua rippikirjoja, järjestettyä kahvihuoneen käsikirjasto, päivitettyä nettisivuja ja taitettua kirjanmerkki. Harjoittelun aikana kertyi oppia niin toimitustyöstä kuin vanhojen käsialojen lukemisesta. Suurin oppi liittyi edellä mainittujen taitojen sijasta yliopistoon yhteisönä.

Yliopisto on yhteisö, johon kuuluu varsin kirjava joukko ihmisiä aina ensimmäisen vuoden opiskelijoista professoreihin asti. Yhteisöä yhdistää palava halu edistää akateemista sivistystä. Tämän havainnon tein toimittaessani Histofriikki-lehteä. Opiskelijat halusivat kertoa opiskelustaan, opinnäytetöistään ja harjoitteluistaan. He halusivat antaa suuntaviivoja tulevien opiskelijapolvien opintielle. Myös alumnit ja oppiaineen henkilökunta osallistuivat innokkaasti kertomalla omasta toiminnastaan.

Uudistunut pallomeri odottaa opiskelijoita Historicumin II-kerroksen käytävällä.

Akateemisen sivistyksen ohella yliopistoyhteisössä on myös sydämen sivistystä. Sain kesän aikana todistaa äärimmäistä esimerkkitapausta, joka tuo hyvin esille sen, kuinka paljon tässä yhteisössä huolehditaan opiskelijoista.

Jo muutaman lukuvuoden ajan Suomen historian oppiaineen kerroksessa on ollut pallomeriallas, joka on herättänyt erityisesti opiskelijoissa suurta iloa. Suuren käyttöasteensa vuoksi pallomeri saastui, mikä aiheutti huolen siitä, että pallomeressä lekottelevat opiskelijat saattaisivat sairastua. Siksi oppiaineen kesäisessä illanvietossa kaikki pallomeren pallot pestiin. Lisäksi vaurioitunut allas korvattiin uudella isommalla altaalla. Syksyllä 2017 opiskelijat voivat loikoilla pallomeressä vaarantamatta terveyttään.

Oppiaineen vinyylilevykokoelmaa voidaan pitää pienestä koostaan huolimatta monipuolisena.

Yhteisönä yliopisto on siitä erityinen, että oman yhteisön menneisyys hyppii silmille jatkuvasti. Kaikkein voimakkaimmin koin yhteisön menneisyyden järjestäessäni kahvihuoneen käsikirjastoa. Lukuisa osa kirjoista oli oppiaineelle tai henkilökunnalle lahjoitettuja omistuskirjoituksineen. Moni oli siis halunnut muistaa itselleen rakasta yhteisöään. Lahjoitettujen kirjojen lisäksi käsikirjastosta löytyi myös muita merkkejä oppiaineen menneisyydestä. Yhtenä esimerkkinä nostettakoon viiden vinyylilevyn kokoelma, joka lienee jonkin menneen tutkijapolven sisäpiirivitsi.

Kiitos kesän mukavista työhetkistä oppiaineen ja muulle yliopiston väelle, opiskelijatovereille ja alumneille. Kannustava, iloinen ja huumorintajuinen yhteisö on tärkeä, kun etenemme sivistyksen ja opin tiellä. Jatkakaamme uuden lukuvuoden alkaessa samaan malliin!

Juho Malka, hum. kand.

Kirjoittaja on Suomen historian oppiaineen perustutkinto-opiskelija, joka työskentelee kesällä 2017 oppiaineen harjoittelijana.