Huhtikuu oli kummallinen kuukausi: taivaan peitti useimpina päivinä harmaa pilviverho, lämpötila oli lähempänä nollaa kuin kymmentä lämpöastetta, ja puut ja pensaat odottivat ikuisuuden valoa ja lämpöä, jotta voivat vihdoin puhjeta täyteen lehteen. Mutta vihdoin pilvipeite hajosi, aurinko tuli esiin ja kirsikankukat avasivat nuppunsa ‒ on vappu!

Vappu ei ole Uppsalassa mikään pieni juttu, vaan suuri juhla, jota vietetään sankoin joukoin, ja ohjelmaa riittää aamusta iltaan ja läpi yön. Moni pitääkin Uppsalaa Ruotsin vappupääkaupunkina. Vappuaaton voi aloittaa samppanja-aamiaisella ja jatkaa siitä sillikselle, tarjolla on elävää musiikkia niin orkesterien kuin ympäri kaupunkia kulkevien kuorojen muodossa, ja monet kokoontuvat piknikille Ekonomikumparkeniin, joka on niin täynnä, että omaa paikkaa saa suorastaan jonottaa. Halukkaat voivat myös hankkia itselleen lipun Uppsalan linnassa pidettäviin tanssiaisiin, joissa voi nauttia hyvästä ruoasta, kuorolaulusta ja tietenkin tanssista. Itse asiassa monilla Turun vappuperinteillä on juurensa Uppsalassa, joten kurkistetaanpa tässä tekstissä Uppsalan vapunviettoon.

Vappuna kaupunki on täynnä väkeä, joka kokoontuu jo heti vappuaaton aamusta seuraamaan legendaarista kilpaa, forsränningeniä, jossa kisasi tänä vuonna 120 venekuntaa. Forsränningenin idea on verrattain yksinkertainen ja tuo mieleen Turussa järjestettävän Pikkulaskiaisen: siinä kahden‒neljän hengen kokoiset venekunnat seilaavat Fyrisjokea pitkin itse rakentamillaan styroksialuksilla, joiden he toivovat kestävän maaliin asti. Matka alkaa Eddaspången-sillan luota, ja reitti on kokonaisuudessaan noin 1,5 kilometriä pitkä. Suurin koettelemus on aivan ydinkeskustassa sijaitseva Kvarnfallet, jossa joki laskee useamman metrin ja jonka kuohuihin monen venekunnan alus on vuosien varrella hajonnut. Tämä kohta vetää tietenkin puoleensa eniten katsojia, joissa suurimmat hurraa-huudot kirvoittivat mallikelpoisten suoritusten sijaan näyttävimmät kaatumiset. Viimeinen jännitysnäytelmä on Islandsfallet aivan ennen maalia, eivätkä kaikki alukset selvinneet tänäkään vuonna ehjinä maaliin. Matkan varrella on runsaasti ammattisukeltajia varmistamassa kisaajien turvallisuutta, ja kisaajilla on myös yllään kypärät ja pelastusliivit, joten haaksirikon sattuessa he voivat turvallisin mielin heittäytyä kuohujen vietäviksi.

Forsränningen on perinteikäs tapahtuma, sillä se on järjestetty jo vuodesta 1975 alkaen. Ensimmäinen forsränningen sai alkunsa vedonlyönnistä, jossa lyötiin vetoa siitä, pystyisivätkö opiskelijat Anders Ahnesjö ja Carl-Johan Hansson laskemaan Fyrisjokea jollalla. He onnistuivat, ja nykyisin Uppsalan yliopiston tekniikan ja luonnontieteilijöiden organisoimasta forsränningenistä on miltei 50 vuoden aikana tullut valtava ilmiö. Se on Ruotsin opiskelijatapahtumien kohokohta, jonne kisaajat tulevat ympäri Ruotsia, ja paikalla on mediaa lähettämässä sekä tv- että radiolähetystä kaikkialle Ruotsiin.

Tänä vuonna Kvarnfalletissa oli tavallista kovemmat kuohut lumisen talven jäljiltä, mikä toi kilpaan huomattavaa lisäjännitystä. Olimme paikalla jo heti tapahtuman alkaessa kymmeneltä ja pääsimme näkemään lähes kaikki kilpailijat, joista suosikkejamme olivat muun muassa biojäteastia (ei selvinnyt ehjänä), nakkisämpylä (sekään ei selvinnyt ehjänä) ja anjovispurkki (selvisi!). Kuohut koituivat kohtaloksi myös muun muassa parille viikinkilaivalle, tekohampaille, banaanilaatikolle ja traktorille. Loppuratkaisut pääsimme näkemään hyvältä paikalta Dombronilta, kun olimme ensin odottaneet kärsivällisesti sopivan kolon ilmestymistä joen vartta ympäröivään ihmismuuriin. Koosteen kuohuihin hajonneista aluksista pääsee näkemään SVT:n sivuilta.

Virallinen vappu alkoi lakituksesta kello 15.00, kun jo hyvän aikaa sitten Carolina Redivivan julkisivuun ilmestynyt vappuajastin saavutti vihdoin nollan. Lakitus Uppsalassa muistuttaa paljon lakitusta Turussa Taidemuseonmäellä, ja ihmismassat olivat tänäkin vuonna luvatusti valtavia. Lakituksen juuret Uppsalassa ovat 1900-luvun alussa, kun opiskelijat alkoivat kokoontua Drottninggatanille painaakseen ylioppilaslakit päähänsä ensi kertaa talven jälkeen ja pitääkseen niitä aina syyskuun loppuun asti. 1950-luvun tienoilla Uppsalan yliopiston silloinen rehtori Torgny Segerstedt alkoi ensimmäistä kertaa tervehtiä kevään tuloa heiluttamalla ylioppilaslakkiaan, jolloin lakitus alkoi muodostua nykyisenlaiseksi. Niinpä tänäkin vappuna tilaisuus alkoi Uppsalan yliopiston rehtorin Anders Hagfeltin tervehdyksellä, ja yleisö painoi ylioppilaslakit päähänsä, kun rehtori oli ensin heiluttanut omaansa tervehdykseksi. Erona Suomessa vietettävään vappuun on tosin se, että siinä missä Taidemuseonmäki lainehtii ylioppilaslakkien valkoisena merenä, Uppsalassa läheskään kaikilla ei ole ylioppilaslakkia edes lakituksessa. Syynä on ainakin osaltaan se, että Ruotsissa ei ole enää vuosikymmeniin ollut samanlaista ylioppilaskoetta kuin Suomessa, vaan sen lakkautettiin jo 1960-luvulla.

Rehtorin tervehdyksen jälkeen kuultiin mieskuoro Orphei Drängarin kevätkonsertti. Orphei Drängar on perinteikäs kuoro, joka sai alkunsa lokakuussa 1853 ja jonka perustamisen taustalla on Uppsalaa tuolloin koetellut koleraepidemia. Tarinan mukaan Uppsalan Vanhalle torille kokoontui tuolloin laulamaan joukko opiskelijoita kohottaakseen tartuntariskin vuoksi eristettyjen kaupunkilaisten mielialaa. Torille kokoontuneet laulajat lauloivat muun muassa Bellmanin neljännentoista epistolan, jossa mainitusta Orphei Drängarnasta tuli myös kuoron nimi. Carolina Redivivan portailla pidetty kevätkonsertti on tosin verrattain uusi tulokas Uppsalan vapun ohjelmistossa, sillä se on pidetty vasta vuodesta 2016 alkaen. Sitä ennen kuoro lauloin yliopiston aulassa.

Illan hämärtyessä Uppsalan keskustan lähialueilla syttyvät vapputulet, majbrasor, ja keskustassa keräännytään Uppsalan linnan luo Gunillaklockanin juurelle kuulemaan ylioppilaskunnan puhe keväälle sekä toisen perinteikkään kuoron, Allmänna Sångenin, kevätkonsertti. Niin kuin moni muu vapputapahtuma Uppsalassa, myös tämä on perinteikäs ja alkanut jo 1800-luvun alussa. Tuolloin opiskelijat alkoivat kerääntyä vappuaaton iltana linnan mäelle nähdäkseen kaupungissa syttyvät tulet ja laulaakseen keväälle. Ylioppilaskunnan kevätpuhe, jonka piti tänä vuonna osakuntien yhteisen järjestön puheenjohtaja curator curatorum, historianopiskelija Calle Jonsson, pidettiin ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla. Vuodesta 1926 alkaen tapahtuma on lähetetty myös suorana radiossa, jolloin kaikkialla Ruotsissa on mahdollista kuulla Gunillaklocanin lyövän kello iltayhdeksän merkiksi ja Pohjoismaiden vanhimman akateemisen kuoron, vuonna 1830 perustetun Allmänna Sångenin sävelet keväälle. Illan hämärtyessä soiva Gunillaklockan, linnanmäelle sytytetyt ulkotulet ja Allmänna Sångenin hämärtyvään mutta kirkkaaseen kevätiltaan kajauttavat kevätlaulut yhdistettynä iltatuulessa hulmuaviin yliopiston 13:n osakunnan lippuihin ovat voimakas kokemus. Opiskelijoiden siluetit piirtyvät vaaleanpunertavaa taivasta vasten, jota koristavat taustalla häämöttävän tuomiokirkon tornit, ja curator curatorum puhuu keväälle täydestä sydämestään. Niiden välittämä viesti on selvä ja täynnä lupausta tulevasta kesästä: pitkä talvi on vihdoin väistynyt!

Noora Viljamaa

Kirjoittaja on Suomen historian väitöskirjatutkija, joka tekee väitöskirjaa Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa Lasten ja nuorten arjen kokemukset köyhyydestä ja huono-osaisuudesta kriisien jälkeisessä Suomessa 1800-luvulta nykypäivään