Länsimaisilla yhteiskunnilla ja yksilöillä on yleisenä tapana hahmottaa ajan kulumista ja suhdettaan menneisyyteen erilaisten tasalukujen avulla. Suomi ja Suomen historia eivät tee tässä poikkeusta, vaan historiakäsitystämme toistetaan ja uudistetaan erilaisia merkkivuosia viettämällä. Yhteisöjen, instituutioiden ja yritysten viettämiin tasavuotisiin törmää tämän tästä, kun vuosijuhlalogot, kampanjat ja erilaiset juhlallisuudet iskeytyvät verkkokalvoillemme.

 Historioitsijoille tällainen ajan keinotekoinen jaksottaminen ja tasavuotisjaksojen merkityksellistäminen tarjoaa oivan tilaisuuden uuden tiedon tuottamiseen, vanhojen näkökulmien uudistamiseen ja toisinaan unohduksiin jääneiden ilmiöiden renessanssiin. Juhlan näkyväksi tekemisen tavat voivat olla moninaiset, vaikka historiantutkijat ovatkin viehtyneitä juuri kirjan muodossa toteutettuihin historioihin. Esimerkiksi reformaation 500-vuotisjuhla vuonna 2017 muistutti meitä Pohjoisen reformaatio -kirjan muodossa pitkästä kristillisestä historiastamme ja Turun yliopiston ylioppilaskunnan 100-vuotisjuhlakirja Tyylikkäät vuodet vuonna 2022 taas Turun opiskelijarikkaasta lähimenneisyydestä.

Tunnettujen kansallisten instituutioiden merkkipäiväjuhlallisuuksien vietossa on seuraavaksi vuorossa suomalainen oikeusjärjestelmä, kun Turun hovioikeus täytti 400 vuotta lokakuussa 2023. Merkittävää tapahtumaa kunnioittaakseen Turun historiallinen yhdistys julkaisi professori Mia Korpiolan toimittaman historiateoksen Turun hovioikeus 1623–1900 – Ihmisiä, verkostoja ja oikeuskäytäntöä modernin kynnyksellä, joka paneutuu Turun hovioikeuden, sen tuomareiden ja virkamiesten elämään sekä hovioikeuden oikeuskäytäntöön 1600-luvulta 1800-luvun lopulle. Se tuo uutta tietoa niin hovioikeuden omista verkostoista, oikeuteen joutuneista ihmisistä kuin Turun hovioikeuden roolista oikeusjärjestelmän kehittäjänä.

Hovioikeuden historiaa käsittelevä teos on tarpeellinen lisä suomalaiseen historiantutkimukseen muutenkin kuin muistamisen tematiikan näkökulmasta. Suomalainen historiantutkimus ei ole juurikaan keskittynyt hovioikeuksien historiaan oikeudellisina instituutioina, virkamieslaitoksina ja koulutusyksikköinä. Edellinen perusteellisempi, Yrjö Blomstedtin toimittama, yleisesitys Turun hovioikeuden historiasta on vuodelta 1973 ja sitä edeltäneet matrikkelit 1920- ja 1830-luvulta. Käsityksemme hovioikeuden merkityksestä suomalaisen yhteiskunnan kehitykselle on edelleen vajavainen.

Yksi syy tutkimuksen määrän vähäisyyteen on varmasti Turun 1827 palossa, jossa tuhoutui käytännössä koko Turun hovioikeuden arkisto. Erityisen pahasti kärsivät 1700-lukua koskevat aineistot, mikä on eittämättä vaikuttanut aiheiden kapeuteen. Tuhoutuneet aineistot ovat kuitenkin vain osasyy, sillä erilaista materiaalia on säilynyt esimeriksi Ruotsissa. Turun 1827 jälkeiset vuodet ovat jo tallennettu arkistoon, samoin muiden kaupunkien hovioikeuksien materiaalit.

Hovioikeuksien tuottamaa juridista aineistoa on toki käytetty lähdeaineistona historiantutkimuksessa, viimeisimpänä professori Kirsi Vainio-Korhosen johtama Förfalskarna-hanke. Se keskittyy 1800-luvun raha- ja asiakirjaväärentäjien toimintaan ja väärennöksistä nousseisiin oikeustapauksiin Suomessa tuoden kiinnostavia uusia tietoa niin asiakirjaväärennöksistä itsestään kuin kirjallisesta ja oikeudellisesta ymmärryksestä 1800-luvun Suomessa. Tutkimuksessa hyödynnetään Turun palon jälkeistä rikasta hovioikeuden aineistoa.

Hovioikeuden 400-vuotisjuhlien kaltaisiin tasalukuihin asettuvien merkkipäivien vietto ei pelkästään nykypäivän ilmiö, vaan instituutiot ovat tunnistaneet historian merkityksellistämisen myös aiempina vuosisatoina. Esimerkiksi reformaation suuria tasavuotisjuhlallisuuksia järjestettiin näkyvästi niin vuosina 1917, 1817 kuin 1717, joten vuoden 2017 teos ja muistaminen asettuivat osaksi pitkää juhlallisuuden jatkumoa. Samalla tavalla on muistettu erilaisten instituutioiden, yhteisöjen, merkittävänä pidettyjen henkilöiden tai tunnettujen tapahtumien historiaa.

Ylipäänsä erilaisten riemu- eli vuosijuhlien järjestäminen on kuulunut yhdistysten ja toimijayhteisöjen juhlarepertuaariin jo 1800-luvulta lähtien. Yhteisöjen juhlallisuudet ovat elävöittäneet kaupunkien arkea ja toisinaan muokanneet myös pysyvästi ymmärrystämme urbaanista miljööstä ja sen elämänrytmistä. Turun kaupunkikuvassa on esimerkiksi voinut törmätä frakkipukuisiin (ja myöhemmin haalaripukuisiin) opiskelijavuosijuhlajuhlistajiin jo sadan vuoden ajan. Nykyään olisikin vaikeaa kuvitella Turkua ilman korkeakouluja ja opiskelijoita, joiden traditiot ovat muovautuneet osaksi kaupunkilaisten arkea.

Instituutioiden toiminta ei siten rajaudu pelkästään niiden omiin toimitiloihin ja toimintaympäristöön, vaan ne ovat keskeisesti läsnä myös ympäröivässä kaupunkiyhteisössä. Näin on ollut myös Turun hovioikeuden laita, jonka merkitys Turun kaupungin kehitykselle on ollut näkyvä. Ilman hovioikeuden, sen tuomareiden ja virkamiesten läsnäoloa olisi Turusta puuttuisi yksi keskeinen oppineiden yhteisö, joka vaikuttanut niin oikeudellisen kulttuurin ja käytäntöjen kuin sivistyksellisen kulttuurin kehitykseen.

Juuri tähän erilaiset tasavuotisjuhlat tuovat oivan välineen tarkastella omaa menneisyyttä ja suhdettaan siihen. Parhaimmillaan merkkivuosien aikaansaamat uudet historiantulkinnat ja esitykset avartavat käsityksiämme menneestä ja tarjoavat yksinkertaisten selitysten tilalle kuvan moninaisemmasta ja moniulotteisemmasta menneisyydestä. Historia kun ei ole vain esitys menneisyyden tapahtumista, vaan ennen kaikkea tapa hahmottaa sitä, keitä me ihmisinä olemme ja minkälaisten ajatusten, käytäntöjen, identiteettien ja normien muokkaamia me olemme.

Topi Artukka

Kirjoittaja on tutkijatohtori, joka on tutkinut hovioikeuden virkamiesten seuraelämää.

Kirjallisuus

Mia Korpiola (toim.): Turun hovioikeus 1623–1900 – Ihmisiä, verkostoja ja oikeuskäytäntöä modernin kynnyksellä. Turun historiallinen yhdistys, Turku 2023.

Topi Artukka, Liisa Lalu, Otto Latva & Panu Savolainen: Tyylikkäät vuodet. Turun yliopiston ylioppilaskunta sata vuotta. TYY, Turku 2022.

Meri Heinonen ja Marika Räsänen (toim.): Pohjoinen reformaatio. Turun historiallinen yhdistys, Turku 2016.

Blomstedt, Yrjö (toim.): Turun hovioikeus 1623 31/10 1973 Åbo hovrätt. WSOY, Helsinki 1972.