Nuori opiskelija Erik Gustaf Ehrström (1791‒1835) vietti kesäänsä Hauhon pappilassa vuonna 1811. Sunnuntaina 14.7. hän nautti kirkkoherran tarjoamaa lounasta, jonka jälkeen hän huomasi opiskelutoverinsa Gustaf Neclairin astelevan matkavaatteissa pappilan puutarhaan. Neclairilla oli asiaa Ehrströmille. Hän kertoi olevansa lähdössä Kangasalan terveyslähteelle ja pyysi Ehrströmiä mukaansa. Ehrström myöntyi heti ja juoksi suoraa päätä kertomaan aikeistaan kirkkoherra Walleniukselle sekä laamanni Krogiukselle, jonka palveluksessa hän oli. Laamanni antoi suostumuksensa mielenkiintoiselle matkalle, mutta kirkkoherra pahoitteli, että hän oli juuri kutsunut seudun nuorisoa tanssimaan iltapäivällä. Ehrström joutui hetken aikaa punnitsemaan tanssimisen ja Kangasalan kuuluisten harjujen ja maisemien välillä, mutta päätyi sitten lähtemään matkaan laamannin rohkaisemana: ”Dansa får man alltid, men kanske erbjuder sig alldrig mer ett tillfälle att resa till Kangasala.”

Ylioppilas Ehrström toimi Turun opiskeluidensa ohella laamanni Fredik Vilhelm Krogiuksen kotitaloudessa lastenopettajana (informator). Ehrström seurasi perhettä myös vierailulle Hauholle, jossa laamanni Krogiuksen sisar Maria Charlotta (k. 1849) asui aviomiehensä kirkkoherra Walleniuksen (1750‒1818) kanssa. Kuusi viikkoa kestäneen vierailun aikana Ehrström ehti tutustua paikallisiin säätyläispiireihin sekä Hauhon seutuun. Hän tarkkaili luontoa ja maisemia, mutta myös ihmisten arkielämää ja seudulla puhuttua suomen kieltä. Ehrströmiä kiinnosti myös alueen historia, ja hän kirjoitti ylös havaintojaan matkapäiväkirjaan varhaisromantiikan ja patriotismin hengessä.

Vierailunsa aikana Ehrström teki myös matkoja lähiseudulle, ja hän erityisesti toivoi pääsevänsä käymään myös Kangasalla. Hän kertoo, miten jo lapsuudessaan oli kuullut Kangasalan harjuilta avautuvien maisemien erityisestä kauneudesta. Vierailun loppupuolella hän pohti huolestuneena, jäisikö retki harjuille toteutumatta, vaikka ne sijaitsivat vain noin 40 kilometrin päässä. Matka järjestyi hieman yllättäen, kun eräänä heinäkuisena sunnuntai-iltapäivänä Hauhon Rukkoilasta kotoisin oleva Gustaf Neclair pyysi Ehrströmin mukaansa Kangasalle.

Ehrström kuvailee saapumisen Kangasalle lähes unenomaisena kokemuksena: vihdoin hän pääsi toteuttamaan pitkään haaveilemansa vierailun. Hän tunsi sekä lapsenomaista iloa että surua siitä, vastaisiko todellisuus hänen haavekuviansa. Reitti Hauhon kirkolta Pälkäneen kautta Kangasalle oli kuitenkin kaunein, mitä Keski-Pohjanmaalta kotoisin oleva Ehrström oli kulkenut. Tie kulki vaihtelevien metsien, peltojen, harjujen läpi, vesistöjen läheisyydessä ja välillä ylittäen niitä. Ylioppilastoveri Neclair toimi matkalla Ehrströmin oppaana (cicerone), joka kertoili Pälkäneen Kostianvirran taistelusta (1714) ja Kangasalan Sarsankosken kuivumisesta (1604).

Kangasalle saavuttuaan ylioppilaat yöpyivät Huutijärven kestikievarissa. Seuraavana aamuna (15.7.1811) hevoskyytiä odotellessaan Ehrström katsasti Vääksyn kartanon, mutta ei valitettavasti kuvaile näkemäänsä. Miehillä oli nimittäin kiire Kangasalan kaivohuoneelle (brunhuset) nauttimaan terveysvesiä. Kangasalan Kirkkojärven rannassa sijaitseva Kuohunlähde oli ollut terveyslähdekäytössä 1780-luvulta lähtien. Erityisten terveysvaikutteisten lähdevesien nauttiminen oli yleiseurooppalainen muoti-ilmiö ja kuuluisien lähteiden ympärille perustettiin kaivohuoneita ja kylpylöitä, jotka tuottivat osin varsin vilkastakin matkailutoimintaa. Myös Kuohunlähteen päälle oli rakennettu kaivohuone, jossa vierailijat saattoivat nauttia kaivosta nostettua vettä sekä käyskennellä Kirkkojärven suuntaan avautuvalla avokuistilla. Ehrström ehti noin tunnin mittaisen vierailunsa aikana nauttia neljä lasillista terveyslähteen vettä, kävellä ja ihastella maisemia sekä syödä ja juoda kahvia 25 muun vierailijan kanssa kaivosalongissa. Kokonaisuudessaan vierailijoita oli paikalla 60, joukossa oli myös muutamia talonpoikia.

Pian matka kuitenkin jatkui eteenpäin, kohti Liuksialan kartanoa. Ehrström herkistyi romantiikan aikakauden hengessä kartanon aikaisemman omistajan eli Eerik XIV:n puolison, kuningatar Kaarina Maununtyttären muiston äärellä. Kartanonisäntä, tirehtööri C. J. Jack esitteli itse kärsivällisesti tilaa ja rakennuksia, joiden kerrottiin olevan kuningattaren ajalta säilyneitä. Liuksilan kappelin raunioilta Ehrström poimi itselleen muistoksi ”reliikin” eli palan kivimuuria. Hän myös poimi mukaansa lemmikin, josta suunnitteli tekevänsä taulun huoneeseensa Kaarinan muistoksi.

Ehrström liikuttui kovin Kaariina Maununtyttären kohtaloa ajatellessaan ja kauhisteli kartanonomistajan toimia, jotka olivat tuhonneet tilan vanhimpia rakennuksia omistajan tavoitellessa suhteellisen pientä voittoa. Vanhoja aittahirsiä oli käytetty esimerkiksi Kuohunlähteen vierailijoita varten rakennettuun uuteen majoitustilaan, jonka toimintaa C. J. Jack myös pyöritti. Kunnioituksesta Kaarinan kohtaan Ehrström kertoi myös juoneensa vastoin tapojansa punaviiniä, sillä sitä oli säilytetty kuningattaren aikana rakennetussa kellarissa.

Ehrström jatkoi matkaansa Liuksialasta kohti Tampereen kaupunkia. Huikeiden harjumaisemien jälkeen Tammerkosken kauaksi kantautuva kohina ja valkoisena vaahtoava virta, Näsijärven suuri selkä sekä nuoren kaupungin miellyttävä ulkonäkö tekivät matkailijaan vaikutuksen. Aikaa oli kuitenkin vain vähän, ja Ehrström harmitteli, ettei sitä riittänyt paluumatkalla Hatanpään kartanon tarkempaan ihasteluun. Ehrströmin oli lähdettävä takaisin kesäiseen majapaikkaansa Hauhon pappilaan.

Paluumatkalla, heinäkuun 15. päivän illan hämärtyessä, oli kuitenkin vielä pysähdyttävä Kangasalla ihailemaan harjulta avautuvaa maisemaa. Ehrstöm tiesi, että maisema oli sama, jota Kustaa III oli katsellut vierailullaan, ja sitä tultaisiin myös esittelemään Aleksanteri I:lle muutaman vuoden kuluttua. Harjulla Ehrström pysähtyi kirjoittamaan muutaman rivin tuntemuksistaan, jotka valtasivat hänet harjulla. ”Hela mitt väsende känner sig så uppflytadt till en högre öfversinnlig verld”. Seuraavana päivänä hän kirjoitti laajan kuvauksen näkemästään ja kokemuksistaan harjulta avautuvan maiseman äärellä.

”Ja skön, skön var denna tafla, alldrig går dess bild ur mitt minne.”

Ella Viitaniemi

Kirjoittaja asuu Kangasalla ja työskenteli oppiaineessa yliopisto-opettajana (ma.)

Kirjallisuus:

Ehrström, Eric Gustaf: Minnen af resa från Åbo till Tavastland. Junii och julii månader år 1811. Svenska litteratursällskapet i Finland: Helsingfors, 2007.

Jutikkala, Eino: ”Kauppa ja liikenne”. Teoksessa Längelmäveden seudun historia I. Kangasalan historia I. Forssa, 1949, (362–443).

Kotivuori, Yrjö: Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=11369>. Luettu 14.7.2020.

Wassholm, Johanna: Ehrström, Erik Gustaf. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– Luettu 14.7.2020.