Kun nyt on juhlittu täydellä höyryllä Suomen itsenäisyyden sataa vuotta ja valmistaudutaan käsittelemään sisällissodan tapahtumia sata vuotta sitten, voi miettiä sitä, mikä tasavuosista tekee meille niin merkittävän. Mitä merkitystä sillä oikeastaan on tapahtuiko jokin asia täsmälleen 50 vuotta vain 147 vuotta, viisi kuukautta ja kolme päivää sitten.
Jotain kiehtovaa näissä ”tänään x vuotta sitten” -ajatuksissa on. Ainakin itse tunnen aina erityisen säväyksen, kun lähteissä tulee vastaan se päivämäärä, jota itsekin elän.
Ehkä se kertoo siitä, että elän sittenkin osittain syklisessä aikakäsityksessä. Joka tammikuu vuosi alkaa alusta, mikään ei oikeastaan mene eteenpäin vaan kaikkien aikojen tammikuut ovat päällekkäin ja tapahtuvat yhä uudestaan. Tämän takia se, mitä juuri tänä samana päivänä tapahtui, tulee lähemmäs ja tuntuu todellisemmalta, kuin kaikki muut menneisyyden päivät.
En tiedä olenko yksin tämän ajatukseni kanssa, mutta ajattelin kuitenkin tarjota blogin lukijoille mahdollisuuden tällaiseen aikamatkaan. Tässä muutamia välähdyksiä siitä, mitä tapahtui miehitetyssä Petroskoissa juuri tänään vuonna 1942. Lähteenä on Pentti Renvallin päiväkirja.
Pentti Renvall kirjastossa Petroskoissa 3.10.1941, SA-kuva, kuvaaja E. Manninen
Renvall oli saapunut Petroskoihin pian sen valtauksen jälkeen tiedusteluosaston tehtävissä. Tiedusteluosaston tehtävänä oli käydä läpi Petroskoin rakennuksia ja siirtää niistä kirjoja ja arkistoja Petroskoin valtionyliopiston rakennukseen. Osa tiedusteluosaston henkilökunnasta keskittyi tietojen keräämiseen jo löydetystä aineistosta, osa arkiston ja kirjaston kokoamiseen ja järjestämiseen. Tätä jälkimmäistä työtä johti Renvall, ja heinäkuun ensimmäisenä päivänä 1942 hänet nimitettiin sillä päivämäärällä perustetun Itä-Karjalan sotasaalisarkiston päälliköksi
Torstai 31.1.1942 alkoi vastoinkäymisellä. Sotasaalisarkiston työvoimana käytettiin Itä-Karjalan venäläissyntyisiä asukkaita, joita oli suljettu keskitysleiriin. Keskitysleiriläisiä käytettiin kantamaan kirjoja ja asiakirjoja sekä rakentamaan tarvittavia hyllyjä. Nyt keskitysleiriläisten noutamisaikaa oli siirretty varoittamatta tuntia aikaisemmaksi. Kun sotasaalisarkiston työvoiman noutaja ehti paikalle ”ei enää miehiä ollut, ei edes vakinaisia puuseppiämme. Kymmenkunta naista ei saa juuri mitään aikaan yliopistolla.”
Petroskoin valtauksesta oli tässä vaiheessa kulunut hieman alle kolme kuukautta ja työ sujui enemmän tai vähemmän improvisoiden. Työvoiman ja kuljetusvälineiden saanti vaihteli päivittäin ja ennustettavuutta ei juuri ollut. Tammikuun 31. päivän hyvä uutinen oli se, että käyttöön oli ”ihmeen vuoksi” saatu neljä hevosta, joita saatettiin käyttää kuljettamiseen. Niillä kuljetettiin kirjastoja yksityisasunnoista ja iltapäivällä Renvall ja vänrikki Niilo Klinger evakuoivat Karjalan keskusmuseon arkistoa ja kirjastoa. Aamupäivän Renvall käytti museosta aikaisemmin tuotujen kirjojen lajitteluun ”saaden aikaan aika paljon toimistoa kiinnostavaa.”
Kirjastot evakuoidaan. Petroskoi 7.10.1941 SA-kuva, kuvaaja M. J. Vuorela
Työskentelyolosuhteet olivat arkistoksi muutetussa Petroskoin valtionyliopiston rakennuksessa hankalat. Sen keskuslämmitys ei toiminut, joten tammikuun pakkasissa tilat olivat jäätävän kylmiä. Eniten käytettyjä huoneita lämmitettiin bensatynnyreistä rakennetuilla kamiinoilla työpäivien ajan, mutta lämpötila ei noussut silti niin korkeaksi, että ulkovaatteita olisi voinut riisua. Seuraamanamme päivänä näitä kamiinoita saatiin taas kaksi lisää Äänisen tehtailta.
Siviilielämäkin muistutti olemassaolostaan. Renvall oli väitellyt vuonna 1940 tohtoriksi aiheenaan Klaus Fleming ja Suomen aatelisto. Nyt Renvallin vaimo lähetti hänelle selostuksen teoksesta julkaistusta arviosta. Se ”tuntuu olevan aika kiittävä, hiukan yllättävää todella, koska ruotsalaisia pitelin hiukan pahoin Flemingissä.”
Liisa Vuonokari-Bomström
Kirjoittaja tutkii Itä-Karjalan sotasaalisarkiston roolia Itä-Karjalan miehityshallinnossa
