Turun yliopiston kirjaston käytävä 1920-luvulla (Turun yliopisto)

Tutkimuskirjallisuuden saatavuus sähköisessä muodossa antaa tutkijalle, opettajalle ja opiskelijalle mahdollisuuden lukea ajasta ja paikasta riippumatta. Kirjastojen tietokannat ovat avoinna yötä päivää ja kirjaan tai artikkeliin pääsee käsiksi kotoa, töistä, junasta (jossa kirjoitan tätä), laiturinnokasta tai tutkijaresidenssistä. Tämä toimii kuitenkin vain teoriassa. Siinä, missä kirjastojen tietokannat kaikkialla maailmassa todella ovat vapaasti selattavissa milloin ja missä tahansa, ei pääsy sähköisiin julkaisuihin ole taattu muille kuin niille, joilla on käyttöoikeudet kunkin kirjaston järjestelmiin.

Tietokannoista pitää myös osata etsiä löytääkseen haluamansa kirjan tai muun teoksen. Välillä kuulee väitettävän, että tietokannoista ja muista sähköisistä järjestelmistä löytää vain sen, mitä on etsimässä. Tästä olen kuitenkin eri mieltä.

Tietokantoihin ja niistä löytyviin yhä uusiin julkaisuihin – kirjoihin, artikkelikokoelmiin tai tieteellisten lehtien tutkimusartikkeleihin – voi helposti uppoutua tuntikausiksi löytämään aina lisää mielenkiintoista luettavaa omasta ajankohtaisesta tutkimusaiheesta, jostakin mielessä itävästä uudesta ideasta tai muuten vain kiinnostavasta aiheesta. Tietokannoista löytää vain etsimänsä ja tietämänsä vain siinä tapauksessa, ettei osaa etsiä syvemmältä. Sinnikkäästi penkomalla löytää myös sellaista, jota ei olisi koskaan osannut etsiä ilman sattumalta eteen tullutta yhteyttä vaikkapa kahden tutkijan tai kahden tutkimusaiheen välillä.

Tutkimuksen ja opiskelun kannalta on äärimmäisen tärkeää myös mennä kirjastoon. Mihin tahansa kirjastoon. Ja käyttää siihen myös aikaa vähintäänkin silloin tällöin. Kirjastot, joissa on suuret avokokoelmat, ovat kullanarvoisia tutkijoille, mutta myös opiskelijoille ja kenelle tahansa tiedostosta ja kirjoista kiinnostuneelle. Kirjastossa tulee löytäneeksi kirjoja, joihin ei välttämättä törmää, vaikka kaivautuisi kuinka syvälle kirjastotietokantoihin.

Kansalliskirjaston kupolisali (kuva: kansalliskirjasto)

Kirjojen lisäksi kirjastoissa myös tila ja tilan kokemus ovat olennaisen tärkeitä. Kirjastot ovat usein arkkitehtonisesti kunnianhimoisia kokonaisuuksia, joissa tilojen merkitys on yhtä suuri tai suurempikin kuin itse kirjojen. Kirjastoista ja kirjoista esineinä inspiroituu yhtä lailla kuin kirjojen sisällöistäkin. Onkin suuri vahinko, jos avohyllyistä ja avoimista kirjastotiloista siirryttäisiin kokonaan sähköiseen maailmaan tai siihen, että kirjastoihin pääsyä vaikeutettaisiin huomattavasti.

Onneksi tähän tuskin mennään, sillä uudet kirjastot tai vanhojen kirjastojen korjausrakentaminen on usein arkkitehtonisesti hyvin kunnianhimoista. Vaikka useimpiin tieteellisiin kirjastoihin ei voi kävellä sisään tuosta vain, on tutkijoilla melko vapaa pääsy kirjastoihin niin kotimaassa kuin ulkomailla. Lisäksi monissa yliopistoissa opiskelijakirjastot ovat avoinna aikaisesta aamusta myöhään iltaan, jolloin tiloja ja kirjoja käytetään paljon enemmän kuin vain sinä aikana, jolloin kirjastossa on henkilökunta paikalla. Tähän on kuitenkin Suomessa vielä pitkä matka, vaikka suunnan toivoisi olevan samankaltainen.

Kollegan kirjahylly syksyllä 2017, Turku

Suosittelen kenelle tahansa myös kollegojen kirjahyllyillä botaniseeraamista. Sinne on kerätty kollegan ostamia ja saamia uusia ja vanhoja kirjoja, mutta myös hänen kirjastosta lainaamiaan teoksia tai läjäpäin tietokannoista printattuja tutkimusartikkeleita. Silloinkin on mahdollista tehdä äärimmäisen kiinnostavia ja innostavia löytöjä.

Ja mikä parasta, niistä voi ehkäpä heti keskustella kollegan kanssa pitkään ja hartaasti. Historioitsijalle kun tutkimus on lähteiden ja tutkimuskirjallisuuden lukemisen ja analysoimisen lisäksi ajatusten vaihtoa, tutkimusideoiden pallottelua ja syvällistä keskustelua.

Johanna Ilmakunnas
Professori (ma)