Suomalaisen yhteiskunnan kirjallistuminen laajeni 1800-luvun alkupuolella. Samaan aikaan viranomaiset alkoivat enenevässä määrin kontrolloida etenkin vähänvaraisen väestönosan liikkeitä ja työntekoa. Ihmiset tarvitsivat kirjoitettuja virka- ja työtodistuksia, jotka todistivat, mistä he tulivat, minne he olivat menossa ja olivatko he hyvämaineisia työntekijöitä. Joskus riidat ja pahatapaisuus estivät tällaisten todistusten saannin laillisin keinoin. Joskus taas ihmiset halusivat pitää piilossa erilaiset rikkeensä, jotka olisivat paljastuneet aidosta papintodistuksesta. Tällöin jotkut päättivät turvautua väärennöksiin. Testamentteja, sopimuksia ja velkakirjoja väärentämällä yritettiin niin ikään hakea taloudellista etua. Samaan aikaan Suomessa oli käytössä ja liikkeessä sekä ruotsalaista että venäläistä, osittain käsin kirjoitettua setelirahaa, mikä lisäsi rahojen väärentämistä ja myös varattoman väen rahanväärennysyrityksiä.

Vuosina 2022–2025 Suomen historian oppiaineessa oli käynnissä hanke Förfalskarna – Allmogens litterarisering och kunskap om det svenska språket i brottslig kontext i Finland under 1800-talets första hälft, jossa tutkittiin väärennöksiä ja väärentäjiä 1800-luvun alun Suomessa. Hanketta rahoitti Svenska litteratursällskapet i Finland. Yksi hankkeen päätuloksista on Falsarium-tietokanta, joka sisältää tietoa asiakirja- ja rahaväärennysrikoksista sekä niistä syytetyistä henkilöistä. Tietokannan lähdeaineistona ovat Turun hovioikeuden arkiston raha- ja asiakirjaväärennöksiä käsittelevät alistettujen asioiden päätöstaltiot (sarja Dbc) ja alistusaktit (sarja Ebd) vuosilta 1828–1850.

Falsarium-tietokanta, sen kuvailutiedot sekä hankkeessa digitoidut alistusaktit on nyt julkaistu ja avoimesti saatavilla CERN:n (The European Organization for Nuclear Research) ylläpitämässä ja Euroopan Unionin rahoittamassa tutkimusarkisto Zenodossa.

Falsarium-tietokanta mahdollistaa tiedon löytämisen 1800-luvun alun Suomessa tehdyistä väärennysrikoksista sekä näistä rikoksista syytetyistä henkilöistä. Suomalaiset alioikeudet kuten maaseutujen käräjät ja kaupungeissa toimineet kämnerin- ja raastuvanoikeudet lähettivät väärennysrikosten tutkintaan liittyneet asiakirjat hovioikeuteen, jotta hovioikeus voisi tuomita kyseiset rikokset. Väärennösten laatiminen ja käyttäminen olivat niin vakavia rikoksia, että ne tuomittiin hovioikeudessa. Asiakirjaväärennöksistä tuomiona oli useimmiten sakkoja, mutta rahan väärentämisestä saatettiin tuomita pahimmillaan kuolemaan. Kuolemantuomiot muunnettiin 1800-luvun alkupuolella pääsääntöisesti karkotukseksi Siperiaan. Hovioikeudet tekivät päätöksensä tapauksissa alioikeuksien toteuttaman tutkinnan ja niistä syntyneiden asiakirjojen perusteella. Tästä syystä sekä itse tutkinnasta syntyneet asiakirjat kuin myös todisteina toimivat väärennökset ovat säilyneet Turun hovioikeuden arkistossa.

Rikosten tutkinnan yhteydessä syytettyjen tausta ja elämäntilanne pyrittiin selvittämään tarkasti. Tämä tarkoitti sitä, että heidän kotiseurakunnastaan ja pitäjästään pyydettiin tietoja niin pappilasta kuin maaherran kansliasta. Kirkkoherrat ja maaherran kanslian virkamiehet vastasivat tuomioistuinten pyyntöihin ja toimittivat virallisia selvityksiä syytetyistä. Nämä lausunnot on tallennettu osaksi alistusakteja ja digitoitu samoin kuin todistusaineistona toimineet väärennökset.

Falsarium-tietokanta mahdollistaa väärennystapausten kautta 1800-luvun alun suomalaisen yhteiskunnan sosiaalihistorian ja etenkin yhteiskunnan työväenluokkaisen ja vähävaraisen väestönosan arkielämän ja kirjoitustaidon tutkimisen. Toivomme, että tietokantaa käytetään tulevaisuudessa monipuolisesti sekä historialliseen että muuhunkin tutkimukseen ja että se olisi myös sukututkijoille hyödyllinen lähde.

Tekstin ovat laatineet hankkeen johtaja Kirsi Vainio-Korhonen sekä tutkijat Mikael Korhonen, Taina Saarenpää, Josefine Sjöberg, Johanna Wassholm ja Mari Välimäki, joiden esittelyt löytyvät hankkeen kotisivuilta.

Lähteet:

Andersson, J., Korhonen, M., Saarenpää, T., Saira, M., Sjöberg, J., Vainio-Korhonen, K., & Välimäki, M. Falsarium – förfalskning av handlingar och penningar i Finland 1828–1850 [Data set]. Zenodo 2025. https://doi.org/10.5281/zenodo.17786863.

Förfalskarna – Väärentäjät -hankken kotisivut, https://sites.utu.fi/forfalskarna (luettu 22.2.2026).

Kansallisarkisto, Turun hovioikeuden arkisto, https://astia.narc.fi/uusiastia/kortti_aineisto.html?id=2406657564 (luettu 22.2.2026).

Korhonen, M. & Sjöberg J., “Falska prästbevis, orlovssedlar och sedelmynt. Nytt forskningsprojekt om förfalskare och falsifikat”, Historisk Tidskrift för Finland 107:2 (2022), 227–231, https://journal.fi/htf/article/view/122154 (luettu 22.2.2026).

Korhonen, M., Vainio-Korhonen, K. & Välimäki M., ”Vääriä rahoja, ja todistuksia. Turun hovioikeuden väärennysrikokset 1828–1850”, teoksessa Mia Korpiola (toim.), Turun hovioikeus 1623–1900. Ihmisiä, verkostoja ja oikeuskäytäntöä modernin kynnyksellä, Turun Historiallinen Yhdistys 2023, 271–305.