Kartelliviraston ylläpitämään kartellirekisteriin merkittiin vuonna 1963 Herkkuperunayhdistys. Kyse ei ollut puhdaspiirteisestä kartellista, kuten ei useimmissa muissakaan liike-elämän yhteenliittymissä. Omien sääntöjensä mukaan yhdistyksen tarkoituksena oli ”toimia yhdyssiteenä herkkuperunaa pakkaavien yhteisöjen ja yksityisten kesken ja valvoa näiden etuja yhdistyksen toimialaan kuuluvissa asioissa”. Tyypillisen toimialajärjestön tehtävien ohella Herkkuperunayhdistys antoi jäsenilleen myös ohjeita perunan myyntihinnoista. Tältä osin se olikin hyvin selvä myyntikartelli, jotka olivat Suomessa tavallisia 1990-luvulle asti.

Lainsäädäntö edellytti 1950-luvun lopulta lähtien hintasopimusten ja muiden kilpailunrajoitusten rekisteröimistä kilpailunrajoitusrekisteriin. Rekisteröintijärjestelmä perustettiin vuonna 1958 kartellirekisterin nimellä, ja sen toiminta päättyi vuoden 1992 kilpailunrajoituslain astuessa voimaan. Rekisteröinnin keskeisenä tavoitteena oli kartoittaa kilpailunrajoitusten laajuutta kansantaloudessa ja tehdä niistä julkisia. Nähtävästi taustalla vaikutti myös ajatus, että julkisuus ehkäisisi osaltaan kaikkein haitallisimmiksi katsottuja kilpailunrajoituksia.

Kilpailunrajoitukset julkaistiin aluksi Kartellirekisteri-julkaisussa, jonka myöhempi nimi oli Kilpailunvapauslehti ja lopuksi Hinnat ja kilpailu. Talouden kartellisoitumisesta kiinnostuneelle tutkijalle rekisteri on aarreaitta. Rekisteri ei ole aukoton, mutta se tarjoaa silti ainoan suhteellisen kattavan aineiston, jonka perusteella on mahdollista tarkastella kartellien yleisyyttä.

Rekisterin perusteella tehdasteollisuuden toimialoista jopa 90 prosentissa vallitsi jossain vaiheessa valtakunnallinen kartelli 1980-loppuun mennessä. Yhteensä rekisteriin vietiin 900 kilpailunrajoitusta. Koska kaikkia kartelleja ei rekisteriin merkitty, niiden määrä on todellisuudessa ollut vieläkin suurempi. Rekisteröinnit eivät olleet pysyviä, vaan kilpailunrajoituksen syystä tai toisesta päätyttyä se voitiin poistaa rekisteristä. Kaikkiaan niitä poistettiin 610 kappaletta.

Kiinnostavaa on kartellien pitkäikäisyys. Keskimääräinen rekisteröintijakson pituus oli 13 vuotta, 1960-luvulla tapahtuneissa rekisteröinneissä jopa noin 16 vuotta. Tuolloin rekisteröity kilpailunrajoitus poistui siis keskimäärin 1980-luvun alussa. On kuvaavaa, että ainakin yhdellätoista alalla esiintyi kilpailunrajoituksia, jotka kestivät yli 30 vuotta, siis koko sen ajan, jolloin kilpailunrajoitusten rekisteröintikäytäntö oli voimassa.

Herkkuperunayhdistyksen tie kartellina oli tyypillinen. Oman ilmoituksensa perusteella se luopui hintaohjeiden antamisesta vuonna 1979, joten kilpailunrajoitus ehti olla voimassa 16 vuotta.

Mika Kallioinen

Kirjoittaja on Suomen historian yliopistonlehtori.

Lähteet ja kirjallisuutta

Hinnat ja kilpailu -lehti 1979.

Kartellirekisteri-lehti 1963.

Hyytinen, Ari ja Toivanen, Otto, ’Kilpailunrajoitukset Suomessa 1958–1992’. Kansantaloudellinen aikakauskirja (2) 2010, 127–140.